maanantai 7. helmikuuta 2011

Viehättävä kuriositeetti 1960-luvulta


Anna Riwkin-Brick & Elly Jannes: Elle Kari Lapin tyttö. 46 sivua. Otava 1962. 2. painos 1965.















Eilen vietettiin saamelaisten kansallispäivää.

Sen kunniaksi Lastenkirjahyllyssä esitellään 1960-lukulainen kuriositeetti – kuvatietokirja, joka lisäsi suomalaislasten tietoisuutta yhdestä kansallisesta vähemmistöstä, saamelaisista.

Elle Kari on kolmivuotias pikkutyttö, jonka kerrotaan asuvan ”kaukana Lapissa, missä voi hiihtää myöhään kevääseen ja missä aurinko paistaa koko yön.”

Kirja kertoo Elle Karin arkisista toimista. Saamelainen perinne käsitöineen, vaatetuksineen ja poroerotuksineen tulee kuvissa havainnollisesti esille. Toiminnallisen säikeen tarinaan tuo Elle Karille rakkaan Tsahpe-koiran katoaminen.



Anna Riwkin Brickin kuvista välittyy eloisa ja silottelematon Lapin lapsen arkipäivä. Kuvissa ei ole lainkaan poseerauksen tuntua, mikä lisää kuvituksen dokumentaarista arvoa.

Alkeellisia oloja ei juurikaan tekstissä äimistellä ja ainoa tyylillinen ylilyönti löytyy kohtauksesta, jossa kerrotaan kuinka ”keväisin hän muuttaa tällaiseen veikeään tupaan, joka muistuttaa sokeritoppaa. Sitä kutsutaan kodaksi. Se on tehty puunrungoista ja turpeesta. Lapsista on hauska kiipeillä sen päällä.”



Ruotsalainen Rabén & Sjögrenin kustantamo aloitti 1950-luvun lopulla maailman lasten elämää esittelevän kuvakirjasarjan, jota Astrid Lindgren toimitti työskennellessään kustantamossa lasten- ja nuortenkirjaosaston kustannustoimittajana.

Sarjassa ilmestyivät kirjat muun muassa Israelin, Etiopian, Jugoslavian ja Intian lasten arjesta. Kirjat tutustuttivat lapsia eri maiden kulttuuriin ja perinteisiin. Sarjan ulkoasuun oli kiinnitetty huomiota: jokaisen kirjan kansikuva on saanut erilaisen ornamentiikan, joka tyylittelee eri kansojen perinnekäsitöitä tai värimaailmaa.

Kirjasarja oli aikaansa edellä: 1950–60-luvulla yli kansallisuusrajojen menevä suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus olivat vielä melko tuntemattomia käsiteitä. Suomen takapajuisuudesta kertonee se seikka, että näille kirjoille ei katsottu olevan Suomessa vielä juurikaan markkinarakoa. Sarjasta on suomennettu ainoastaan Lindgrenin tekstiin ja Riwkin-Brickin kuviin perustuva suomalaispojasta kertova Matti ja kesä (1969) sekä tämä Elle Kari, Lapin tyttö.

Anna Riwkin Brick (1908-1970) on syntyjään venäjän juutalaisia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Riwkinin perhe muutti Ruotsiin. 20-vuotiaana hän oli jo perustanut oman valokuva-ateljeen, mutta tämä aloillaan pysyttelyä vaativa työ ei häntä pitkään tyydyttänyt. Niinpä hän ryhtyi kuvittamaan ruotsalaisen Vi-aikakauslehden reportaaseja valokuvin. Tällaisella reportaasin valokuvausmatkalla hän tutustui norjalaiseen Elle Kariin ja otti hänestä lukuisia valokuvia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saamelaisten asemaan Suomessa 1960-luvulla antoi järkyttävää näkökulmaa sunnuntaina TV1:ssä esitetty dokumentti saamelaislapsista, jotka sijoitettiin Riutulan koulun asuntolaan koulua käymään. Lapset eivät osanneet sanaakaan suomea, mutta saamen puhuminen kiellettiin ja 7-vuotiaatkin pääsivät kotonaan käymään vasta puolen vuoden kuluttua.
Ja oppikirjoista he saivat lukea olevansa pienikokoisia, keltaihoisia ja sukupuuttoon kuolevaa rotua.
Anneli

Rouva Huu kirjoitti...

Näin tästä puhuttelevan mainoksen, mutta ohjelma meni ohi. Täytyy katsoa, tuleeko uusintana lähiaikoina.

Tässä kuvakirjassahan ei puhuta saamelaisista mitään ja asuinalueena mainitaan vain laaja Lapin maa. Kyse on tavallaan samasta ylimalkaisuudesta, jolla yhä Suomessa suhtaudutaan Afrikkaan isona maanosana.

Anonyymi kirjoitti...

Hei haloo, tämä on lastenkirja eikä mikään dokumentti aikuisille. Itse sain lapsena tämän kirjan eikä minulla tullut minkäänlaista ylemmyydentuntoa kirjan lapseen verrattuna.