lauantai 10. lokakuuta 2009

Tänään luetaan mielikirjoja

Riitta Nelimarkka: Seitsemän veljestä: ilosteleva elämänkertomus seitsemän jukuripäisen nuoren miehen vaiheista 1800-luvun puolivälin eteläisessä Hämeessä. Alunperin kirjoittanut Aleksis Kivi. 6. painos. Tammi 2009.

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä vietetään perinteisesti myös mielikirjapäivää.


Lukukeskus tuottaa joka vuosi koulujen ja kirjastojen käyttöön
vihjemateriaalia, jonka avulla teemapäivästä voi tehdä omannäköisensä perinteen.

Mielikirjapäivä osuu tänä vuonna lauantaille ja ensi viikolla vietetään Etelä-Suomen kouluissa syyslomaa, mutta mielikirjallisuutta ei tietenkään tarvitse napittaa tiettyyn teemapäivään. Mielikirjapäivä on joka päivä!

Tänä vuonna Lukukeskuksessa halutaan kannustaa koululaisia lukemaan sarjakirjoja.

Lukukeskuksen sivuilla voi esimerkiksi esitellä oman mielikirjansa ja tutustua toisten lukuelämyksiin. Sivuilta löytyy myös valikoima vuosina 2007–2009 ilmestyneistä sarjakirjoista.

Lasten- ja nuortenkirjallisuudesta valtaosa ilmestyy nykyisin jossain sarjassa.

Kustantajilla on omia sarjoja, joiden alle on koottu tietyn ikäistä lukijakuntaa kiinnostavaa kirjallisuutta eri kirjailijoilta. Erityisesti helppolukuisten kustantajasarjojen määrä on viime aikoina kasvanut hurjasti.

Tammella on Keltanokka, Kirjava kukko, Vihreä varis, WSOY:llä Werneri ja Iso-Werneri, Lasten Keskuksella Tähtilukija ja Kustannus-Mäkelällä Hyppivä sammakko, Vikkelä virtahepo, Lukukaveri, Kirjakaveri, Suihkari ja Lukukoukku, Jumbo, Punainen banaani, Keltainen banaani ja Sininen banaani.

Paljon ilmestyy myös tietystä kirjasankarista kertovia lasten- ja nuortenkirjasarjoja.

Kustantajasarjojen tapaan myös nämä kirjasarjat palvelevat parhaiten ahmimisikäistä lukijaa, joka mieltyy herkästi tiettyyn lajityyppiin ja sankarin persoonaan ja haluaa lukea lisää samankaltaisia kirjoja.

Tuttuus lisää turvallisuutta lukuharrastuksen herkässä aloittamisvaiheessa, kun lukutaito on saavutettu, mutta sen kaikkia vivahteita ei ole vielä otettu haltuun.

Sarjoittuminen on mieluista kustantajalle: lasten ja nuorten suosioon päässeen kirjasankarin uutta kirjaa on helppo markkinoida lukijoille – ja ennen kaikkea kirjan lahjaksi ostaville aikuisille.

Kirjailijalle sarjamuoto on joutuisa tapa kirjoittaa: kun sarjan keskeiset henkilöt, miljöö ja juonikaava on kertaalleen suunniteltu, ei tähän tarvitse paneutua enää erikseen uudessa osassa. Sarjakirjat ovat myös lukijaystävällisiä siinä mielessä, että juoni etenee yleensä tietyn ennalta-arvattavan kaavan mukaan.

Vaikka sarjakirjat puolustavat paikkaansa runsaassa lasten- ja nuortenkirjatarjonnassa, ilahdun aina suunnattomasti vastavirtaan kulkevista kirjailijoista, jotka rohkenevat tässä jatkuvasti markkinavetoistuvassa kirjamaailmassa edelleen tehdä myös aivan itsenäisiä ja omalakisia lasten- ja nuortenkirjoja aina uusista aiheista ja päähenkilöistä.

Lasten- ja nuortenkirjojen sarjoittuminen ei toki ole mikään uusi ilmiö. Muistetaanpa vaikka Martti Haavion Kultainen koti-sarja ja WSOY:n Nuorten toivekirjasto, Enid Blytonin Viisikoista nyt puhumattakaan.

Mikä lasten- ja nuortenkirjallisuden sarja on sinun lempisarjasi, johon syystä tai toisesta palaat aina uudelleen?

5 kommenttia:

kirsti kirjoitti...

Monet WSOY:n Nuorten Toivekirjaston kirjat ovat minulle edelleen rakkaita: Seitsemän sisarusta herkistää, samoin Uljas Musta.

Myös huikean jännittävän 3 etsivä -sarjan seikkailuihin olen sukeltanut aikuisenakin; olen lukenut sarjaa ääneen pojalleni.

Merri Vikin Lotta-kirjoja rakastin tyttönä. Niitä en ole myöhemmin testannut, täytyypä lainata yksi.

Rouva Huu kirjoitti...

Minäkin ahmin Merri Vikin Lotta-kirjoja! Lotan tohelossa ja itselleen armeliaassa olemisessa oli jotain kertakaikkiaan valloittavaa.

Ruotsalaisen Åke Holmbergin salapoliisikirjallisuutta parodioivat Totte Svensson -kirjat ovat jostain syystä viime aikoina minua muistuttaneet olemassaolostaan useampaankin kertaan. Pitäisi koelukea muutama, vieläkö niissä on tenhoa.

Ja parasta aikaa televisiossa uusintakierroksella pyörivä, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -kirjoihin löyhästi pohjaava tv-sarja on myös virittänyt minua kirjojen läpeensä hyveelliseen ja perhekeskeiseen maailmaan. Muistan, kuinka sain sarjan kirjoja tädiltäni syntymä- ja nimipäivä-lahjaksi ja luin niitä suurella hartaudella.

Anneli kirjoitti...

Minäkin sain lahjaksi Pienen talon preerialla! Taisi olla jokin joulun myyntihittí silloin.
Paikallisen omakotiyhdistyksen illassa muuan herra muisteli lämpimästi Nuorten Toivekirjastoa. Lauantai oli lyhyt koulupäivä, sen jälkeen pääsi kirjastoon lainaamaan NTK-kirjan ja voi sitä onnea, kun illalla, saunan jälkeen sai käpertyä sänkyynsä kirja kädessä ja lämmin pullansiivu toisessa.
Muistin heti tasan saman nautinnon.

Terhi kirjoitti...

Vielä yksi Merri Vik -fani ilmoittautuu! Samoin Pieni talo preerialla palauttaa muistoja mieleen. Vaikken heppatyttö koskaan ollutkaan, Nummelan ponitalli valloitti kaveripiirini - tekisi mieli lukea nyt tallilaisten uusista kuulumisista. Opin lukemaan Vihreä varis -sarjan parissa. Tuntuu metkalta, että sarjaan ilmestyy yhä uusia kirjoja. Onhan näitä! :0)

Anna Kittybloggar'n kirjoitti...

Hello! I found my way here when I googled Merri Vik. Do you know that in Sweden, where I come from, there is a non-profit association (förening) in the name of Ester Ringnér-Lundgren also known as Merri Vik?

www.estersallskap.se. Only in swedish I'm affraid.