perjantai 27. toukokuuta 2011

Terveisiä Tallinnasta


Kahden päivän visiitti Tallinnassa teki tehtävänsä: nyt voi taas uusin voimin yrittää raivata työpöytää vähän tyhjemmäksi lähestyvän kesän kunniaksi.

Tosin juuri nyt väsyttää armottomasti vähän samaan tapaan kuin kuvan riepunukkea, joka istuskeli vanhan kaupungin sivukujalla…

Vanhan kaupungin pikkupuodit olivat somistaneet näyteikkunansa huomenna alkavan viisipäiväisen kansainvälisen teatteri- ja nukketeatterifestivaalin, Tallinn TREFF Festivalin, kunniaksi erilaisilla itse tehdyillä käsinukeilla ja retrohenkisillä pehmonukeilla. Festivaalin ohjelmassa on luentoja ja työpajoja, nukketaidetta, tanssia, teatteria, taidenäyttelyitä ja musiikkitapahtumia.

Rouva Huu tutustui myös maaliskuussa avattuun Nuku Muuseumiin, joka esittelee kiinnostavasti ja vuorovaikutteisuuteen monin eri tavoin keskittyen paitsi virolaisen niin myös kansainvälisen nukketeatteriperinteen historiaa ja nykypäivää. Museolla on hulppeat, joskin sokkeloiset tilat vanhassa kaupungissa sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa.

Virolaisten lastenkulttuurimyönteisyys näkyi myös Solaris-ostoskeskukseen vanhan kaupungin puolelta muuttaneessa järisyttävän isossa ja tyylikkäässä Apollo-kirjakaupassa, josta löytyi ison lasten- ja nuortenkirjaosaston lisäksi kattavat valikoimat virolaisten tv-lastenohjelmien dvd-levyjä kautta aikojen.



Virolainen lastenkirjallisuus on suomalaiseen verrattuna vielä Rouva Huun näppituntuman mukaan aika vaisua, vaikka virolainen kuvitustaide onkin vahvaa ja perinteikästä. Esimerkikiksi kuvakirjoista ei pikaisen selailun perusteella löytynyt kiinnostavia uutuuksia kotiinviemisiksi.

Uusi kaupallinen lastenkirjallisuuteen liittyvä projekti on Pärnun lähelle rakennettava Lottemaa-teemapuisto, joka perustuu Andrus Kivirähkin lastenkirjaan Leiutajaküla Lotte (Keksijäkylän Lotta, Otava 2008).

Punamekkoisesta koiratyttö Lotesta on tullut Viron oma lastenkirjamaskotti, jonka ympärille on tehty monia oheistuotteita, esimerkiksi animaatioelokuvia, vaatteita, pehmoleluja, makeisia ja jäätelöä.



Kirjan miljöönä on Keksijäkylä, jota kansoittavat toinen toistaan omalaatuisemmat keksijät, todelliset tee-se-itse-miehet ja naiset. Lotta on reipas tyttökoira, joka ystäviensä Bruno-kissan, Oskari-koiran ja Albert-jäniksen kanssa seuraa keksijöiden kommelluksia.

2 kommenttia:

Mummuopiskelija, kesäisin rouva Tervapääsky, kirjoitti...

Hei, tietopalvelukysymys: Missä lastenkirjassa kerrottiinkaan siitä pienestä virolaisesta pakolaistytöstä, josta isona kasvoi taitava kuvittaja Ilon Wiklund?
Kiitos hauskoista Tallinnan terveisistä,
Liisa Niinikangas

Rouva Huu kirjoitti...

Hei Liisa,

Kiitos että palautit tämänkin kirjan taas mieleen: kyse on tietysti Rose Lagergrantzin tekstiin perustuvasta ja Ilon Wiklandin kuvittamasta kuvakirjasta Pitkä, pitkä matka (WSOY 1996). Wiklandin lapsuuteen perustuu myös Ilon Wiklandin kuviin ja tekstiin pohjaava kuvakirja Sammeli, Eeva ja minä (Kustannus-Mäkelä 1998).

Pitkä, pitkä matka on yksi harvoista kuvakirjoista, joissa maanpakolaisuutta ja sodan aiheuttamaa yleistä turvattomuuden tunnetta kuvataan elämyksellisesti.