maanantai 14. syyskuuta 2009

Mikä ihmeen lastenkirjahylly?

Lastenkirjahyllyn perustaminen on protesti vähentyneelle lasten- ja nuortenkirjakritiikille.

Suurimmissa sanomalehdissä vallitsee alueen suhteen tällä hetkellä ylimalkainen ”hällä väliä” -asenne: kirjatulvasta poimitaan mielivaltaisesti kirjoja, ja suurimman palstatilan saavat jo ennestään kirjamyyntitilastojen kärjessä olevat lasten- ja nuortenkirjat. Alle tuhannen merkin kritiikkipätkään on liki mahdotonta kiteyttää olennaista kirjasta.


Lehdet vetoavat ilmoitusmyynnin romahtamiseen ja karsivat jatkuvasti kovenevin ottein avustajien määrää.


Nimimerkikseni olen ottanut Rouva Huun Hannu Mäkelän tällä erää viimeisimmästä Herra Huu -kirjasta Herra Huu, rouva Huu ja vauva Huu (Tammi 2006). Nimimerkillä teen kunniaa lapsuuteni tärkeälle lukukokemukselle.

Rouva Huun hieman huvittavalla tavalla touhukas, toimissaan jopa yli-innokas olemus vetoaa minuun. Samalla vimmalla kuin Rouva Huu työntyy Herra Huun elämään liiemmin lupia kysymättä, mutta pohjimmiltaan hyvää tarkoittaen, haluan minäkin sohaista lasten- ja nuortenkirjallisuuskeskustelua, vaikka en mitään suursiivousta väitäkään lasten ja nuortenkirjallisuuden tontilla tekeväni.

Kouluneuvos Kirsti Mäkinen on ponnistellut "joka lapselle oma kirjahylly"-ajatuksen lanseeraamiseksi suomalaisiin lapsiperheisiin. Mäkisen ideana on, että kustantajat lähtisivät yhteistyöhön huonekaluvalmistajien kanssa ja kehittelisivät mallihyllyjä, jotka sopisivat lastenhuoneiden sisustukseen. Kirjahyllydesignin lisäksi Mäkisen tuotekehittelyyn kuuluu olennaisesti ajatus lapsiperheiden kirjallisuusvalistuksesta eli hyvän lasten- ja nuortenkirjallisuuden esittelystä.

Ennen kuin Mäkisen visiosta tulee kolmiulotteinen ja konkreettinen, tämä virtuaalinen lastenkirjahylly pyrkii ajamaan samaa asiaa.

Kirjailija Hannu Mäkelä ja kouluneuvos Kirsti Mäkinen ovat lupautuneet tämän Lastenkirjahylly-blogin kirjallisiksi kummeiksi.


7 kommenttia:

Herra Pii Poo kirjoitti...

Mistä aivan outo sana "muhoileva" on ilmaantunut kielenkäyttöön?

Olen nähnyt puhuttavan muhoilevasta karhusta, muhoilevasta konstaapeli Reinikaisesta jne.

Mikä synonyymi?

Rouva Huu kirjoitti...

Bertilin kommentti koskee yllä olevaa arvostelua Tuula Kallioniemen Konsta-kirjasta, jonka huumoria pidin laadultaan muhoilevana.

Nykysuomen sanakirja tuntee verbin muhoilla, joka tarkoittaa hyvillä mielin hymyilemistä ja myhäilemistä.

Muhoileva huumori on Konsta-kirjoissa sellaista lapsen persoonasta ja olemuksesta lähtevää, hyvällä tavalla itseensä tyytyväistä onnellista olemista.

Anonyymi kirjoitti...

Muhoileva on mahtava sana! Ja luonnehtii hyvin kirjaa - selityskin oli hauska. Onnea uudelle blogille! - Tittamari -

Anonyymi kirjoitti...

Onnea uudelle blogille! levittelen tuolla ammattipiireissä sanaa tästä. Arvelisin kiinnostusta olevan
Leena

Johanna kirjoitti...

Lämpimät onnittelut uudelle blogille! Odotan innokkaana, mistä kaikesta saan lukea täältä. Lupaan osallistuakin, kun tulee sanomista. Hienoa, Rouva Huu!

Herra Pii Poo kirjoitti...

Kiitos Rouva Huu,

erinomaisesta muhoilla-verbin merkityksen selventämisestä. Kiitos varsinkin Lastenkirjahyllystä -- tulee todelliseen tarpeeseen!

Jatkan vielä muhoilevaa asiaa, kun "lapselliset" sanat ovat niin kovin kiinnostavia. Onkohan se johdos sanasta muheva vai muikea? Jälkimmäisen samakantainen verbi virossa on muigutada, joka tarkoittaa myhäilemistä ja maistelemista. Muhevan synonyymeja ovat pehmeä, kuohkea, mehevä. Viron vastine on muhe, joten muhoileva vaikuttaisi olevan muhevan johdos tai päinvastoin. Kantasanaa ei muhevalle/muhelle tiedetä.

megane kirjoitti...

Kiitos hienosta blogista! Laitan omaani seurantaan!
t. megane