keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Varjolistalla taas jokaiselle jotakin: laatua ja latausta







Taas on Lastenkirjahyllyn Finlandia Junior -varjolistan aika.

Tänä vuonna listan laadinta tuotti erityistä päänvaivaa. Kuluneen vuoden aikana isot yleiskustantajat ovat karsineet, höylänneet ja kutistaneet kotimaista valikoimaansa. Tämä toimenpide on kohdentunut ennen muuta itsenäisiin lasten- ja nuortenromaaneihin ja kuvakirjoihin, joita  ilmestyy entistä vähemmän.

Rouva Huu ei vastusta lasten ja nuorten sarjamuotoisuutta sinänsä, mutta vuoden tarjontaa silmäillessä lasten ja nuorten sarjakirjat jyräävät yksittäiset teokset jo alleen. Kiinnostavan kirjallisuuspoliittisen linjauksen on tehnyt Taiteen edistämiskeskuksen alainen valtion kirjallisuustoimikunta vuosiapurahojen myöntöperusteissaan. Julkistaessaan kesällä 2014 kirjailijoiden ja kääntäjien vuosiapurahojen saajat se linjasi haluavansa ”suunnata tukea ennen muuta yksittäisten teosten kirjoittamiseen, vaikka monet lukijat suosivatkin sarjakirjallisuutta”. Toimikunnan kokoonpanon taas ensi vuonna muuttuessa linjaukset tehdään toki aina uudelleen, mutta jos tämä näkökohta jää valtion vuosiapurahoissa  pysyväksi, niin lasten- ja nuortenkirjailijoiden toimeentulon voi kokea entistä uhatummaksi.  
 

Finlandia Junior -palkinnon säännöissä ei varsinaisesti puututa tekstin ja kuvituksen tasapainoon ja laatukriteereihin, vaikka nimenomaan lasten- ja yhä enenevässä määrin myös nuortenkirjoissa visuaalisuus on määräävässä asemassa. Finlandia Junior -palkinnon sääntöjen ensimmäisessä kohdassa puhutaan ainoastaan ansiokkaasta lasten- ja nuortenkirjasta.

Tuttuun tapaan rouva Huu on arvostanut varjolistalla raikasta ja tuoretta otetta, rosoa ja rouheutta, elämänmakuisuutta ja kompaktia aiheen työstämistä. Myös lukijalähtöisyyttä on arvostettu korkealle. Esimerkiksi Ville Hytösen ja Virpi Pennan Ötökkämaan tarinoita (Tammi) on visuaalisesti upea kokonaisuus, mutta 4- ja 6-vuotiaiden lasten koeyleisön perusteella tarinat ovat perin vaikeasti ääneen luettavia ja lapselle hahmottuvia. Samankaltainen visuaalisesti runsas mutta runoiltaan epätasainen toteutus pelkistetystä suomalaisesta designista pitävälle aikuiselle on Tuulia Ahon ja Aino-Maija Metsolan Tähtienlaskijan runoja (WSOY).


Kuluneen vuoden aikana olen kohdannut erilaisissa koulutuksissa paljon kirjastoväkeä, varhaiskasvattajia ja opettajia. Koulutusten jälkeen virinneissä keskusteluissa on noussut huoli siitä, että nykyinen lasten- ja nuortenkirjatarjonta ei ota riittävästi huomioon ns. erilaisia oppijoita, joilla voi olla kieleen, keskittymiseen tai hahmottamiseen liittyviä ongelmia, tai verkkaisesti lukutaidon omaksuvia koululaisia, puhumattakaan maahanmuuttajista. Esikoulu- ja alakouluopettajat ovat ilmaisseet huolensa oikeasti helppolukuisen ja kotimaisen lastenkirjatarjonnan vähenemisen takia.

Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi formaatiltaan samankaltaista neliskulmaista kotimaista lasten tietokirjaa, joissa on kummassakin Carlos da Cruzin poikkeuksellisen eloisa ja lapsilähtöinen kuvitus: Janne Haikarin Kuninkaantie. Matka historiasta nykyaikaan (Schildts & Söderströms) ja Anniina Mikaman eri hevosrotuja esittelevä Täyttä laukkaa maailman ympäri (Tammi). Kirjojen käyttömukavuutta vähentää liian runsas tekstiaines, joka on ladottu tiuhaan ja pienellä fontilla. Lapsen on oltava näiden aiheiden todellinen entusiasti, jotta hän jaksaa paneutua kaikkeen pienellä präntättyyn tietoon.

