Kun kaikki on sanoin kuvaamattoman sievää ja kodikasta

Marjatta Kurenniemi.  Onnelin ja Annelin talo. 112 sivua. Kuvitus Maija Karma, kuvaliite elokuvasta/ Jonne Onnismaa. WSOY 2014. 

Onnelin ja Annelin talo -elokuva. Käsikirjoitus Sami Keski-Vähälä. Ohjaus Saara Cantell. Pääosissa Aava Merikanto ja Lilja Lehto. Tuotanto Zodiak films. Ensi-ilta 17.1.2014. Kesto 80 min.  Ei ikärajaa.

Marjatta Kurenniemi tiesi pikkutyttöjen unelmat. 

Hänen luomiensa lastenkirjahahmojen, Onnelin ja Annelin,  kautta jo monta tyttösukupolvea on päässyt samaistumaan laajennettuihin nukkekoti- tai leikkimökki-fantasioihin omasta pikkuruisesta kodista, jossa kaikki on täydellistä. 

Onneli ja Anneli löytävät Ruusukujalta paksun kirjekuoren, jonka päälle on kirjoitettu: Rehellinen löytäjä saa pitää. Kirjekuoressa on sievoinen summa rahaa. Rahoilla tytöt ostavat talon rouva Ruusupuulta, jolle sattui rakennusmestarin kanssa pieni kömmähdys: talosta tulikin sopiva kahdelle pienelle tytölle, ei ikääntynelle vanhalle rouvalle. 

Viime perjantaista lähtien Onnelin ja Annelin unelmien houkuttelevuutta on päässyt testaamaan myös valkokankaalla Saara Cantellin ohjaamassa lastenelokuvassa. 

Lastenromaani Onnelin ja Anneli talo ilmestyi vuonna 1966 ja Kurenniemi kirjoitti sittemmin vielä kolme jatko-osaa: Onnelin ja Annelin talvi, 1968, Onneli, Anneli ja orpolapset, 1971, ja Onneli ja Anneli ja nukutuskello, 1984. Viimeisin yhteislaitos sarjan kirjoista on vuodelta 2001.

Onnelin ja Annelin nukkekotiin muuttanut Vaaksanheimon perhe ja erityisesti perheen rasavilli poika Putti seikkailivat vielä omissa saturomaaneissaan Putti ja Pilvilaivat ja Putti Puuhkajasaarella (WSOY 1987 ja 1989).

Julkaisuajankohtaansa nähden ensimmäisestä Onneli ja Anneli -kirjasta löytyy – ettenkö sanoisi jopa aikaansa edellä olevaa – lastenkasvatuskritiikkiä. 

Annelin eronneet,  työorientoituneet vanhemmat eivät ennätä paneutua tyttäreensä ja yhteishuoltajuuden toimintakuviot ovat perin höttöisellä pohjalla. 

Onnelin perheessä on lapsia sitä vastoin on niin paljon, että äiti ei edes huomaa yhden puuttumista!

Vasta Onnelin syntymäpäiväkutsuilla romaanin lopussa tyttöjen vanhemmat saavat kuulla, että tytöt ovat asuneet koko kesän kahdestaan:

Onnelin äiti tuli ensin hirveän pahoilleen ja itkikin vähän, hänen mielestään Onneli oli tehnyt kovin pahoin lähtiessään sillä tavalla kotoa. Mutta Onneli muistutti, että hän oli pyytänyt luvan ja saanutkin sen – vaikka Onnelin äiti ei tosin muistanut sitä, eikä se ole mikään ihme kun ajattelee, kuinka paljon  hänellä oli puuhaa ja uuden vauvankin hän oli saanut.

– Ei kai siitä mitään vahinkoa ole ollut, Onnelin isä sanoi, koka me kerran emme koko aikana ole edes huomanneet, että sinä olit poissa. 

Silloin kaikkien täytyi nauraa, niin hassulta se kuulosti. Onnelin äitikin nauroi ensin, mutta sitten hänelle tuli kyyneleet silmiin ja hän otti Onnelia kaulasta kiinni ja sanoi: 

– Voi rakas lapsi raukkani! Et saa ajatella, että me emme välittäisi ja pitäisi sinusta, vaikka emme huomanneetkaan, että olit poissa. Sinä olet aina ollut niin kiltti ja hiljainen, että sinua ei helposti huomaa.

Kurenniemen lastenromaanissa todetaan, tyttöjen vanhempien suulla, että alaikäiset eivät oikeasti saisi asua ilman vanhempiaan, mutta kun poliisimestari Ulpukka antaa virkavallan valtuuttamana siihen luvan, tyttöjen kotileikki saa jatkua, mutta kumpikin lupaa käydä säännöllisesti myös kotona….

