keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tuhti Onnimannin teemanumero liputtaa suomalaisen lastenkirjakuvitustaiteen puolesta








Onnimanni 2/2014. Teemanumero Miten kuvitukseni ovat syntyneet. 108 sivua. Toimittaja Päivi Heikkilä-Halttunen. Taittaja Tuomas Korolainen. Irtonumerohinta 15 euroa. Julkaisija Lastenkirjainstituutti. Kansikuva: Katri Kirkkopellon kuvista Suna Vuoren kuvakirjaan Hirveää, parkaisi hirviö, WSOY 2005.



Kyllä nyt on syytä riemuun.

Parahiksi ennen juhannusta on kaikille Onnimannin tilaajille tänään kopsahtanut postiluukusta tuhti erikoisteemanumero, joka keskittyy lastenkirjakuvitukseen.

Numeroon on koottu viime syksynä Tampereella järjestetyn Miten kuvitukseni ovat syntyneet studia generalia -luentosarjan kuvittajapuheenvuorot, joiden kupeeseen on koottu tiedot kuvittajien tuotannosta ja taiteellisesta toiminnasta.

Toimitusperiaate on samanlainen kuin aiemmin toimittamissani instituutin vastaavissa luentosarjoista koostetuissa kirjoissa Matka mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista (Tammi 2001) ja Luovuuden lähteillä, lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat (Avain 2010), joissa ääneen pääsivät kotimaiset lasten- ja nuortenkirjailijat.

Mukana on kymmenen eturivin kuvittajaa:

Kristiina Louhi, Mauri Kunnas, Jukka Lemmetty, Mika Launis, Markus Majaluoma, Virpi Talvitie, Katri Kirkkopelto, Christel Rönns, Anne Vasko ja Marika Maijala.

Koko alkuvuoden olen saanut tehdä heidän kanssaan yhteistyötä tekstien editoinnin ja teostietojen tarkistuksen merkeissä.

Kukin kuvittajista valottaa kuvittajan uraansa kiinnostavasti ja erilaisia näkökulmia painottaen. Useammassa puheenvuorossa tulevat esille myös kuvittajan ammatin reunaehdot: tekijänpalkkioiden ja apurahajärjestelmän epäsuhta kirjailijoihin nähden ja parin viime vuoden aikana isoissa kustantamoissa tapahtuneet leikkaukset ja nimekemäärien pienentymiset. Näihin ilmiöihin otetaan kantaa myös pääkirjoituksessa.

Maria Laukka, suomalaisen kuvitustaiteen tuntija ja tutkija, kommentoi minulle sähköpostitse numeroa tuoreeltaan. Hänen mielestään tämä Onnimannin teemanumero on  virstanpylväs, joka vihdoin määrittää kuvituksen aseman lastenkirjallisuudessa.

Lastenkirjakuvittajat ovat tottuneet Suomessa puhumaan lähinnä töidensä kautta: äärimmäisen harvoin on ollut mahdollisuutta saada kuulla heidän työnsä kimmokkeista ja taustoista. 

Onnimannin teemanumero tekee kuvittajan yksinäisen työn nyt näkyväksi ja toivon mukaan samalla myös paremmin arvostetuksi.

Teemanumero on sivumäärältään puolet normaalinumeroa tuhdimpi ja se on myös – luonnollisesti – poikkeuksellisen näyttävästi kuvitettu. Onnimannin uuden taittajan Tuomas Korolaisen taitto on levollinen ja antaa paljon tilaa upeille kuvitusnäytteille. 

Teemanumeroa myyvät ainakin Akateemiset kirjakaupat kautta maan ja sitä voi myös tilata suoraan Lastenkirjainstituutista.

Miten kuvitukseni ovat syntyneet -luentosarja järjestetään uusintana Helsingissä ensi syksynä Pro lastenkirjallisuus ry:n organisoiman Tarinoiden puisto -tapahtuman yhteydessä. 







5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole reilu käytäntö, että kuvakirjan kuvittaja ei saa lainauskorvauksia. Kirjoittaja saa kuvakirjasta puolet normaalista lainauskorvuksesta. Se toinen puoli kuuluisi ilman muuta kuvittajalle, joka joutuu nyt anomaan apurahaa. Anneli

Tylsistynyt perhe kirjoitti...

Jippii. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Täytyykin kipaista kirjastoon :)

Pepita Ruutu kirjoitti...

Loistava kooste, Rouva Huu! Ihanaa, että mielenkiintoisen luentosarjan anti on nyt mustaa valkoisella. Tällaista todella tarvitaan!

Rouva Huu kirjoitti...


Tylsistynyt perhe: kiva kuulla, että lähikirjastoonne tulee Onnimanni!

Pepita: tänään voidaan lukea lehteä yhdessä työhuoneella!

Annelille: toki myös kuvakirjan kuvittajat ovat kirjailijoiden tavoin oikeutettuja lainauskorvaukseen, jota haetaan Kopioston lainauskorvauspalvelun kautta.

Kuvittajat saavat rouva Huun tietojen mukaan nykyisin jopa tekstin tehneisiin kirjailijoihin verrattuna prosentuaalisesti isomman korvauksen, suhteessa 60:40 %, joka on - tietysti - herättänyt hienoista närää taas toisaalla.

Mutta mistään suurista summista ei lainauskorvauksessa ole kyse.

Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuslakiin, jonka mukaan tekijällä on oikeus korvaukseen, kun hänen teoksiaan lainataan yleisölle. Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijöille maksama korvaus perustuu kuntien ylläpitämissä yleisissä kirjastoissa tapahtuvaan lainaukseen.

Epäsuhta tekstin tekijöihin nähden on iso valtion apurahoituksessa. Valtion kirjallisuustoimikunta keskittyy jakamaan rahaa vain kirjailijoille, kun taas kuvakirjan tekijät kilpailevat muotoilutoimikunnan apurahan jaosta myös sarjakuvan tekijöiden, muiden kuvittajien ja muotoilijoiden kanssa samasta potista. Vuosiapurahan saaminen on lastenkirjan kuvittajalle lottovoitto.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tiedosta rouva Huu! Selvitin tätä joskus ja jäin siihen käsitykseen, että kuvittajan pitää hakea Kopioston apurahaa, eivätkä lainauskorvaukset tule ilman muuta. Levitänpä tätä ilosanomaa eteenpäin asianosaiselle taholle. Anneli