Tällä viikolla kritiikin papupata porisee – ja toivottavasti myös iloisesti kiehuu eri medioissa

Hannu Väisänen: Apupata. 220 sivua. Otava 2011. Kannen maalaus Hannu Väisänen.













Alkavalla viikolla vietetään valtakunnallista lukuviikkoa. Lukukeskuksen kouluille ja kirjastoille järjestämän lukuviikon teemana on "Kirjoita kirjasta". Tarkoituksena on innostaa koululaisia kirja-arvioiden tekemiseen ja omien tekstien eli ns. fanifiktion kirjoittamiseen luettujen kirjojen innoittamana.

Lukukeskuksen uudistuneilta verkkosivuilta löytää kouluille ja kirjastoille suunnattua Lukuviikon lisämateriaalia.

Ylihuomenna keskiviikkona 23. maaliskuuta kello 18 järjestetään Lukukeskuksessa Villa Kivessä (os. Linnunlauluntie 7, Helsinki) Lukuviikon teemailta otsikolla Pelastaako verkko kirjallisuuskritiikin?

Illan aikana keskustellaan uudesta 2000-luvun ilmiöstä, joka on siirtänyt kirjallisuuskritiikkiä yhä enemmän verkkoon. Illan aikana pohditaan myös sitä, millaista on olla sekä kirjailija että kriitikko, kuinka kirjallisuuskritiikki on muuttunut vuosikymmenten aikana ja kuka lukee kirjallisuusblogeja.

Aiheesta ovat keskustelemassa kirjallisuuskriitikko Hannu Marttila, kirjailija-toimittaja Jani Saxell ja kirjailija-kriitikko Salla Simukka. Keskustelua vetää Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Anu Laitila. Toivottavasti Salla Simukka referoi myöhemmin illan antia esimerkiksi Grafomaniassa.



Kuvataiteilija-kirjailija Hannu Väisänen kirjoittaa osuvasti vast´ ikään ilmestyneen Apupata-kolumnikokoelmansa saatesanoissa kaikkia viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjallisuuskriitikon työtä tekeviä koskettaneesta merkkimäärän vähentymisestä. Sanomalehtien sivukoko on pienentynyt, kuvien koko kasvanut ja avustajan palstamillit kutistuneet:

Alati supistuva tila pakottaa järjestämään tavaransa ja sanottavansa uudella tavalla. Olen kokenut sen mieluisaksi haasteeksi, vaikka välillä tunteekin olevansa jyrsijä, joka sulloo eväänsä makuusoppensa koloihin. Sanoa yhä lyhyemmin mutta sanoa tarpeellinen. En voi väittää ihannetta saavuttaneeni, mutta lehtien pienentyessä, sitten kun kolumneistani tulee haikuja, sisällön ja tilan suhteita voitaneen tarkastella uudelleen.

Rouva Huu on aina ollut kriitikkona lavean ilmaisun ystävä. Taipumus juontaa varmasti myös toisesta pestistä kirjallisuudentutkijana: haluan perustella väittämiäni antaumuksella, kääntää peruskiviä ja katsoa tarvittaessa myös taaksepäin.

Vuodet ovat tosin väkisinkin koulineet minua tässä monisanaisuudessa: Aamulehteen vakiintui vuoden 2009 aikana lastenkirjakritiikin standardimitaksi 1000 merkkiä ja Helsingin Sanomissakin on taivuttava satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta lasten- ja nuortenkirjakritiikeissä 1400 merkin määrämittaan.

Tässä mitassa ei juuri sitaatteja viljellä ja esiin nostettavia näkökulmiakin on aina pakko rajata. Nykyisin kirjallisuuskritiikki onkin monien kompromissien summa ja potentiaalisen lukijan mielenkiinnon nopea herättäminen on kritiikin ensisijainen tavoite – eikä sellaisenaan toki mitenkään väheksyttävä.

Kirjallisuusentusiastit ja alan asiantuntijat etsivät jatkuvasti uusia foorumeita kirjallisuuskritiikille. Lukukeskuksen Kiiltomato.net -verkkolehti on toiminut jo kymmenen vuotta ja antanut näkyvyyttä erityisesti vähälevikkiselle kirjallisuudelle. Kirjallisuuslehti Nuori Voima perusti syyskuussa 2009 kahdesti vuodessa ilmestyvän Kritiikki-nimisen lehden, joka julkaisee ensisijaisesti kotimaisen tieto- ja kaunokirjallisuuden kritiikkiä.

Kirjallisuuslehdistä Parnasson kritiikit ovat luettavissa pienellä viipeellä myös netissä samoin kuin Lukukeskuksen nuorten kirjallisuuslehti Lukufiiliksen nuorten kirjoittamat kirjaesittelyt.

Lukuviikon kunniaksi olen päivittänyt oikeanpuoleista linkkiluetteloa erilaisista verkko-osoitteista, joiden kautta voi lukea lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä. Uusin tulokas on hiljattain perustettu hämeenlinnalaisten kirjallisuustoimijoiden perustama Iilimato-verkkosivusto, joka on keskittynyt nuortenkirjallisuuden esittelyyn.

Lastenkirjahylly on ollut toiminnassa syyskuusta 2009 lähtien ja Rouva Huu heittäytyy nyt uteliaaksi lukijakuntansa suhteen.

Lastenkirjahyllyllä näyttää olevan vakituisia lukijoita myös ulkomailla: muun muassa Ruotsissa, Virossa, Iso-Britanniassa, Keski-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Olisi hauska kuulla teidän toimijataustoistanne ja intresseistänne: mistä aiheista tai ilmiöistä olette suomalaisessa lastenkirjallisuudessa kiinnostuneita ja mikä kaiku suomalaisella lasten- ja nuortenkirjallisuudella on ulkomailla?

Kykyjensä mukaan Rouva Huu lupaa laajentaa Lastenkirjahyllyn repertuaaria myös teidän toiveitanne ja terveisiä kuunnellen.