perjantai 13. helmikuuta 2015

Tullaan ystäviksi












Mark Sperring & Britta Teckentrup: Tassu tassussa, suom. Tuula Korolainen, 28 sivua, Lasten Keskus 2014.



Ystävyyden ytimen ihmettely on nykyisin monen kuvakirjan vakioaiheena. Eittämättä aihepiirille on myös tilausta, sillä jo leikki-ikäisten lasten kaveripiirissä on jatkuvasti kuhinaa ja monenlaisia jännitteitä.

Kasvatuspsykologian tutkija Niina Junttila on nostanut äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys (Tammi) esiin karun ilmiön: jo leikki-ikäisistä lapsista erottuu selvästi sosiaalisilta taidoiltaan kolme erilaista ryhmää.

Junttilan tutkimukseen osallistuneista lapsista 66 prosentilla oli ikätasolleen optimaaliset sosiaaliset taidot: he osasivat tehdä yhteistyötä toisten lasten kanssa, heillä oli kyky tuntea empatiaa ja suhteellisen vähän impulsiivista tai häiritsevää käyttäytymistä. 
Toiseksi ryhmäksi erottuivat tulisieluiset lapset, joilla oli paljon sekä positiivista että negatiivista toimintaa. Näitä lapsia löytyi noin 20 prosentin verran.  
Kolmatta ja viimeistä aineistosta esiin nousevaa lapsiryhmää (14 %)   Junttila kutsuu huomaamattomiksi, näkymättömiksi lapsiksi, viitaten näin Tove Janssonin samannimiseen tarinaan Ninnistä, joka oli tullut läheistensä monenlaisen kaltoin kohtelu takia lopulta näkymättömäksi.

"Nämä pikkulapset eivät muiden silmissä olleet erityisen yhteistyötaitoisia, eivät empaattisia, mutta eivät myöskään impulsiivisia tai häiritseviä. Karusti sanottuna he eivät olleet mitään", Junttila kuvailee Uuden Suomen   haastattelussa
Lasten käytös voi olla osittain periytyvää – vanhemmat voivat olla itse ujoja ja syrjäänvetäytyviä. Junttilan mielestä varhainen seuranta on tarpeen, jotta myöhempiä nuoruusiän ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä ajoissa. "Yksinäisyys jää jo lapsuudessa helposti pitkäaikaiseksi, jopa pysyväksi olotilaksi", sanoo Junttila.
Mark Sperringin & Britta Teckentrupin Tassu tassussa kuvaa harmonista ystävyyttä, joka ei tuulessa ja tuiskussakaan rakoile. Niukka teksti ja pelkistetty kuvitus tiivistävät ystävyyden ytimen lyhyisiin, Tuula Korolaisen leppeästi suomentamiin riimeihin:

Anna tassu tassuuni, 
siinä sen kuuluu olla. 
Tassu tassussa kuljetaan 
metsässä, vainiolla.

Muut metsän eläimet näyttävät jopa kadehtivan kahden hiiren ystävyyttä:

Moni meitä tervehtii, 
arvaat varmaan miksi:
Tassu tassussa kulkevat 
halutaan ystäviksi.


Muut metsän eläimet kokoontuvat joukolla ihmettelemään hiirten intensiivistä ystävyyttä. Britta Teckentrupin kuvitusta Mark Sperringin tekstiin kuvakirjassa Tassu tassussa (Lasten Keskus 2014). 



Teckentrupin kuvitus on pelkistyksestään huolimatta hyvin eloisaa, mikä johtuu erilaisista pintojen kuviointitavoista, joista syntyy myös hauskaa kolmiulotteisuuden vaikutelmaa.



Ystävyys lämmittää jopa ankaran talven kylmyydessä. Britta Teckentrupin kuvitusta Mark Sperringin tekstiin kuvakirjassa Tassu tassussa (Lasten Keskus 2014).  

Tassu tassussa ei ehkä ole paras kuvakirja yksinäisen lapsen lohtukirjaksi, sillä hiirten ystävyys näyttää olevan niin latautunutta, että ne eivät näytä edes juurikaan noteeraavan muita ympärillään. 

Isommassa lapsiryhmässä kirjaa voi kuitenkin mainiosti työstää pohtimalla ystävyyden erilaisia ulottuvuuksia – sekä sitä, kuinka niitä katveeseen jääviä voitaisiin paremmin nykäistä yhteisiin leikkeihin. 

1 kommentti:

Pikku Pia kirjoitti...

Onpas somanoloinen tassu tassuun -kirjanen! Juuri tuollaiseen "isomman ja pienemmän", ts kahden erilaisen yhteen sopivuuteenhan voi mitä rakkain ystävyys perustua! Ja ainakin isoveli, vanhempi tai päiväkodin tätsy voi olla se isompi kaveri ujoisellekin aluksi.