maanantai 17. toukokuuta 2010

Kyllä raisuakin tyttöä voi pelottaa!


Tuula Kallioniemi: Karoliina ja lentävä reppu. Kuvittanut Marika Maijala. 88 sivua. Otava 2010.












Tuula Kallioniemi on luonut sympaattisen tyttösankarin helppolukuiseen Karoliina-sarjaan. Sen neljännessä osassa Karoliina ja lentävä reppu sirpakka tyttö on vihdoin suoriutunut kunnialla eskarista ja päässyt aloittamaan ekaluokan. Sopeutuminen koulun sääntöihin ei aina ole helppoa ja ronskista luonteesta huolimatta monia asia jännittää myös Karoliinaa.

Karoliina ei enää olekaan itsestäänselvästi huomion keskipiste, kun luokalle tulee topakka ja itsetietoinen Tytti, joka ei näytä jäävän koskaan sanattomaksi. Kahden voimakasluontoisen ja vetovoimastaan tietoisen tytön välillä on alusta lähtien jännitettä siinä määrin, että luonteeltaan sovitteleva ja pedantti Lin, Karoliinan entinen paras kaveri, tahtoo jäädä tässä taistossa kokonaan alakynteen:

– Sinä olet minun paras kaverini! Tytti sanoo ja katsoo Karoliinaa pää kallellaan.
– Olenko? Karoliina ihmettelee tähyillen Iiris Kilpeä ja tyttöjä.
– Olet, me ollaan aina kaksin, Tytti vakuuttaa. – Me mennään koulun jälkeen meille ja perustetaan salaseura.
– Minun pitää kyllä rientää suoraan kotiin, Karoliina sanoo. – Täytyy lukea läksyt.
– Me luetaan läksyt yhdessä! Ihan aina! Tytti vakuuttaa.
– Luetaan vai? Karoliina inahtaa. Outoa. Yleensä Karoliina ei inise. Yleensä hän on ponteva. Mutta Tytti taitaa olla vielä pontevampi. Hän on ehkä maailman pontevin tyttö.



Kallioniemen esiinnostamien aiheiden skaala on kirjan sivumäärään ja dialogivoittoiseen kerrontaan nähden jälleen hyvin laaja. Hyvin pienin detaljein Kallioniemi kykenee hahmottamaan paitsi tyttöjen välistä valtapeliä niin myös koulun aloitukseen liittyvää yleistä jännitystä ja kihelmöintiä – ja ottaapa hän tehtäväkseen valottaa nuorille lukijoilleen myös vakaumuksen käsitettä armeijasta kieltäytyneen sukulaispojan kautta.

Karoliina haluaisi ehdottomasti vapautuksen matematiikasta, samaan tapaan kuin Johannes-serkku on saanut vapautuksen armeijasta. Isä on kertonut Karoliinalle, että vakaumus tarkoittaa,

että ihmisellä on varma käsitys jostain asiasta. --- Jotkut ihmiset istuvat jopa vankilassa vakaumuksensa vuoksi. Vakaumuksensa puolesta he ovat valmiita jopa kuolemaan!

Karoliinaa puistattaa. Ei hän nyt sentään olisi valmis kuolemaan matematiikan puolesta, vaikka hän onkin varma siitä, että matematiikka on täysin turhaa. Mutta istuminen vankilassa? Hmm..
.



Marija Maijalan mustavalkokuvitus antaa Karoliinalle ja muille särmikkäille tytöille ilmeikkyyttä. Maijalan kuvitus vilisee pitkiä jalkoja, käsiä ja mielivaltaisia kuvan leikkauksia. Kuvan ja tekstin suhde taitossa on harvinaisen pitkälle mietitty: kuvat kuljettavat ja jopa lähes sananmukaisesti työntävät tarinaa eteenpäin.

Ei kommentteja: