perjantai 8. helmikuuta 2013

Tarkkailkaa puiden ja pensaiden latvustoja!













Ruth Craft & Erik Blegvad: Talvinalle. Suomentanut Marjatta Kurenniemi. 25 sivua. WSOY 1975.






Tämän kirjan esittelystä on kiittäminen ystävääni Kirstiä, joka on lukenut Talvinallea pojalleen. Kirstin herkistyminen tämän kirjan äärellä saattaa johtua siitäkin, että tämä aikoinaan pieni poika on juuri muuttanut pois kotoa... 

Sattumalta olen kahdelta muultakin taholta saanut kuulla, että kirja on ollut heille tärkeä. Mikä siis on Talvinallen salaisuus?

Lähdetään ottamaan siitä selvää.

Kyse on brittiläisestä kuvakirjasta. Erik Blegvadilta tunnetaan Suomessa Talvinallen lisäksi vain runomuotoisen Missä aurinko -kuvakirjan kuvitus  (WSOY 1977). Ruth Craftilta on Talvinallen lisäksi ilmestynyt Kaikkein vanhin aarre –niminen helppolukuinen, Suihkari-sarjan lastenkirja (Kustannus-Mäkelä 1995).

Talvinallen ”juju” piilee sen yksinkertaisessa muodossa: neliskulmainen pieni koko, sympaattinen kuvitus (tussipiirrin ja vesiväri) ja niukka, jämptisti lyhyille riveille asiakokonaisuuksina ladottu teksti muodostavat yhdessä kompaktin ja hiljentymiseen houkuttelevan paketin. 

Miksi, oi miksi, ei enää julkaista lainkaan tämänkaltaisia pikkukuvakirjoja, jotka ovat onnen omiaan myös lukutaidon ensi vaiheisiin?


Arkinen kotimiljöö viehättää: ovi on jo kutsuvasti avoinna ulos ja viittaa 
siihen, että talvi ei ole kovin kylmä. Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin 
Talvinalleen, WSOY 1975.

Kolme sisarusta on lähdössä ulos talvikävelylle ja on puettava lämpimästi päälle. Seuraavan aukeaman näkymä ei tosin ole suomalaisittain järin talvinen: maa on lumeton ja maisema karu.

Marjatta Kurenniemen riimittelemä suomennos synnyttää turvallisen tunteen ja halun, että joku lukee tekstin minulle ääneen. 

Tekstin nyanssit tehostuvat nimenomaan ääneen luettaessa.  

Välimerkeilläkin on enemmän painoa, kun tekstiä on vähän:

Linnuille talvi on aikaa tiukkaa.
Vilu on ankara, ruoka niukkaa.
Löytyykö siementä, marjaa tai muuta?
Voi kuinka monta nälkäistä suuta!

Kursivoiduilla tekstin kohdilla ”Mutta talvikävelyllä / täytyy olla lämmintä yllä” ja ”ei edes villapaitaa päällä” on vissi merkitys ja ääneenlukijan on vaihdettava äänensävyjen rekisteriään näissä kohdissa myötätuntoa huokuvaksi eikä pieni opettavainen äänenpainokaan ole lainkaan pahitteeksi.  



Poika kiipeää vaaroja uhmaten pensaan latvustoon pelastamaan nallea. 
Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin Talvinalleen, WSOY 1975.

Lapset tarkkailevat ympäristöään valppaina. Äkkiä heidän huomionsa kiintyy pensaan latvassa olevaan tummaan myttyyn… joka lähemmässä tarkastelussa paljastuu pieneksi nalleksi.

Märkä ja likainen,
ressukka parka,
mutta niin kiltti
ja kovin arka.
Yhdessä katsellaan
löytölasta.
Pikkuinen karhu!
Tämäpä vasta!

Nallen löytymiseen liittyy myös ilmiselvä lumous: pian koko maisema on sakeanaan suuria lumihiutaleita ja valkeutta! 


Kotiin tultaessa tehdään kaikki mahdollinen nallen hyvinvoinnin eteen.
 Nukkekin saa luopua paidastaan! Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin 
Talvinalleen, WSOY 1975.

