tiistai 20. tammikuuta 2015

Kun vähemmän on enemmän









Chris Haughton: Ihan hukassa. Suomentanut Tuula Korolainen. 29 sivua. Uudistettu kartonkisivuinen laitos Lasten Keskus 2013.


Kartonkisivuinen versio rouva Huun suuresti rakastamasta Chris Haughtonin ensimmäisestä suomennetusta kuvakirjasta on mennyt ihan ohi silmien. Lasten Keskuksen kirjanjulkistustilaisuudessa loppuvuodesta hihkaisin ilosta, kun näin tämän kustantajan hyllyssä.

Kuvakirjakokoinen ensimmäinen laitos ilmestyi suomennoksena vuonna 2010, ja siitä pitäen olen monissa koulutustilaisuuksissa kuljettanut kirjaa mukanani ja luvannut, että alustukseni jälkeen kuulijat eivät ole ihan hukassa uusimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden suhteen. 

Siksi tämä olkalaukussa tai repussa vaivattomasti kulkeva miniversio isokokoisemmasta kuvakirjasta on erityisesti rouva Huun mieleen!

Chris Hauhgtonin kotisivujen kautta on mahdollisuus tutustua kirjan monivaiheiseen suunnitteluprosessiin. Hauhgton aikoi ensin tehdä kirjasta ns. leporellon, haitarikirjan, josta avattuna tulee pitkä, kuvaneliöistä koostuva kuvasarja.


Haughtonin hyvin niukka tyyli ja värimaailma toimivat erinomaisesti myös pienemmässä formaatissa.   

Chris Hauhgton oli viime kesänä Mikkelin 10:nnen kuvitustriennalen ullkomainen vierailija. 

Triennalen katalogissa Martin Salisbury, Cambridgen  School of Art -koulun yhteyteen lastenkirja-alan tutkimus- ja koulutusyksikön ja maisteriohjelman perustanut kuvittaja ja tutkija, esittelee Hauhgtonin tuotantoa otsikolla "Pelkistämisen mestari Chris Haughton – Laadukasta muotoilua paremman maailman puolesta". 

Salisbury vieraili viime vuoden lopulla Suomessa Kuvittajat ry:n vieraana Aalto-yliopiston graafisen suunnittelun osaston järjestämässä Kuvittaja tekijänä -seminaarissa.


Erityisen kiinnostava on Salisburyn näkemys siitä, kuinka Hauhgtonin alun perin vuonna 2009 ilmestynyt esikoiskuvakirja A bit lost määritteli kuvakirjan muodon uudelleen. Hän ihailee Haughtonin taitoa esittää kuvakirjan sivut teatterillisina näyttämöinä. Salisbury näkee Haughtonin tyylissä vaikutteita 1960–70-lukujen television piirretyistä animaatiosta, vaikka kuvien digitaalista tekotapaa ei olekaan häivytetty:

Kuvien hiomattomat, pikselöidyt reunat antavat muodolle legomaisen olemuksen. Puut, huonekalut ja muut henkilöhahmot ovat vain pelkistettyjä piktogrammeja. Hauhgton käyttää värejä muotoilun välineenä, eikä niiden tarkoituksena ole olla kuvaavia. (suom. Aino Kattelus) 

Salisbury arvostaa Hauhgtonin niukkuuden estetiikkaa:

Kirjan ulkoasua määrittää ajatus ”vähemmän on enemmän”, koska sen jokaisen sivun jokaisen millimetrin graafinen potentiaali on huomioitu. Lopputulos on niin tarkasti harkittu, että sivuille ei ole jäänyt mitään turhaa tai ylimääräistä.
 
Lasten Keskus on suomentanut myös Hauhgtonin toisen kuvakirjan, Voi sinua, Sulo!, mutta missä viipyvät kaksi uusinta, Hat monkey ja Shh! We have a plan ?

Haughtonin näkemyksellisyys todentuu myös hänen luotsaamassaan eettistä suunnittelua penäävässä Node-hyväntekeväisyyshankkeessa. 18 johtavaa graafista suunnittelijaa maailmalta on sitoutunut työskentelemään hankkeessa, jonka yhteistyökumppaneina ovat Reilun kaupan liike ja Lontoon Design Museum. 

Haughtonin lastenkirjahahmoista on tehty pehmoleluja, jotka valmistetaan Nepalissa. Myyntituotto käytetään lyhentämättömänä reilun kaupan projekteihin. 

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oh, Chris Haughton on ehdoton suosikkini! Hat Monkey on käsittääkseni tällä hetkellä saatavilla ainoastaan sovelluksena - mutta mitä upeimpana sellaisena!
http://www.chrishaughton.com/hatmonkey

Rouva Huu kirjoitti...


Anonyymi, kiitos vinkistä!

Julia kirjoitti...

Kun Haughton luki Mikkelissä kirjaansa "Oh no, George!", monia meistä kuulijoista ihmetytti suomennos "Voi sinua, Sulo!" – se kun kalskahtaa korvaan ihan päinvastaisena kuin kirjailijan suusta kuultuna. Lukijana Haughton on aivan loistava!

"Shh! We have a plan?" vasta riemastuttava olikin!

Rouva Huu kirjoitti...


Julia, harmi että en päässyt Mikkeliin Haughtonia kuuntelemaan!

Jestas sentään, Sulo! rimmaisiko se paremmin?

Julia kirjoitti...

Tuo Sulo-nimi oli se, mikä tuntui erilaiselta kuin alkuperäiskielellä, mutta tuo ehdotuksesi nimen alustakin on hyvä. Suomennos voisi olla vaikkapa "Jestas sentään, Rasmus!" tai "Voi ei, Ykä!", mutta makuasioitahan nämä. :)