maanantai 25. lokakuuta 2010

Hyvä harrastus ei saa stressata


Sinikka ja Tiina Nopola: Rauhallinen Erkki harrastaa. Kuvittanut Markus Majaluoma. Tammi 2010.

Outi Juurikainen & Tiia Vajanto: Iisakki ja Anselmi harrastavat. 37 sivua. Kustannusarkki 2009. Graafinen suunnittelu Iiris Kallunki.









Siihen nähden, että jo rintaruokinnassa olevat pikkuvauvatkin harrastavat nykyisin parhaimmillaan – tai pahimmillaan – monena päivänä viikossa, on yllättävää, että harrastusaiheisia kuvakirjoja ei ole juurikaan ilmestynyt.

Mutta tässä niitä on peräti kaksin kappalein.

Sinikka ja Tiina Nopola ovat uudelleen lämmittäneet jo vuonna 2001 syntyneen charmantin kuvakirjahahmonsa, rauhallisen Erkin. Rauhallinen Erkki harrastaa –kirjassa on samanlainen lapsen ja vanhempien karrikoitu vastakkainasettelu kuin edellisessäkin osassa, ja samalla tavalla ilkamoiden myös kuvittaja Markus Majaluoma lihottaa tarinaa kujemielisellä kuvituksellaan.

Erkin vanhemmat ovat edelleen huolestuneita poikansa yksitotisuudesta: miksei poika harrasta mitään – sanalla sanoen trendikästä? Erkki istuu kernaasti aloillaan ja tutkii perhosia.





Nopoloiden lakoninen dialogi pääsee taas oikeuksiinsa, mutta sen nyanssit viehättänevät enemmän aikuista kuin lapsilukijaa.

Äiti meni Erkin luo.
- Älä enää katsele sitä perhosta.
Erkki näytti hämmästyneeltä.
- Miksen?
- Se ei ole kehittävää.
- Miksei?
- Se ei kehitä notkeutta, lihaksia, sorminäppäryyttä, äiti sanoi. – Kesällä pitää pyöräillä, uida, kiipeillä, pelata sulkapalloa ja krokettia.
- Miksi?
- Koska se on hauskaa, sanoi äiti.
- Minulla on hauskaa perhosen kanssa, sanoi Erkki.


Pohjimmiltaan hyvää tarkoittavat, mutta tomppelit vanhemmat yrittävät innostaa poikaansa toinen toistaan virkeämpiin ja hyödyllisempiin harrastuksiin.

Hyvätapainen Erkki yrittää olla vanhemmilleen mieliksi, miten parhaiten taitaa. Majaluoma on mestari tavoittamaan asentoihin ja ilmeisiin oivaltavia tunnetiloja. Esimerkiksi tässä höyläpenkkikohtauksessa isän asento kielii selkeästi siitä, että isä itsekään ei ole järin innostunut puutöistä:



Vaan kuinkas käykään? Erkki innostuu ensin joulutorttujen leipomisesta jopa siinä määrin, että vanhemmat ovat helisemässä Erkin tehtailemien torttujen kanssa. Ja perheen yhteisestä hiihtoretkestä sukeutuu hurja episodi, jossa Erkki uskaltautuu kyläläisten hämmästykseksi laskemaan pahamaineisesta Paholaisenkourusta...

Nopoloiden tarina heittää kuperkeikkaa moneen otteeseen, ja antaumuksellisimmin siinä nauretaan aikuisten toistaitoisuudelle toimia luontevasti lastensa kanssa ja luottaa lapsen omaan intuitioon vaikkapa harrastusten tai muiden ajanvietteiden suhteen.

Iisakki ja Anselmi harrastavat on pitkänhuiskealta muodoltaan ja kuvitustekniikaltaan hauska kuvakirja. Tekstin tehnyt Outi Juurikainen on joensuulainen erityisluokan opettaja ja sanataideopettaja ja kuvituksen tehnyt Tiia Vajanto kirjastonhoitaja.

Iisakki-norsu ja Anselmi-hiiri päättävät ryhtyä harrastamaan jotain. Ystävyksille sukeutuu heti sanaharkkaa asian tiimoilta. Iisakin mielestä heillä on jo monia hyviä harrastuksia, esimerkiksi lettujen paistaminen, sauvakävely ja television katselu.

Ensin ne ottavat toisistaan mittaa urheilulajeissa, mutta Anselmi haluaa kokeilla taitojaan taiteen teossa. Siitäkin syntyy suukopua, mutta lopulta kaverukset sopivat riitansa ja päättävät paistaa jo ennestään hyväksi havaittuja porkkanalettuja, joiden ohje löytyy kirjan lopusta.

Kirjan ehdoton valtti on Tiia Vajanton valloittava valokuvapohjainen kuvitus, jonka jujuna ovat virkatut eläinhahnot ja raikas, yksityiskohtia tulviva kotimiljöö.

Nämä veikeät hahmot sopivisivat mainiosti myös animaatioelokuvan sankareiksi, ja vähän vaikutevelkaa niistä löytääkin esimerkiksi Liisa Helmisen Hannele Huovin lastenkirjoihin pohjaaviin Urpo ja Turpo –animaatioihin.

Puuvillalangasta virkatut Iisakki ja Anselmi innostivat Rouva Huutakin aloittamaan uuden harrastuksen: japanilaista amigurumi-tekniikkaa luovasti soveltaen voisi ryhtyä tekemään noinkin hurmaavia ja omaperäisiä otuksia!

Kannattaa muistaa myös Timo Parvelan ja Kristiina Louhen kuvakirja Hilma ja hyvä harrastus (WSOY 2005).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Hyvätapainen Erkki yrittää olla mieliksi vanhemmilleen miten parhaiten taitaa."

Paikoillaan tai omissaan touhuava lapsi on nykyisin lähes kummajainen. 70-luvulla vyöryi virikkeiden tsunami lapsuuden yli. Sitten ehkä tajuttiin jotain ja toppuuteltiinkin. Mutta jotenkin retroa se virikkeellisyys taas tuntuu olevan. Paljon ja kaikkea! Kuvaa tulvii, tekemistä tyrkytetään, harrastamaan hoputetaan, äksöniä äyskäröidään... Puuh, lääh. Lelukopat pursuavat vinkuvia, piipittäviä, mölähteleviä, kilahtelevia tavaroita. Muskarit, vauvaleffat, värisottailut, vauvauinnit...

Olen löytänyt sisäisen(kin) mummoni. Se on ihanaa. Syksyn paras elämys oli vieritellä männynkäpyjä leikkipuiston liukumäestä muovisankoon kaksivuotiaan kanssa. Semmoista me harrastettiin ihan kaksin ja rauhassa.

Kiitos, rouva Huu, taas kerran. Ja kiitos Nopolat Erkistä.

Tuula

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos todella mukavasta ja mielenkiintoisesta blogista, tänne tulee varmasti palattua!