Lapset vievät kiireen-vilkkaa nallen kotiinsa, missä sitä hoidetaan ja hoivataan. Lopuksi nalle pääsee punaiselle tyynylle istumaan, kuin valtaistuimelle ikään. Tarinan kannalta on myös merkityksellistä, että nalle saa nyt nimen:  Talvinalle. 


Vasta kuvakirjan viimeisessä kuvassa lukija ja kuvan katsoja saa 
käsityksen Talvinalleksi nimetyn nallen ulkonäöstä. Kuva laukaisee oitis 
hoivaamisvietin! Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin Talvinalleen, WSOY 1975.




Mutta nallen menneisyys – se jää mysteeriksi. 

Sen saa jokainen itse sepittää mieleisekseen!


6 kommenttia:

Liina kirjoitti...

TALVINALLE! Nostalgia iski palleaan niin vahvasti, että tuli ihan kyyneleitä silmiin.

Pitääpä kaivaa äidin vintiltä, josko vielä löytyisi jostain. Voisin lukea omallekin lapselleni. Jos nyt liikutukseltani kykenen.

En tietenkään muista tekstejä ulkoa, mutta nuo tekstinäytteet tunnistin kyllä. Syvällä ovat tällaiset muistot.

Hans Jørgen Boe kirjoitti...

Tämä kirja on ollut kaikkien lastemme (s. 1973, 1979, 1984) yksi kiistaton suosikki. Ihanasta kirjasta ei kuitenkaan Suomessa ilmestynyt kuin ainoastaan yksi painos, vaikka Marjatta Kurenniemen suomennos on omassa lajissaan mestarinteos. Ja tilanne on vähän sama muissakin pohjoismaissa, vaikka kuvataiteilijalla Erik Blegvadilla (melkein 100-vuotias??) on tanskalaiset juuret.

WSOY on ilmoittanut, että uusi painos on mahdollista, (vain) jos selvä kysyntä on olemassa. Kuka siis järjestää "kysyntä-kampanjan"? Jo kaksi sukupuolta on jäänyt ilman tätä selvää klassikkoa!!

Terveisin, Hans Jørgen Boe, Jyväskylä

Rouva Huu kirjoitti...


Olen useasti monella taholla kannustanut yksittäisiä lastenkirjan ystäviä empimättä ottamaan yhteyttä kustantajaan ja toivomaan uusintapainoksia.

Kustantajat eivät nykyisin kovin ansiokkaasti haravoi vanhoja back-listojaan ja poimi sieltä unohtuneita helmiä uusiin painoksiin. Kustantajan näkökulmasta vain uudella kirjalla on varma menekki.

Adresseja perustetaan monenlaisten kansanliikkeiden puolesta, miksei siis myös Talvinallen. Minä annan nimeni siihen oitis !

riitta partti kirjoitti...

Törmäsin netissä tähän Talvinalleen. Heti tulvahti mieleen tunnelma, kun luvin siitä yli kolmekymmentä vuotta sitten pojalleni. Osasin kirjan valloittavan runomitan silloin ulkoa. Ihastuttava kirja. Kertakaikkiaan sydämen valloittava. Toivon, että kirjani on jossain kellarilaatikossa. On etsittävä se käsiin. Kiitos.

Hans Jørgen Boe kirjoitti...

Talvinallen toinen tekijä, tanskalaissyntyinen Erik Blegvad, kuoli 90-vuotiaana 14. tammikuuta 2014 Lontoossa (ks. http://www.usatoday.com/story/life/people/2014/02/12/childrens-book-artist-erik-blegvad-dies-at-90/5415077/). Kirjan kongeniaalinen suomentaja Marjatta Kurenniemi kuoli 14. marraskuuta 2004. Mutta Talvinalle elää, vaikka vain hyvin kuluneina irtokappaleina kirjastoissa ja kirjahyllyillämme.

EIKÖ TULISI UUSI PAINOS, WSOY??

Hans Jørgen Boe, Jyväskylä

Rouva Huu kirjoitti...


Kiitos tämän suru-uutisen välittämisestä.

Kehotan kaikkia Talvinallen ystäviä siekailematta ottamaan yhteyttä kustantajaan. Rouva Huu lupaa liittyä lempeiden painostajien joukkoon oikopäätä!

Juuri tämänkaltaisia tekstiltään niukkoja mutta sisällöltään sitäkin yltäkylläisempiä kuvakirjoja tarvittaisiin lisää!