Nauru, lorviminen ja ystävyys tekevät aina hyvää

Fiona Rempt & Nöelle Smit: Superkamut. Menoa ja metkuja Lehtometsässä. 109 sivua. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Lasten Keskus 2013.

Lastenkirjallisuuden valikoimaa niukennetaan ja tiukennetaan näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina. Käännöskirjojen kustannuspäätöksiin vaikuttaa entistä enemmän tunnettuus ja eräänlainen myyntitakuu.

Siksi onkin niin riemullista, että välillä haravoidaan käännöskirjojenkin osalta vähemmän tunnettuja kielialueita. Hollantilaisten Fiona Remptin ja Nöelle Smitin Superkamut on sympaattinen uusi tuttavuus.

Verraten pieni kirjasin ja tiuha rivivälitys vihjaa siihen, että kirja on tarkoitettu ääneen luettavaksi. Ja sellaisena se onkin lyhyiden episodimaisten lukujensa vuoksi oivallinen – varsinkin jos ääneen lukija vielä kehittää persoonallisille eläinhahmoille kullekin omat äänenpainonsa.

Täsä ryhmäpotretissa eläimet kuuntelevat hiljaisuutta, joka kuulostaa jokaisen
korvaan vähän erilaiselta. Nöelle Smitin kuvitusta Fiona Remptin lastenkirjaan
Superkamut, Lasten Keskus 2013.  

Lehtometsässä asuu virkeä eläinyhdyskunta, johon kuuluu myyrä, muurahainen, sammakko, sorsa, majava, etana ja orava. Jokaisella on oma luonteensa, piintyneet tavat ja tottumukset. Konflikteilta ei aina vältytä, mutta voimakas yhteisöllisyys selättää pienet ristiriitatilanteet. 

Eläimet kisailevat keskenään paremmuudesta ja huomiosta. Ne käyttäytyvät perin inhimillisesti, vaikka eläinten lajityypilliset piirteetkin ohjaavat niiden elämää.

Sammakon mielestä on hauskempaa lorvia jonkun kanssa. Jostain kumman syystä muurahainen loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, kun sorsa, sammakko ja orava pyytävät sitä kanssaan lorvimaan! 

Myyrä yrittää kerätä rohkeutta ja uida ystäviensä kanssa:

Orava ojentaa käpälänsä auttaakseen ystävänsä veteen. 

”Olet ihan tarpeeksi rohkea”, se sanoo. ”Tai muuten voit lainata vähän rohkeutta minulta.” 

”Hyvä on,” Myyrä sanoo ja laskeutuu varovasti veteen Oravan viereen. Se kuitenkin rentoutuu, kun sen takamus koskettaa kylmää vettä. Se on melkein kuonoaan myöten veden alla, mutta sen jalat ovat turvallisesti pohjassa. ”Ihanan mutaista”, se sanoo hymyillen.

Nöelle Smitin veikeästi karakterisoimat eläimet ovat vastustamattomia. Asennot, ilmeet ja eleet ilmaisevat hauskasti taajaan vaihtuvia tunnetiloja.

Eläinten keskinäinen huolenpito on liikuttavaa. Tässä sorsa ennättää hätiin juuri
ajoissa, kun muurahainen tekee äkkinäisen paluun huimalta lentomatkaltaan. Nöelle Smitin kuvitusta Fiona Remptin lastenkirjaan Superkamut, Lasten Keskus 2013.

Superkamut on erinomainen kirja kotona,  päiväkodissa ja koulussa ääneen luettavaksi. Ystävänpäivään on vielä pari viikkoa aikaa, ja kirjan tarinat antavat hyvää pohjaa keskusteluun hyvästä ystävyydestä.

Superkamut tuo mieleen myös toisen, niin ikään hollantilaisen eläintarinakokoelman, Toon Tellegenin Oravan syntympäivät ja muita juhlia (Nemo 2002), joka on esitelty taannoin Lastenkirjahyllyssä. 

Onkohan Hollannissa pitkätkin perinteet tämänkaltaisille lupsakoille eläinkertomuksille?