tiistai 13. syyskuuta 2011

KOP-KOP, kuka siellä?


Anna-Clara Tidholm: Koputetaan! Suomentanut Kaija Valkonen. 27 sivua. Schildts 1994.
















Tästä kuvakirjahelmestä Rouva Huu sai vinkin siskoltaan, jonka 1- ja 3-vuotiaat lapset ovat siihen ylen ihastuneita.

Kirja on vastustamaton kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Sekä teksti että kuvan nyanssit on uskallettu riisua paljaimmilleen ja niukimmilleen. Ja silti – tai kenties juuri siksi – kirja toimii niin hyvin.




Poika päätyy mäennyppylän alla sijaitsevan punaisen talon siniselle ovelle, päättää koputtaa oveen ja astua sisään ovesta.





Sieltä löytyy huone, jossa vauva lyö rumpua. Takaseinällä on punainen ovi ja sen takaa löytyy jänisperhe aterialla. Takaseinällä on vihreä ovi, jonka takana apinat ovat tyynysotasilla... ja keltaisen oven takana pikkunen ukko kastelee kukkia ja hoitaa kissaansa... ja valkoisen oven takana nallekarhut valmistautuvat yöpuulle, kunnes viimein ollaan illan hämärtyessä jälleen sinisen oven takana ja lähdetään omaan kotiin.



Kirjan yhtenä ylivertaisena jujuna on, että lapsi saa eriväristen ovien aukeamilla osallistua kirjan lukutapahtumaan ja koputtaa mukana: KOP-KOP.

Samalla opitaan kuin vaivihkaa värejä, lukusanoja ja kuvista voi nimetä hauskoja, selkeitä yksityiskohtia.

Valloittavaan luku- ja katseluhetkeen ei aina tarvita turhia krumeluureja!


Ruotsalainen kuvittaja ja kirjailija Anna-Clara Tidholm (s. 1946) pitää tärkeänä, että kuva kertoo jotain muuta kuin teksti. Näin kirjasta tulee lapsellekin jännittävämpi elämys.

Samassa sarjaformaatissa on ilmestynyt myös kirjat Miksi noin?, Etsitään! ja Seikkailuun! (Schildts 1994).

Näiden lisäksi Tidholmin runsaasta kuvakirjatuotannosta tunnetaan Suomessa vain kuvitus Barbro Lindgrenin tekstiin perustuvaan kuvakirjaan Poika ja tähti (Tammi 1993).



Lastenkirjahylly täytti eilen 2 vuotta. Kiitos kaikille lukijoille ja hengessä yhä mukana oleville.

Rouva Huu samastaa itsensä Anna-Clara Tidholmin kuvakirjan koputtajaan. Aina välillä tuntuu siltä, että koputtelee joillekin oville turhaankin, mutta toisinaan syntyy myös hauskoja kohtaamisia ja keskusteluja jonkin inspiroivan kirjan tai aiheen tiimoilta.

Rouva Huu yrittää jatkuvasti löytää väyliä tiedottaa blogin olemassaolosta eri tahoille.

Reilu viikko sitten valistuksen kohteena olivat lapsiperheille suunnatut lehdet ja varttuneemmalle väelle suunnattu ET-lehti. Lapsiperheen lehdet eivät ole virkkaneet vielä mitään, mutta ET-lehden päätoimittaja lähetti oitis sähköpostin ja lupasi tiedottaa asiasta kirjallisuudesta vastaavaa lehden toimittajaa.

Isovanhempien huolehtiville harteille ja kenties vanhempia kerkeämmin avautuvien kukkaroiden varaanhan suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tulevaisuus taitaa pitkälti rakentua, jos asiaa on lupa hiukkasen kärjistää.



Tiedoksi:

Valkoinen kirahvi kaipasi Lastenkirjahyllyyn teoksiin ja tekijöihin liittyvää hakutoimintoa. Sellainen on tosiaan ollut aina saatavilla sivun vasemmassa yläkulmasssa. Valkoiseen palkkiin voi kirjoittaa kirjan tai tekijän nimen, ja hakutoiminto etsii, missä Lastenkirjahyllyn teksteissä tiettyjä kirjoja sekä niiden kuvittajia ja kirjoittajia on käsitelty.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Lastenkirjahyllylle! Paljon on ollut iloa blogistasi, turhaan et suinkaan siellä koputtele.
Katja K

Raili M kirjoitti...

Onneksi olkoon, Lastenkirjahylly! Toivottavasti mahdollisimman moni sinut löytää ja kauttasi myös uutta hyvää luettavaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kaksi vuotta on kunnioitettava aika. Kuinka monta kirjallisuuskritiikkiä on tänä aikana julkaistu?
Vinkkaan Lastenkirjahyllyä AINA tilaisuuden tullen. Kun printtilehdistä ovat lastenkirja-arviot lähes kadonneet, Lastenkirjahylly on sitäkin arvokkaampi.
Anneli

kirsti k kirjoitti...

Paljon onnea virkeälle taaperolle!

Annelin tavoin minäkin mainostan Lastenkirjahyllyä aina ja kaikkialla.