Eija Ahvon näyttelemä Rouva Ruusupuu huokuu herttaista kujemieltä ja jää aivan
perustellusti hieman salaperäiseksi hahmoksi. Tässä hierotaan vielä kauppaa Ruusukujan talosta. vas. Lilja Lehto, oik. Aava Merikanto. Still-kuva: Jonne Onnismaa.

Elokuvan tapahtumat on siirretty nykyaikaan, loviisalaiseen pikkukaupunki-idylliin. 

Sami Keski-Vähälän käsikirjoitus on monin kohdin uskollinen alkuperäisteokselle: tytöt olisivat paljon mieluummin löytäneet kadulta kirjekuoresta kiiltokuvia kuin tylsää rahaa ( kuka tavallinen pikkutyttö enää edes tietää, mitä kiiltokuvat ovat ???) ja he  teititttelevät sulavasti aikuisia ja käyttäytyvät muutoinkin mallikelpoisesti.

Elokuvassa Onnelin ja Annelin talon yksityiskohdissa korostetaan menneen maailman patinaa ja retrohenkistä sisustusta – tämä ehkä ennen muuta lapsen kanssa elokuviin tulleiden aikuisten huvitukseksi ja silmän iloksi? Lelujen ja muun tyttötilpehöörin lisäksi tai sijasta väreillä, vaatteilla ja muotokielellä luodaan tyttömäistä tunnelmaa. 

Rouva Rusinan omaisuutta uhkaa alkuperäisessä lastenromaanisa esintyvän epämääräisen rosvohampparin sijaan nuori jäätelökauppias (Samuli Vauramo), jonka isoäiti on jäänyt  uhkapelaamiseen koukkuun 
(Kristiina Elstelä) ja vaikeuttaa näin liiketoiminnan menestystä huomattavasti. 

Kurenniemen lastenromaanissa kiehtova ja pikantti yksityiskohta löytyy   Onnelin ja Annelin naapurissa asuvien Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhasta. Elokuvassa vuotuisjuhlien koristeita kasvattavan puutarhan ihmeet on visualisoitu hauskasti ja ilman erikoistehosteita. 

Onnelin veljelle Petterille (Elias Koistinen) on varattu myös rosvon kiinni saamisen kannalta keskeinen toimijarooli, joka on varmasti tarpeen elokuvaa katsomaan tulevien poikien mielenkiinnon takia. Eilisessä iltapäivänäytöksessä Tampereella katsojakunta oli varsin tyttö- ja naisvoittoista. 

Aikuiset ammattinäyttelijät (mm. Rouva Ruusupuu: Eija Ahvo, poliisi Ulpukka: Jaakko Saariluoma, rouva Rusina: Johanna af Schultén sekä Tingelstiina ja Tangelstiina: Elina Knihtilä ja Kiti Kokkonen) jäävät elokuvassa auttamatta Onnelia ja Annelia esittävien Aava Merikannon ja Lilja Lehdon karisman varjoon.

Onnelin ja Annelin talo -elokuvan lapsitähdet Lilja Lehto ja Aava
Merikanto ovat tosielämässäkin parhaita ystäviä, ja yhteispeli valkokankaalla
selittyy luontaisen karisman lisäksi myös tätä kautta. Still-kuva: Jonne Onnismaa.  

Tyttöjen suun muikistukset, nenän nyrpistykset ja kihertävä nauru tuovat hyvän mielen ja sitä kautta elokuvastakin sukeutuu veikeä puolustuspuheenvuoro lapsen luovalle mielelle ja ennakkoluulottomuudelle. Elokuvan kuplivaan yltiötyttömäiseen tunnelmaan voi virittäytyä trailerin avulla.

WSOY on elokuvan kunniaksi painattanut elokuvaliitteellä ja kansikuvalla varustetun painoksen Onnelin ja Annelin talosta. Kuvituksena on käytetty Maija Karman alkuperäiskuvitusta ja lopusta löytyy erillinen kuvaliite elokuvan still-kuvista. 

Toivon mukaan kustantamo ottaisi uusintapainokset myös koko sarjasta. Karman tussipiirrokset ovat yhä vertaansa vailla, oikealla Karman näkemys rouva Ruusupuusta. 

1950-60-luvuilla lastenkirjojen kuvituksessa käytettiin  usein yhtä tehosteväriä mustavalkoisessa kuvituksessa. Ehkä tätä tehokeinoa voisi kokeilla myös nykyaikana uudelleen?