sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Se Ruotsin toinen tärkeä Lindgren











Ruotsalainen lastenkirjailija Barbro Lindgren täytti eilen 75 vuotta. Eilen esitettiin Yle Fem -kanavalla hurmaava ruotsalainen dokumentti Äntligen måndag, en film om Barbro Lindgren ja se esitetään uusintana vielä tänään klo 13.10.

Aziza Dhaouadin dokumentti piirtää julkisuutta ja yksityiselämänsä avaamista karttaneesta Lindgrenistä kauniin muotokuvan, jossa kirjailijan arkea Öölannin maaseudulla seurataan syksystä kevääseen. Lindgren hoitaa ankkojaan, kanojaan, juttelee kissoilleen ja koiralleen, kulkee kyläteitä ja ajattelee arkisia, mutta niin viisaita asioita itsekseen. Hän tuntuu suhtautuvan ikääntymiseensä hyvin lunkisti. Muistot ja jo kauan sitten kuolleet lähisukulaiset tulevat usein hänen uniinsa.

Lindgren puhuu avoimesti lapsuudestaan, eriytyneisyyden kokemuksistaan jo pienenä sekä pikkuveljen tapaturmaisesta kuolemasta, joka löi leiman hänen tunnemaailmaansa pitkäksi aikaa eteenpäin. Äärimmäisen koskettavasti hän kertoo myös lapsuuden alakulojaksostaan, jota hän on kuvannut myös lastenromaanissa Pikku Varpunen.

Lapsen tuntojen kuvaajana hän on hyvinkin samanveroinen kuin sukunimikaimansa Astrid Lindgren. Rouva Huun lapsuuden tärkeitä kirjoja ovat olleet Lindgrenin kirjat Erittäin salaisia juttuja (Tammi 1972), Kun Kalle sai pikkusiskon (Weilin+Göös 1971) ja Pikku varpunen (Tammi 1979), jotka ovat olleet aiemminkin esillä Lastenkirjahyllyssä.

Laaja yleisö tuntee Lindgrenin varmasti parhaiten Oskari-katselukirjoista ja Rasavilli Piltti -kuvakirjoista, joissa on molemmissa Eva Erikssonin hurmaava kuvitus. Viimeisimpiä suomennettuja Lindgrenin kuvakirjoja ovat Raisusta Roosasta kertovat kuvakirjat (Tammi 1996–2000) ja Pekka-possusta kertovat kirjat (Tammi).

5 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voih. Nyt iski nostalgia päälle. Pojan synnyttyä sain ystävättäreltä lahjaksi Rasavilli piltin. "Oli kerran äiti, lempeä ja kiltti, jolle oli syntynyt Rasavilli Piltti."
Myöhemmin kuvakirja oli yksi pojan lempikirjoista, erityisesti ensimmäinen osa, jonka riimit on käännetty varsin onnistuneesti. Pilttiä mm. varoitetaan saksista:
"Leikata et näillä saa, verta vuotaa, ruiskuaa!" Tätä lapsonen siteerasi useasti, vaikkei vielä ärrää ja ässää hallinnutkaan.

kirsti k kirjoitti...

Komppaan Annelia. Poika oli hulluna Rasavilliin pilttiin. Sain kirjan äidiltäni, kun poika syntyi.

Myöhemmin ostin jatko-osan Rasavilli Piltti merellä. Siitä poika tykkäsi ehkä vielä enemmän. Kirjassa Piltti lähtee pehmoeläintensä kanssa mielikuvitusretkelle merelle:
"Yhtäkkiä ne näkevät kalan: nousee merestä Matami Hauki. MINÄ HAUKKAAN PAATISTA PALAN! se huutaa ja sen suuri suu on jo auki."

Rouva Huu kirjoitti...

Rasavilli Piltti tekee mielestäni myös hienosti kunniaa ruotsalaisen lastenkirjallisuuden klassikolle, Ivar Aroseniuksen kuvakirjalle Kattresan, joka ilmestyi alunperin 1909. Se kertoo pienen tytön ja kissan kokemasta huimasta seikkailusta, joka puhuu kauniisti lapsen mielikuvituksen ja leikin puolesta.

Runomuotoinen kuvatarina on ilmestynyt suomennoksena WSOY:ltä 1975 ja siitä on otettu lisäpainos 1985.

Kissamatka on julkaistu myös lastenkirjallisuuden antologioissa, ainakin Otavan Satumaailma-sarjan osassa Peukaloputti 1960-luvulla.

Marikki kirjoitti...

Olen koettanut jo muutaman vuoden ajan metsästellä Rasavilli Piltti -kirjaa (sitä ensimmäistä osaa) siskoni tytölle, mutta kaikkialla myydään eioota... Minulle tarinaa luettiin ja muistan vieläkin, kuinka vaikuttava se oli! Erityisesti kuvat olivat lapsenkin mieleen. Surullista ja täysin käsittämätöntä, ettei Tammi ota tästä klassikosta uusintapainosta....!

Rouva Huu kirjoitti...



Hei Marikki,

Viimeisin uusintapainos, jossa on kolme Rasavilli Piltti -tarinaa yksissä kansissa on vuodelta 2003, mutta arvatenkin jo aikoja sitten loppuunmyyty.

Aina kannattaa ihan yksityishenkilönäkin laittaa kustantajalle toiveita uusintapainoksista. Kun niitä on tullut riittävästi, niin voivat hyvinkin ottaa uusintapainoksen!