keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Puhutteleva pieni lastenkirjahelmi















Rascal & Sophie: Tinka. Suomentanut Hannele Pohjanmies.  36 sivua. Basam books 2013.





Kun lukee työkseen lastenkirjoja päivät pääksytysten, niin kaikesta lukemastaan ei välttämättä haltioidu aina yhtä voimakkaasti.

Mutta on myös kirjoja, jotka hätkähdyttävät heti ensilukemalta. 

Rascalin & Sophien Tinka on tällainen kirja. Se on pieni helmi, jonka ulkoisesti vaatimaton olemus hämää. Se kätkee kansiensa väliin ison tarinan, josta riittää ulokkeita moneen suuntaan. 

Alun perin vuonna 1994 ilmestynyt belgialainen lastenkirja on hyvä esimerkki terapeuttisesta, lukijaa eheyttävästä kirjasta, jonka toivoisi päätyvän monien lastensuojelun työntekijöiden päivittäiseen käyttöön lasten ja nuorten kanssa.

Kissanpentu Tinka syntyy keskelle sotaa ja epävarmuutta. Vanhemmat laskevat pennun pienessä puulaatikossa ajelehtimaan aalloille – hartaana toiveena on, että Tinka päätyisi turvallisempaan kasvuympäristöön ja saisi elämälleen paremmat eväät:

– – Vanhemmat panivat laatikkoon  ainoan lapsensa ja myös viimeisen toivonsa.



Teksti ja kuva on taitettu aina omalle sivulleen. Tämä mekaaninen 

taittoratkaisu on perusteltu ja lisää kirjan käyttömahdollisuuksia hyvin 
erilaisten lukijoiden keskuudessa. Akvarellikuvitus on saanut taustakseen 
sävykkään paperilaadun ja tämä tuo myös pelkistettyyn kuvitukseen eloisuutta. 
Sophien kuvitusta Rascalin kirjoittamaan lastenkirjaan Tinka, Basam books 2013. 

Uudessa kotimaassaan Tinka saa rakastavan uuden perheen ja sisaruksia, mutta mieltä kaihertaa silti selittämätön ikävä ja traumaattiset varhaislapsuuden muistot viipyvät vielä pitkää painajaisunissa.  

Myöhemmin kasvattivanhemmat kertovat Tinkalle tämän koko elämäntarinan.

Tinka oli surullinen mutta samalla myös onnellinen. Joinain hyvin harmaina päivinä hän ajatteli kiukkuisena sotaa ja heitä, jotka olivat saattaneet hänet maailmaan ja sitten jättäneet meren aaltojen vietäväksi.


Perheen yhteenkuuluvuutta ja rakkautta kuvataan harkituin pienin yksityiskohdin.
Tässä kohtauksessa Tinka saa kuulla adoptiovanhemmiltaan varhaislapsuudestaan.
Sophien kuvitusta Rascalin kirjoittamaan lastenkirjaan Tinka, Basam books 2013.  

Erikoista kirjan niukkaan ilmaisuun nähden on se, että siinä kuvataan ajallisesti pitkää tarinan kaarta, joka tulee rivien välistä myös lukijan aistittavaksi. 

Tinka hyväksyy biologisten vanhempiensa tekemän ratkaisun. Sen kauniina symbolina hän lähettää lapsuuden muistonsa meren vietäväksi samassa puulaatikossa, jossa hän itse oli tullut uuteen kotimaahansa.

Kirjan intensiivinen tunnelma selittyy sillä, että kirjan kuvittaja Sophie (s. 1964) kertoo verhotusti oman elämäntarinansa. Hänet adoptoitiin seitsemänvuotiaana eteläkorealaisesta lastenkodista Belgiaan. Myöhemmin hän on vieraillut entisessä kotimaassaan yhdessä tunnetun lastenkirjailijan ja puolisonsa Rascalin (s. 1959).


Kuohuva meri toimii hienona symbolina Tinkan uudelle tietoisuudelle
menneisyydestään ja itseymmärryksen lisääntymiselle. Sophien kuvitusta 

Rascalin kirjoittamaan lastenkirjaan Tinka, Basam books 2013.  

Tinka on myös muodoltaan kiinnostava. 

Tekstin ja kuvan suhde on balanssissa ja kirjaa voisi siitä syystä pitää perinteisenä kuvakirjana. 

Se soveltuu myös erinomaisesti ns. selkokirjaksi erilaisille kohderyhmille, joilla on lukemiseen, kieleen, hahmotukseen tai keskittymiseen liittyviä ongelmia. 

Niukka mutta informatiivinen ja eloisa teksti on ladottu väljästi. Kuvitus on myös niin sanotusti synkassa tekstin kanssa: se on tarinan mielenmaisema, mutta myös tukee tekstiä eleettömästi, tarkoin harkituin nyanssein. 

Tinkaa voi myös hyvin perustein pitää miniatyyriromaanina: sen teemat ovat universaaleja ja siksi inhimillisiä. Tinka lohduttaa jokaista, joka on kohdannut isoja menetyksiä elämässään.

Tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Basam books on erikoiskustantamo, joka keskittyy unohdettuihin klassikoihin, vähän käännettyihin kielialueisiin ja hyvinvointiin.  

3 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Kiva kun nostit tämän esiin! Kirja on kieltämättä todella vaatimattoman näköinen, pieni ja harmaa, mutta sisältö olikin sitten todella positiivinen yllätys.
Tarina on niin koskettava etten sitä kuivin silmin pysty lukemaan. Elämää suurempi kirja, ihme ettei se aiemmin ole Suomeen asti eksynyt.

Markku Kesti kirjoitti...

Hetken olin jo huolissani miksen ollut muka kuullut koko kirjasta, mutta muovituksestahan se löytyi. Enpä olisi huomannut tätä(kään) helmeä ilman lastenkirjahyllyä.

markku-setä

Elina / Luettua elämää kirjoitti...

Meillä on tätä luettu nyt useaan kertaan. Todellinen helmi, kuten kuvaat.