lauantai 5. joulukuuta 2009

5. luukku: Joulupukin mysteerin äärellä

Katri Tapola: Väinämö. Vain ulkokäyttöön. Kuvittanut Marika Maijala. 159 sivua. Tammi 2009.

Katri Tapolan 8-vuotias Väinämö on helppolukuisen Kirjava kukko -sarjan uusi persoonallinen ja hitusen pikkuvanha sankari, jonka seikkailut ajoittuvat sarjan avausosassa osittain joulun aikaan.

Väinämön perhe on perinnetietoinen ja kulutuskriittinen. Äiti ihannoi Kalevalaa ja on nimennyt perheen ainokaisenkin sen kunniaksi.

Pojalla onkin välillä työ ja tekeminen muistuttaessaan vanhakantaisille vanhemmilleen, millä vuosituhannella oikeasti eletään.

Nykylastenkirjoissakin otetaan jo uskottavuuden nimissä toisinaan kantaa Joulupukin mysteeriin. Väinämö vakoilee samassa talossa asuvaa omituista herra Ylä-Tilheä. Väinämö paheksuu ystävänsä kanssa Ylä-Tilhen petosyritystä: ”Kuinka joku kehtaa esiintyä valeasussa jouluna ihan vain silkasta petkuttamisen riemusta?”

Mutta kun valepukki Ylä-Tilhi sitten vierailee myös Väinämön kotona jouluaattona, poika antaa periksi ja selittää Joulupukin arvoitusta järkiperäisesti:

”Oli selvää, ettei oikea joulupukki voinut ehtiä joka paikkaan ja siksi tarvittiin valepukkien avustustyötä. Olihan ostarin käytävälläkin joulun alla tekopartapukki. Mutta että hämärämies Ylä-Tilhi itse. Ja kehtasi vielä huijata äitiä ja isääkin.”


Aito joulumieli syntyy Väinämölle ja hänen ystävilleen toisten auttamisesta. Lapset perustavat kotiapupalvelun, jossa muun muassa autetaan kätensä loukannutta Anelma-tätiä ja muita talon asukkaita jouluvalmisteluissa.

Tapolan lastenkirja toisintaa suomalaisen joulutradition kliseitä myös Väinämön ja isän joulukuusenhakumatkassa, vaikka torilta noudetusta ”harvahkosta ja lyhyehköstä kotimaisesta peruskuusesta” ei synnykään kotona sen suurempaa meteliä.

Väinämö, vain ulkokäyttöön on yllätyksellinen, perheyhteyttä ja joukkohenkeä veikeästi lujittava kirja. Bonuksena kirjassa on muutama ruokaresepti.

Kirjaa ryydittävät Marika Maijalan letkeät piirrokset. Maijalan maneeri, pitkänhuiskeat ja karikatyyriset ihmishahmot toimivat mainiosti myös mustavalkokuvituksessa, vaikka parastaan Maijala mielestäni antaakin viime syksynä ilmestyneessä, Juha Virran tekstiin perustuvassa kuvakirjassa Sylvi Kepposen pitkä päivä (Otava).

Ei kommentteja: