keskiviikko 5. elokuuta 2015

Menestyneiden miesten ja naisten lapsuudenkodista löytyy ruokapöytä














Pamela Tola & Manuela Bosco: Pöytä joka tahtoi kodin, kuvittanut Anna Salmisalo, 63 sivua, Otava 2015.





Kesän ja syksyn lastenkirjauutuuksissa on entistä enemmän esikoistekijöitä, jotka ovat suurelle yleisölle joltain muulta taiteen tai median alueelta tuttuja. Pamela Tola ja Manuela Bosco tunnetaan näyttelijöinä, ja Boscolla on myös jo taakse jäänyt ura yleisurheilijana. Todennäköisesti äitiys on herättänyt kummassakin kiinnostuksen lastenkirjan tekemiseen.

Lastenkirjoissa on jo hyvän aikaa ollut menossa ruokailuun liittyvä trendi. Jukka Itkonen on kirjoittanut kokoelman ruoka-aiheisia runoja (Astronautin rusinapulla, Otava 2013) ja Aino Havukaisen & Sami Toivosen parivaljakko Tatu ja Patu ovat johdattaneet sekä gastronomiaan että arkisempiin ruokahetkiin (Tatu ja Patu, syömään!, Otava 2014).


Pöytä joka tahtoi kodin jää agendansa takia harmillisesti pelkäksi moraalisaarnaksi perheen yhteisten ruokailuhetkien tärkeydestä. Kirja onkin saanut selustatukea Mannerheimin Lastensuojeluliitolta. Kirjan lopussa on MLL:n Etelä-Helsingin paikallisyhdistyksen jälkisanat, joissa kerrotaan että kodin ruokapöytä saattaa osoittautua elämän parhaaksi hankinnaksi. Menestyvien miesten ja naisten lapsuudenkodista löytyy nimittäin yksi yhteinen tekijä: ruokapöytä. 

Ennen vanhaan lastenkirjan ensisijaisena tehtävänä oli opettaa lapsia. Perheen yhteisen ruokakulttuurin puolesta propagoivan lastenkirjan lähtöidea on sinällään kannatettava ja tärkeä, mutta mahtaako lukeva lapsi kiinnostua  perustarpeiltaan laiminlyödyn lapsen kohtalosta? 

Tarinan käänteissä annetaan vähän tietoa muiden maiden ruokakulttuurista. 

Eikö Mannerheimin Lastensuojeluliiton olisi pikemminkin kannattanut suunnata kampanja suoraan aikuisille ja sijoittaa näitä infolehtisiä pakastealtaiden ja einestiskien liepeille?  

Anna Salmisalon digitaalisesti kuvittaman tarinan terävin kärki nimittäin osuu ja uppoaa kiireisiin uraohjusaikuisiin, jotka totuttavat lapsensa syömään pakastepizzaa sohvalla maaten ja televisiota katsellen.


Puuseppä tekee kierrätysmateriaaleista pöydän ja antaa samalla sille inhimillisiä piirteitä samaan tapaan kuin Carlo Collodin Pinokkio-tarinassa. Puuseppä vie pöydän kirpputorille ja toivoo, että se löytäisi sopivan perheen. 

Pieni poika oli nimeltään Leo. Hän oli seitsemänvuotias koululainen. Leo viittoi vanhempansa luokseen ja osoitti pöytää sormellaan. 
– Minä haluan tuon pöydän. 
Isä ja äiti vilkaisivat pöytää ja sitten toisiaan. 
– Tarvitsemmeko me pöytää? kysyi isä. 
– Kyllähän me ollaan pärjätty ihan hyvin ilmankin, äiti sanoi ja rapsutti päätänsä.  
– Kaikilla muilla perheillä on keittiönpöytä, Leo sanoi ja katsoi vanhempiaan kärsimättömänä. – Kaikilla koulukavereilla on. 



Leo-poika iskee silmänsä kirpputorilla pöytään ja kärttää vanhempiaan ostamaan sen. Anna Salmisalon digikuvitus tuo mieleen tv:n lastenohjelmien animaatiosarjojen värikylläisen mutta yksiulotteisen tyylin. Anna Salmisalon kuvitusta Manuela Boscon ja Pamela Tolan lastenkirjaan Pöytä joka tahtoi kodin (Otava 2015).



Haastavasta lähtötilanteesta huolimatta pöytä mieltyy Leo-pojan perheeseen. Mutta Leon pettymykseksi vanhemmilta ei liikene aikaa istua pöydän ääreen syömään rakkaudella valmistettua kotiruokaa ja kuuntelemaan lasten kuulumisia.  Äkämystyneenä pöytä päättää lähteä etsimään parempaa isäntäperhettä... 

 Ruokailukulttuurin rappio todentuu tässä kuvituskuvassa, jossa Leon
kiireinen isä nauttii apetta vessanpöntöllä istuen. 
Anna Salmisalon kuvitusta
Pamela Tolan ja Manuela Boscon lastenkirjaan Pöytä joka tahtoi kodin (Otava 2015). 


Kirjan auvoisaksi kääntyvässä lopussa on kaksi kuvaa, joissa toisessa Leon vanhemmat istuvat hämärtyvässä illassa pöydän äärellä teetä siemaillen ja toisessa vietetään sunnuntaiateriaa koko perheen kesken ja puuseppäkin on kunniavieraana mukana aterialla. 

Ja nyt pöytä hyrisee ilosta, sillä vihdoin siitä on tullut huonekalujen kuningas!


Vailla suurempaa sarkasmia rouva Huu toteaa, että samalla konseptilla voisi toteuttaa myös kirjan, jossa tähdennettäisiin kirjahyllyn merkitystä koko perheen hyvinvoinnille. 










                   

1 kommentti:

Terhi Komulainen kirjoitti...

Hei,

näinkin kesän alussa kirjan kirjakaupassa ja yllätyin kovin tekijöistä: varhaisnuoruuteni juoksijaidolin teos hyllyllä!

En vielä ole saanut kirjaa käsiini, mutta jollain tavalla olisinkin odottanut jotain tällaista valistustyylistä tekstiä. Ehkäpä ei tarvitsekaan etsiäkään kirjaa käsiini :D Kiinnostukseni olikin selvittää, millä tavalla kirjassa on lähestytty lapsia. Nimekkäillä kirjailijoilla toki kirja varmaan saa lukijoita puoleensa. Sillähän minäkin siitä kiinnostuin.