tiistai 5. tammikuuta 2010

Tirlittan, Peppi Pitkätossun suomalainen pikkusisko

Tirlittan - orpotyttö ihmisten ihmemaassa. Kuvittanut Rolf Sandqvist. 118 sivua. WSOY 1953. 16. painos 2004.

Rouva Huu hätkähti yht äkkiä huomaamaan, kuinka paljon lastenkirjallisuus on joulun aikaan ollut esillä sähköisissä medioissa lastenkirjoista tehtyjen tv-draamojen, elokuvien, animaatioiden, kuunnelmien tai jatkoluentojen kautta.

Tänään YLE Teemalla on mahdollisuus klo 21.50 nähdä Maija-Liisa Sutisen ohjaama televisionäytelmäsovitus Oiva Paloheimon rakastetusta klassikosta, Tirlittanista, vuodelta 1969.

Tirlittanin roolihahmon näyttelee Jaana Saarinen ja muissa rooleissa nähdään Elsa Turakainen, Yrjö Tähtelä, Kaarlo Juurela ja Keijo Komppa.

Uusintaesitykset tulevat vielä perjantaina, 8. tammikuuta klo 16 ja sunnuntaina 10. tammikuuta klo 13.10.

Tätä tv-draamaa ei pidä sekoittaa Maunu Kurkvaaran Suomi-Filmille ohjaamaan elokuvaan vuodelta 1958, jonka pääosan näytteli enkelinkiharainen Tarja Airaksinen.

Oiva Paloheimon (1910-1973) lastenromaani Tirlittan on luettavissa lapsen oikeuksien julkilausumana. Tirlittanin, pienen orpotytön, kasvukertomus peilautuu jatkosodan rauhantunnusteluiden vaiheessa vuonna 1944 ilmestyneeseen Yrjö Kokon Pessiin ja Illusiaan, satuun sodasta.

Tirlittanin kehyskertomuksessa viitataan sodan pommitusten ja yleisen ahdistuksen repimään perheeseen. Tirlittan vertautuu identiteettinsä ja ihmisarvonsa kadottaneeseen, sodan jaloissa aikuistuneeseen ikäpolveen, joka koki uhranneensa nuoruutensa sodan mielettömyydelle.

Paloheimo hyödyntää Tirlittanissa nonsensen aineksia, esimerkiksi tapahtumien tai asioiden nurinkurisuutta, sanaväännöksiä ja absurdeja juonenkäänteitä.

Tirlittanissa kuuluu myös kirjailijan oma avioero ja elämänpettymys, joiden jälkimainingeissa käsikirjoitus syntyi.

Tirlittanissa on samaa karismaa kuin Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossussa. Tirlittan ei Pepin tavoin juurikaan piittaa aikuisten turhan-tärkeistä sovinnaisuussäännöistä ja toimii usein järjen sijaan sydämen viisauden luotsaamana.

4 kommenttia:

Maria Vuorio kirjoitti...

Tirlittanilla voi olla myös hämmästyttävän suuri merkitys joillekin tämän hetken lapsille.
Kun pari vuotta sitten kävin kirjailijavieraana erään sairaalan lastenpsykiatrisen osaston sairaalakoulussa, Tirlittan tuli puheeksi. Opettaja kertoi ala-asteikäisten poikien oma-aloitteisesti löytäneen ja omistaneen itselleen Tirlittan-kirjat. He halusivat lukea ja kuulla uudelleen ja uudelleen tirlittaniaan, sen tarinat merkitsivät heille jotain tavattoman paljon enemmän kuin muut kirjat. - Kotiin palattuani luin itsekin Tirlittanin kuin uusin silmin, ja ymmärsin siitä hehkuvan terapeuttisen voiman - "voimaannuttamisen", kuten nyky-jargonilla sanotaan. Tirlittanhan on lapsi/ihminen/poika/tyttö, joka "pois pois potkittiin" - ja silti - ja aina - hän selvisi!
Omassa lapsuudessani tosin Tirlittanista tehdyt koulunäytelmät yms. olivat jotain tekopirteitä hölmöilyjä.

Rouva Huu kirjoitti...

Kaunis kiitos Marialle Tirlittan-kommentista.

On jotenkin erityisen koskettavaa kuulla, että Tirlittan vetosi nimenomaan POIKIIN.

Pari vuotta sitten luin viimeksi Tirlittanin uudestaan, ja mietin silloin, olisiko kirjassa aineksia uudelleen kuvitettavaksi ja siten myös uuden lapsisukupolven lukemaksi. Mutta jokin Tirlittanissa aika ajoin häivähtävässä paatoksellisuudessa jätti minut kuitenkin empivälle kannalle.

En ole vielä "uskaltanut" katsoa eilistä Teemalta tullutta televisiosovitusta, jonka kyllä pistin nauhalle otollista aikaa odottamaan...

puujalka kirjoitti...

Hei!

Kiitos tästä postista. Tirlittan on itselleni jäänyt tuntemattomaksi suuruudeksi. Mutta siinä lienee piilevän paljon sitä elämälle itselleen ominaista paradoksaalisuutta tai ristiriitaisuutta.

Kun maailma on täynnä nallepuheja ja nasuja, pokemoneja, petshoppeja, bratzeja, barbeja ja keijuja ja mitä niitä onkaan, niin on hyvä, että meillä on myös tämä Tirlittan. Täytyy pitää huolta, että meidän tytöt tutustuu myös Tirlittaniin. Olen lapsena luultavsti tästä kuullut, koska nimi on tuttu, mutta se ei ole jäänyt elävämmin mieleen - tai jotkin absurdit riimit ja outo tapa laittaa sanoja vain yhteen. Ehkä olen ollut silloin liian pieni ja ymmärtämätön.

Anonyymi kirjoitti...

Yllättäen huomasin, että Wikipediassa oli useita linkkejä Tirlittaniin muttei itse Tirlittan sivua. Paikkasin tilanteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tirlittan

-vesa