Tänä vuonna oli suuri kiusaus nostaa Lastenkirjahyllyn varjolistalle myös Elias Koskimiehen Ihmepoika (Gummerus), joka ilmestyi aikuistenromaanina. Viime vuoden FJ-esiraati nosti ehdokkaaksi Marja Björkin romaanin Poika (Like) eikä pitänyt teoksen aikuistenkirjaluokitusta ongelmana, onhan teoksen päähenkilö kuitenkin nuori. 

Koskimiehen monin kohdin omaelämäkerrallinen romaani kuvaa heltymyksellä syrjäisellä maaseudulla asuvan herkän pojan kasvukipuja. Rouva Huu pyrkii kuitenkin pitämään omavaloisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolia ja on sitä mieltä, että kustantajien on omalla markkinoinnillaan ja uusilla luokituksillaan lavennettava suuren yleisön tietämystä eri kohderyhmien rajoilla häälyvistä teoksista. Aikuistenromaaneina julkaistujen teosten ei siis pitäisi kisata Finlandia Junior -palkinnon huomiosta.

Lastenkirjahyllyn varjolistalla on tänä vuonna seuraavat kuusi teosta

Maija ja Anssi Hurme: Fladdermuspojken/ Lepakkopoika, Schildts & Söderströms
 
Kompakti kuvakirja, jossa niukka teksti ja runsas kuvitus ovat balanssissa keskenään. Mitään ei ole liikaa tai liian vähän. Lepakkopoika on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.







Pirkko Harainen & Ulla Virkamäki: Empo ja oikea ystävä, Kustannus-Mäkelä 2014

Konstailematon kuvakirja tunnekasvatuksesta viestii lapsille, että persoonan särmät ovat yksinomaan hyvästä. 

Empo ja oikea ystävä on arvioitu 







Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli, Tammi 

Raikkaan rohkea lastenromaaniesikoinen kajoaa moneen rankkaankin aiheeseen. Keskiöön nousee silti Zaida-tytön omintakeinen persoona ja mystisiäkin sävyjä saava tarina, josta kuultaa sopivasti läpi myös brittiläisen lastenfantasian pitkä perinne. 

Zaidan ja lumienkelin arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.




Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä, Karisto

Jäntevästi kirjoitettu, sekä sivumäärältään että intensiivisyydeltään sopivan mittainen road trip kahdesta erilaisesta nuoresta.

Palviaisen romaani on arvioitu eilen Lastenkirjahyllyssä.


Maria Turtschaninoff: Maresi: krönikor från Röda klostret/ Maresi: punaisen luostarin kronikoita, Schildts & Söderströms/ Tammi

Itsenäisten naisten hieno selviytymistarina, joka on arvioitu Lastenkirjahyllyssä










Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel, Karisto


Huotarinen leikittelee tyttökirjallisuuden kliseillä mutta puuttuu myös nykytyttöyden moniin haasteisiin koskettavasti ja omaan ajatteluun yllyttäen. 

Kimmelin arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.








Suomen Kirjasäätiön Finlandia Junior -palkinnon ehdokkaat julkistetaan huomenna torstaina. Esiraadin puheenjohtajana on taidekasvatuksen professori Helena Sederholm, toimittaja Anne Moilanen sekä libristi Riitta Kähkönen. 

3 kommenttia:

Johanna Hoo kirjoitti...

Hesariin tieto ehdokkaista lipsahti jo tänään. Nyttemmin on toivottavasti poistettu.

Tämä on ollut hieno vuosi, jälleen. Eikä ole vielä edes ohitse!

bleue kirjoitti...

Minä kyllä taas pidin Ötökkämaan kielestä, sopi suuhuni oikein mukavasti ja jouduin lukemaan sen yhdeltä istumalta 2 ja 4 v. kohdeyleisölle :). Olin varma, että pituutensa vuoksi kirjaa luetaan useassa osassa mutta ilmeisesti tarina tempaisi mukaansa. Eli jos tekisin varjolistaa, Ötökkämaa voisi löytyäkin sieltä, kuten myös Empo ja Salmen Puluboin uusin, täysin subjektiivisesta näkökulmasta heitettynä! Lepakkopoika selvästikin pitäisi lukeman.
Mielenkiintoista lukea huomenna mitä virallinen raati ottaa esille. Toivottavasti lastenkirjat saavat paljon puhetta ja huomiota!

Siri K. kirjoitti...

Kiinnostava varjokuusikko. Tuohon Kuninkaantiehen tutustuin vasta eilen ja vaikutti kyllä erinomaisen kiinnostavalta kirjalta. Toivon että saa nostoja ja lukijoita, kritiikkejä on ollut vielä ilmeisen vähän.

Samoin Leonardo oikealta vasemmalle (Teos) oli tästä lasten tietokirjalajityypistä komea esimerkki, väljä, hengittävä ja komeasti tehty.