perjantai 25. huhtikuuta 2014

On mistä valita, ei siis valiteta



 



Tänään rouva Huu suuntaa koko päiväksi Lastenkirjainstituutin järjestämään  Kirjakori Special -seminaariin.

Totutun kattauksen sijasta tänä vuonna zuumataan koko 2000-luvun lasten- ja nuortenkirjallisuutta asiantuntijaluennoissa.
Äänessä ovat Pirkko Ilmanen, joka puhuu lastenromaaneista otsikolla "Matkalla maailmoihin ja niiden rajoille: – 2000-luvun lastenkirjallisuudessa nauretaan aikuisille, etsitään ja löytöretkeillään". 
 Siri Kolu keskittyy nuortenromaaneihin otsikkonaan "Rajoilla ja kynnyksillä – 2000-luvun suomalainen nuortenkirjallisuus murroksen kuvaajana". 
Satu Grünthalin otsikkona on "Runon lumo – lasten- ja nuortenlyriikka 2000-luvulla" ja Juli Aerila paneutuu lukemiskasvatukseen otsikolla "Elämä kiinnostaa – lukemiseen innostamisesta ja lukuharrastuksesta".  Matti Karjalainen alustaa sarjakuvasta otsikolla "Yhdeksännen taiteen taitajat – silmäys lasten ja nuorten sarjakuvaan 2000-luvulla ja viimeisenä kuullaan videoesityksenä tiedekeskus Heurekan syntymäpäivien takia Paula Havasteen esitys "Mihin lasten tietokirja matkaa?"
Rouva Huun aiheena ovat kuvakirjat otsikolla "Sovinnainen vai radikaali, hiljainen vai räväkkä? – uusi moderni kuvakirja etsii vielä itseään ja lukijoitaan".  

Minulla oli mahdollisuus valita Kirjakorin suunnittelun alkuvaiheessa itseäni eniten kiinnostava kirjallisuuden alue, ja valinta oli tällä kertaa erityisen helppo tehdä.

Kuvakirjallisuus on juuri nyt kiinnostavassa murrosvaiheessa – sekä hyvässä että pahassa. Kuva dominoi lasten ja nuorten elämää myös netissä, mobiililaitteissa ja mainoksissa. Kuinka kuvakirjat selviävät uusista haasteista – puhumattakaan kuvakirjojen tekijöistä, kustantajista ja markkinoinnista. Kustannusmaailmassa tapahtuneiden myllerrysten jäljiltä kuvittajien työskentelyolosuhteet ovat muuttuneet. Jo alkuaan haastaavaa tilannetta sekoittavat vielä osaltaan digipohjaisen kuvittamisen uudet haasteet. 

Koko kevään ajan rouva Huun työhuoneen lattialla on sananmukaisesti lainehtinut kuvakirjoja. 

Niitä on kertynyt myös korkeisiin, huojuviin kasoihin, jotka romahtelevat välillä  kovalla rytinällä.

45 viiteen minuuttiin pitäisi koota reilun 13 vuoden ajalta edustavia helmiä sekä kotimaisesta että käännetystä kuvakirjatarjonnasta,  havainnollistaa laajoin kaarin trendejä, tulevia muutoksia ja ennen muuta puhua täysipainoisen, kuvan ja tekstin osalta balanssissa olevan kuvakirjan puolesta unohtamatta sitä tärkeintä: sekä lapsen että aikuisen visuaalissti kylläiseksi tekevää kuvakirjataidetta. 

Rouva Huun mottona on lasten lukemiskasvatuksessa ollut hokea, että lasten täytyy pienestä pitäen saada KAHLATA KIRJOISSA: kirjoja on oltava saatavilla missä tahansa –  kotona, päiväkodissa, mummolassa, kummilassa, hotelleissa, junissa, lentokoneissa ja kaikissa julkisisssa tiloissa! Vain siten mahdollistetaan lapsen ja kuvakirjan kohtaaminen.


Suurin kynnyskysymys on pardoksaalisesti tällä hetkellä se, kuinka kuvakirja löytää lukijan ja ostajan luokse.

Kirjakauppaketjut ovat vähentäneet valikoimaansa, eilisen uutisoinnin mukaan kirjastojen kirjanhankintamäärärahat ovat niukentuneet ja myös lastenkirjojen myynti oli viime vuonna laskusuunnassa. 

Ja kun tähän yhtälöön vielä lisätään vanhempien paineet kotona ja työpaikoilla, niin lapsen ja kuvakirjan kiireetön kohtaaminen on entistä haastavampaa.


Perinteiseen tapaan rouva Huu on pyrkinyt raportoimaan heti tuoreeltaan kirjakorin antia, mutta tänä vuonna Lastenkirjahyllyn raporttia joutuu odottamaan pitkälle toukokuun puolelle asti, sillä Kirjakori Special -seminaari järjestetään identtisenä myös Joensuussa ja Keravalla. Eli kaikki kiinnostuneet voivat ilmoittautua vielä näihin tilaisuuksiin. 

4 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Meillä kyllä lattiat näyttää aika usein juurikin tuolta. Että kuvakirjoissa kahlataan. Hienoa kuulla, että sillä on myönteisiäkin puolia!

Pepita Ruutu kirjoitti...

Onnea esitykseen Rouva Huu! Ja kiitos tuosta sympaattisesta Lastenkirjalattia-kuvasta. Huomaan, että Rouva Huukin on mukana trendissä, jossa uskalletaan näyttää sitä arkisinta arkea, ei sliipattuja lavastuksia.

Mila Teräs kirjoitti...

Hyvä, kun kehotat kahlaamaan kirjoissa!

Aina ei tarvitse yrittääkään siivota... Samanlainen kirjameri kuin kuvassasi lainehtii sekä oman sänkyni että molempien lasteni vuoteiden vieressä.

Rouva Huu kirjoitti...


Kiitos Liinalle, Pepitalle ja Milalle tsemppauksesta, mitä tulee noihin kirjoilla laatoitettuihin lattiapintoihin.

Ainoa huono puoli tällaisessa työhuoneen ajoittaisessa kaaoksessa kiivaimman työn aikana on se, että joskus joudun nöyrästi menemään lähikirjastoon lainaamaan lastenkirjan, jonka tiedän kyllä olevan jossain työhuoneen uumenissa tai kodin kirjahyllyn kätköissä.