torstai 5. helmikuuta 2015

Lastenkirjafanituksen uusia muotoja




Rouva Huu tekee ajoittain pistokokeita ja lukee erilaisia lehtiä ”sillä silmällä” eli pongatakseen lastenkirja-aiheita myös sellaisista lehdistä, joissa ei tavallisesti kirjoiteta lastenkirjoista.

Vaikka kyse on usein kuriositeetin kaltaisista nostoista, niin niistä voi riittää riemua pidemmäksikin aikaan.

Näin kävi Tampereen ylioppilaskunnan julkaiseman Aviisin vuoden ensimmäistä numeroa lukiessa. 

Laura Myllykoski on kirjoittanut Klassikkoni-kolumnisarjassa lapsuutensa rakkaista lukukokemuksista eli Elina Karjalaisen Uppo-Nalle -kirjoista:

Minun elämääni Uppis astui vuonna 1984. Sain yksivuotislahjaksi samana vuonna ilmestyneen Uppo-Nalle eksyksissä -kirjan, jossa Uppis joutuu hukuksiin perheen Amerikan reissulla. Uppo-Nalle vaikutti nuoreen mieleeni vahvasti. Olin pikkuvanha mietiskelijä. Friikahdin satukarhuun niin, että osasin liudan Uppiksen runoja ulkoa. Siteerasin nallea vähän väliä. Äitini muistelee yhä, kuinka olin noin kolmen vuoden iässä todennut parvekkeellamme: ” Täällä haisee mereltä ja seikkailulta”.

Kolumnin päätteeksi Myllykoski antaa kiitosta myös Hannu Tainan kuvitukselle:

Uppo-Nalle eksyksissä -kirjan ikonisessa kansikuvassa Uppis poseeraa kuin vapaudenpatsas surumielinen ilme kasvoillaan. Nykyään kuva täydentää kirjahyllyni lisäksi pohjettani.

Nauroin perheen aamiaispöydässä ystävällismielisesti kekseliäälle tavalle osoittaa kunnioitustaan lapsuuden lukumuistoille.

Esikoinen tiesi heti kertoa, että Girls-tv-sarjan luoja Lena Dunham (s. 1986) on myös otattanut tatuointeja tehdäkseen kunniaa ihailemilleen lastenkirjoille. Dunham näyttelee sarjassa Hannahin pääroolia, ja tatuoinnit ovat usein sarjassakin näkösällä. 

Nopean googlettelun jälkeen sainkin selville, että Dunham on ottanut tatuointeja 17–21-vuotiaana. Selässä lapaluiden kohdalla oleva iso tatuointi on peräisin Hilary Knightin kuvittamasta ja Kay Thopmsonin kirjoittamasta lastenkirjasta Eloise. Kirja kertoo Plaza-hotellissa asuvasta tytöstä, jolla on lastenhoitaja, mopsi ja kilpikonna. Toinen tatuointi samasta kirjasta on löytänyt paikkansa Dunhamin oikean käsivarren yläosasta.

Parin muun vähemmän tunnetun lastenkirjan lisäksi Dunhamilla on tatuointi Munro Leafin klassisesta lastenkirjasta The Story of Ferdinand (1936, suom. nimellä Härkä Ferdinand, Kuvataide 1940 ja myöhemmin Lasten Oman Kirjakerhon Disney-laitoksena 1984), jonka on kuvittanut Robert Lawson. Kirja kertoo rauhantahtoisesta härästä, joka ei halua taistella, vaan haistelee mieluummin kukkia kedolla.

Myös yhdysvaltalaisella muusikolla Elliot Smithillä (1969–2003) on Dunhamin kertoman mukaan tatuointi samasta kirjasta mutta eri kohtauksesta! 

Rouva Huun perhe ryhtyikin heti miettimään seuraavan tasavuosisyntymäpäivän lahjaa, mikä aiheutti lahjonnan kohteessa hieman rykimistä.


Mutta ihan vakavasti puhuen, pitäisikö klassikkokuvitusten originaalit tehneille kuvittajille tai heidän perikunnilleen maksaa jotain provikkaa tatuoinneista?









4 kommenttia:

Markku Kesti kirjoitti...

Minusta riippuu hieman siitäkin, tekeekö alkuteoksesta tarkan kopion vai oman tulkintansa.

Rouva Huu kirjoitti...


No joo, vapaasti varmaan on lupa mukaella ja tietysti se kuva myös sananmukaisesti ELÄÄ kantajansa päällä. Ja en tainnut näennäisestä vakavoitumisestani huolimatta nyt ihan tosissani ollakaan penätessäni lastenkirjakuvitusten tatuoinneista kuvittajille provisioita.

Markku Kesti kirjoitti...

Lakiteknisestihän tämä on ihan mielenkiintoinen kysymys. Itse en kyllä olisi ensimmäisenä miettimässä pitäisikö tatuoinnista maksaa oikeuksien omistajalle ja jos pitäisi, niin paljonko pitäisi maksaa. Veikkaisin rahojen perinnän ylittävän likimain kaikissa tapauksissa potentiaaliset tuotot ;)

Annami kirjoitti...

Olen ihastunut tekstitatuointeihin ja niitä löytyy siksi pari omastakin ihosta. Olen jo useamman vuoden harkinnut ottavani vielä yhden lainauksen Pikku Prinssistä. Kuvituksia en ole harkinnut, vaikka nekin ovat tietysti hienoja. Jotenkin sanoilla on minulle helposti vielä suurempia merkityksiä.