lauantai 30. heinäkuuta 2011

Vielä on kesää jäljellä leikittäväksi


Leena Hietamies & Karoliina Pertamo: Lapsen kesäkirja. Parhaat puuhavinkit. 87 sivua. Minerva 2011. Kansikuva Karoliina Pertamo ja Leena Kilpi.










Tämä kirja leikki koko kesän kuurupiiloa Rouva Huun työhuoneessa ja päätyy sen vuoksi vasta nyt esiteltäväksi.

Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Ja toisaalta – juuri nyt eletään monissa lapsiperheissä hiukan malttamattomia aikoja: kesä on kääntynyt jo peruuttamattomasti toiselle kyljelleen, ilmassa on hitunen kesän päättymisen haikeutta ja parhaansa tekevät myös koulureppujen ja syysvaatteiden mainostajat, jotka muistuttavat pian päättyvästä kesälomasta. Kesän lomareissut on jo tässä vaiheessa yleensä tehty ja mieli kurkottaa vähän varkain jo tuleviin syksyn rutiineihin. Silloin on hyvä keksiä jotain hauskaa, mieluusti kaikkia perheenjäseniä kiinnostavaa ja inspiroivaa yhteistä tekemistä.

Erilaiset puuha-, leikki- ja pelikirjat ovat selvästi yleistyneet 2000-luvulla. Niiden uusi suosio kertoo mielestäni paljon aikuisten omasta kyltymättömän nostalgian nälästä: halusta tutustuttaa lapset ja lapsenlapset oman lapsuuden pihaleikkeihin ja luonnonläheisiin puuhiin. Käpylehmät, kaarnalaivat, ulpukan emipossut ja pihlajanmarjahelmet ovat katoavaa leikkiperinnettä, jota halutaan nyt siirtää uusille sukupolville.



Näistä aineksista ammentaa Leena Hietamiehen koostama Lapsen kesäkirja.

Luonnonmukainen elämäntapa, luonnon kunnioitus ja kierrätysmateriaalien käyttäminen ovat keskiössä. Kirjassa on sekä sisällä että ulkona toteutettavia leikkejä, pelejä ja pikkuaskareita, joista monet kirjan nimestä huolimatta sopivat hyvin muinakin vuodenaikoina toteutettaviksi.

Askartelumateriaalit kerätään luonnosta tai hyödynnetään parittomia sukkia ja lapasia ja muita arkisia esineitä. Viisaasti muistutetaan luonnon turhasta häiritsemisestä ja riistämisestä.



Joitakin perinteisiä pihaleikkejä tekee mieli vähän kyseenalaistaa. Pitääkö nykylasta jo ohjeistaa leipuri- ja kahvilaleikkeihin hiekkalaatikolla tähän tapaan:

"Leipurileikki"

Sokerileipuri valmistaa hienot kakut pihalla, esimerkiksi hiekkalaatikossa. Tee kosteasta hiekasta hiekkakakkuja ja leivoksia sekä pullia ja piirakoita. Koristele ne mansikoilla ja kermavaahdolla eli puna-apiloilla ja koiranputkenkukinnoilla tai persikanpuolikkailla eli voikukan kukinnoilla.

"Kahvilaleikki"

Kakkujen ja muiden hiekkaleivonnaisten lisäksi voit tehdä myös muita ruokia. Voit laittaa leikkiruuaksi vaikka sillivoileipiä. Kaarnanpala tai puulastu on voileipä. Sivele sille voita eli voikukan terälehtiä ja päällimmäiseksi sillifilee, voikukanlehti.
Hyvän kesäkeiton saat silppuamalla vesikattilaan erilaisia ruohoja ja kukkasia. Puuroa voit tehdä vedestä ja sahajauhosta tai hiekasta.
Herkullisen näköistä kahvia tehdään sekoittamalla veteen vähän savea ja hienoa hiekkaa.


Aika absurdi lajissaan on "Hammaslääkärileikki":

Puhdista ison kiven pikkukoloja poralla, jonka teet puutikusta. Täytä "hampaiden" reiät hopeapaperista tai savesta pyöritellyillä paikoilla. Poraa paikat kunnolla paikoilleen. Kerää hopeapaperit pois, kun olet lopettanut leikin, niin luontoon ei jää roskia.


Hauskoja puuhaideoita Rouva Huun makuun olivat "Herneleikki", jossa lattialle kaadetaan kourallinen kovia herneitä, joita poimitaan kilpaa pyykkipojan avulla ja "Höyhenlentis", jossa oviaukkoon pingotetaan naru, jonka yli puhalletaan höyhentä.

Nykylapsien mediavetoiselle kilpailuvietille on annettu piirun verran periksi, kun kirjassa on myös ohjeet "Talent-kisan" ja "Levyraadin" järjestämiseksi.

Karoliina Pertamon levollinen ja värikylläinen kuvitus hivelee silmää.

Erikoisena voi pitää kirjantekijöiden todennäköisesti aivan tietoista ratkaisua, että kuvitus ei anna puuhiin seikkaperäisiä työohjeita. Harva lapsi osaa enää sitoa kukkaseppelettä perinteisellä sidontatekniikalla, mutta kirjan henkeen kuuluukin se, että jokaisen persoonallinen lopputulos kelpaa sellaisenaan. Piiruntarkat työohjeet ja aikuismaisen siistit valmiit askartelun tuotokset eivät useinkaan innosta lapsia tekemään omia luomia kokeiluita.



Pertamon kuvissa pääosassa ovatkin isopäiset iloiset lapset, jotka ovat selvästi tehneet sinunkaupat luonnon ja erilaisen luovan näpertelyn kanssa. Retrotyyli näkyy maltillisesti lähinnä värien, muotojen ja kuvioinnin valinnoissa.

1 kommentti:

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Hei, kiitos yksinkertaisesta leikki-ideasta monenikäisille: herneleikki! Tätä voi varioida loputtomiin! :-) Kirjavinkki on muutenkin tervetullut.

Meillä kaksi- ja nelivuotias osaavat kyllä tehdä leikkiruokansa ihan itse. Ehkä kirjan tekijöiden vinkit ovatkin aikuisia keraleikkijöitä varten?

Levyraati on minun näkökulmastani "vanha" leikki. Itse leikin sitä jo 70-luvulla, jolloin aloimme ystävieni kanssa vain jäljittelemään tv-ohjelman kaavaa kotikonstein. On silti mielenkiintoista miettiä, miten media tuo leikkeihin epäterveitä piirteitä monella tapaa.

Todellakin - vielä on aikaa leikkiä monenlaisia leikkejä ja pitkään!