torstai 26. syyskuuta 2013

Tätä ei kerrota terveydenhoitajan sukupuolivalistustunnilla
















Jessica Schiefauer: Pojkarna. 188 sivua. Bonnier Carlsen 2011.




Realistinen nuortenromaani on murroksessa Suomen lisäksi myös Pohjoismaissa.  Isot kustantajat, WSOY, Tammi ja Otava, julkaisivat vielä kymmenisen vuotta paljon ruotsalaisten nuortenromaanien suomennoksia,  mutta jostain syystä nimekemäärä on viime aikoina tyrehtynyt lähes olemattomiin.

Viimeisin ruotsalainen suomennettu nuortenromaani, joka sai minut kylläiseksi, oli Emmy Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä. Se ilmestyi Kariston kautta viime vuonna.

Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon Ruotsin toinen ehdokaskirja, Jessica Schiefauerin (s. 1978) Pojkarna, oli lukukokemuksena lähes hypnoottinen.

Se antaa taas uskoa nuortenromaaniin uudistumiseen: jos halutaan siirtyä pois teiniangstin kliseisestä kuvauksesta, niin tarvitaan nimenomaan tämänkaltaisia rohkeita siirtoja ja irrottelua lajityyppien ahtaista karsinoista.  

Romaanin keskiössä on kolme 14-vuotiasta tyttöä, kertojana oleva Kim, Bella ja Momo.

Tyttöjen psyyke ja keho ovat kiivaassa käymistilassa. Tyttöjen aistit tuntuvat olevan äärimmilleen pingotettuja: he poimivat jatkuvasti arkisia tilanteita, joissa sukupuolet, tytöt ja pojat, kohtaavat, vaihtelevalla intensiteetillä joko onnistuen tai epäonnistuen. Vallankäyttö, poikien röyhkeys ja julkeus, korostuvat näissä kohtaamisissa tämän tästä.

Bella asuu kaksin lääkkeistä turtuneen isänsä kanssa, ja Bella kuvataan villiksi ja vapaaksi sieluksi, jota eivät vanhempien auktoriteetit pidättele. Bellalla on oma kasvihuone, jonka hoitamiseen hän suhtautuu lähes fanaattisesti. Kasvihuoneesta tulee myös romaanin keskeinen tapahtumamiljöö. 

Ja, vi fyllde fjorton den våren och vi gömde oss i växthuset för att slippa bli vuxna. Vi Höll oss undan våra jämnåriga, vi aktade oss noga för att lyssna till hormonernas sång i blodet för vi anade att de kunde övermanna oss när som helst, utan vårt medgivande. Vi visste vad som väntade: en morgon skulle vi helt enkelt stiga upp ur sängen och veta att barnlekarna måste överges. Vi skulle se oss omkring, se hur andra gjorde och sedan göra efter. Lära oss dricka, röka, kyssas. Lära oss tolerera att pojkarna tog oss med sina händer. Det enda vi skulle behöva göra var att gå rakt fram, sätta ena foten ramför den andra tills ankelmusklerna hårdnat tillräckligt för att inte stukas i de tunna klackarna.

Bella tilaa usein postimyynnistä erilaisia kukkien siemeniä. Eräästä tuntemattomasta siemenestä kasvaa jotain aivan ihmeellistä, ja sen huumaavasta kukinnosta aukeaa tytöille  mahdollisuus samastua poikiin, heidän identiteettinsä, vallan käyttöön ja väkivallankin sallittuun harjoittamiseen. 

Kim vie kokeilut muita tyttöjä pidemmälle lähtiessään raggaripoika Tonyn matkaan, eikä hän enää koskaan palaa täysin entiselleen: ”Mitt gamla liv hade inte med mig att göra längre.”

Pojkarna on mysteeriromaani ja metamorfoosiromaani. Toisaalta se on myös hyvin perinteinen identiteetin etsintätarina kasvukipuineen, auktoriteettikapinoineen ja uhitteluineen vanhempia kohtaan. Schiefauer käyttää hyvin aistillista ja elämyksellistä kieltä, hän ei kyseenalaista tyttöjen sisäistä toista maailmaa.

Pojkarna säväyttää lukijansa, ikään katsomatta. Sen siekailemattomassa, jopa julkeassa tavassa kuvata nuoruutta on paljon samaa Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa -romaanin kanssa.

Schiefauerin romaanissa  realistinen ja fantastinen kerronta lomittuvat toisiinsa ainva uniikilla, jäljittelemättömällä tavalla. Teos ravistelee perinteisiä, kliseisiä sukupuolirooleja ja haastaa lukijansa ajattelemaan toisin. Romaanin lukemisen jälkeen omaa peilikuvaansa ei voi katsoa enää täysin neutraalisti: näitä asioita ei kerrota terveydenhoitajan sukupuolivalistustunnilla.

Kirja on loppuun saakka viety kokonaistaideteos, jossa Fredrika Siwen suunnittelema kasviornamentiikkakansikuva on keskeisessä osassa foliopainatuksineen. Kansikuvaa sivelee lumoutuneena tämän tästä kesken lukusession ja siitä syntyy aistillinen tunnelma. Lukujen vinjetteinä toimivat perustellusti myös tyttöjen metamorfoosin aiheuttaman kasvin kukinnon eri vaiheet.

Pojkarna sai ilmestymisvuonnaan Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon, Augustin. Kirjailijan blogiin voi käydä tutustumassa täällä.

  

2 kommenttia:

Elina K kirjoitti...

Kiitos, rouva Huu, erittäin kiinnostavaa ja lukemaan houkuttelevaa! Tulkitsen, että tätä olisi nyt ihan turha odottaa suomeksi lähiaikoina? Siis pölyt pois ruotsin sanakirjasta?!

Anonyymi kirjoitti...

On jo suomeksi - kirjastoon, siis :)!

T: reetta