Lapset ovat parasta elämässä, tuumaa Aapeli Käki

Tuula Kallioniemi: Aaveita ja avaruusolentoja. Kuvitus Jii Roikonen. 94 sivua. Otava 2012.

Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarjan uusi lanseeraus uudelle lukijasukupolvelle on kiinnostava ilmiö  sarjakirjan imagon luomisen kannalta tarkasteltuna.

Reuhurinne-sarja alkoi oikeasti jo vuonna 1997 ja sen viides ja sillä erää viimeisin osa, Velmuja ja vintiöitä ilmestyi 2001.

Sarja lanseerattiin kuitenkin uudelleen viime vuonna kymmenen vuoden tauon jälkeen. Perusopetuslain ja -asetuksen mukaisesti  sarjan nimenä on nyt Reuhurinteen alakoulu aiemman ala-asteen sijaan. Kuvittajapari Aino Havukainen ja Sami Toivonen lopettivat sarjan kuvittamisen ja uusi kuvittaja, Jii Roikonen, astui remmiin. 

Uuden sarja-avauksen jälkeen markkinoille saatin myös oheistuotteita: Ekaluokkalaisen oma kirja, Muistojani ekalta kutoselle ja Kaverikirja.

Jii Roikosen reippaan karrikoiva piirrostyyli sopii hyvin Reuhurinteen räväkkään ja tietoisen liioittelevaan tunnelmaan. Kiinnittäkääpä huomiota siihen ilmerekisteriin, jolla Roikonen kiteyttää vaikkapa hahmojen suun asennoilla erilaisia tunnetiloja!

Kustantaja ei kuitenkaan ole katsonut enää tarpeelliseksi mainita kirjan takakannessa vanhoja sarjan osia lainkaan, vaikka Kallioniemen velmuileva tyyli, napakka dialogi ja arkisten pikkuongelmien työstäminen rakentavassa hengessä on näissä uusio-Reuhurinteissäkin edelleen tunnistettavasti mukana. Onko siis niin, että kirja lakkaa olemasta kustantajalle merkityksetön, jos sitä ei enää saa kirjakaupasta? Lukijan kannalta olisi kuitenkin kiva vinkata aiemmista osista. Onneksi kirjastojen poistokirjavauhti ei ole yhtä huima kuin kirjan kierto kustantamoissa ja kirjakaupoissa ja näin ollen aiemmat Reuhurinteet todennäköisesti ovat kirjaston hyllystä poimittavissa uusien rinnalta.  

Sisällöllisesti suomalainen kyläkouluidylli pitää yhä pintansa: Aapeli Käki on onnellisesti naimisissa terveydenhoitaja Lintusen kanssa ja heillä on yhteinen poika Eemeli. Käen hiukset ovat entisestään harventuneet ja oppilaat ovat uusia. Aiemmat oppilaat ovatkin jo varttuneet täysi-ikäisiksi, mutta vilahtelevat silti myös sarjan uusissa osissa alakoululaisten palvonnan kohteina.

Reuhurinne-kirjat koostuvat selkeän juonen sijasta erillisistä sattumuksista ja pienistä tarinoista. Uutuuden keskiössä ovat  Aapeli Käen merkkipäivän juhlintaan liittyvät valmistelut, joista ei tietenkään puutu vauhtia tai ennalta-arvaamattomia tilanteita.

Kohelluksen ja rellestämisen rinnalla Kallioniemi työstää samalla esimerkiksi suvaitsevaisuuden, yhteistyön ja reilun kaveruuden pelisääntöjä ilman pingotusta. 

Mitenkään väheksymättä KivaKoulu-hankkeita ja muita patentoituja koulurauhan julistuksia olen sitä mieltä, että Reuhurinteen toimintamallista voisi hyvinkin ottaa mallia ihan valtakunnallisella tasolla!

Romanityttö Ramonalla, pyörätuolissa selkäydinvamman takia istuvalla Vernerillä ja namibialaislähtöisellä Aballa on kullakin oma agendansa, mutta niin on myös muilla tavislapsilla, vaikkapa yksinhuoltajaisän pedantilla pojalla Saskalla ja omaan paremmuuteensa uskovalla Pikkiksellä.

Kallioniemen Reuhurinne-, Konsta- ja Karoliina-kirjoissa sekä Timo Parvelan Ella-kirjoissa kuvataan huumorin ja toisinaan äärimmäisten kärjistystenkin kautta  suomalaisen koulun arkea, opettajien venyvää pinnaa, oppilasaineksen monisärmäisyyttä ja haastavia yhteenottoja. Aapeli Käki on samaa sukua Ellan luokan opettajan kanssa: kummallekin työ lasten parissa on kutsumusammatti, jossa huumori auttaa yleensä pahimmastakin pinteestä.