keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16. luukku: Moderni jouluhupailu Korvatunturilta
















Anneli Kanto: Radio Korvatunturi, kuvittanut Janne Harju, 113 sivua, Karisto 2015.






Anneli Kannon lastenromaanissa eletään tätä päivää: Joulupukki trimmaa ja föönaa partaansa ja harkitsee ottavansa siihen jopa raitoja.

Ja joulutontutkin nahistelevat keskenään. 

Yksi tontuista on saanut nimensäkin luonteenpiirteensä mukaan: Ärtsy kiusaa Pate-poroa, mutta ei Patekaan taida olla ihan syytön riitojen syntymiseen.  

Joulutontun avuina arvostetaan organisaatiokykyisyyttä ja sitä,  ”ettei hermostu edes Aleksanterinkadun jouluruuhkassa”.

Paten ja Ärtsyn käytös herättää huolta tonttu Tarkassa:

– Teidän henkilökemianne muodostavat räjähteitä eivätkä synergiaa. Se ei todellakaan käy. Korvatunturilta menee maine ja brändi turmeltuu, jos lähetämme joulukadulle riitelevän tontun ja poron. Joulunaika on erittäin riskialtista korkeasesonkia.

 
Janne Harjun kuvitus revittelee tekstin tavoin yhtä antaumuksella ja karrikoi hahmoja.
Kuvitusta olisi kernaasti saanut olla paljon nykyistä enemmän. Harjun kuvitusta
Anneli Kannon lastenromaaniin Radio Korvatunturi (Karisto 2015). 



Niinpä joulukadulle määrätään Ärtsyn pariksi Paten sijaan Vuonelo-poro, koska jouluaatto on ”ydinosaamisaluettamme eikä sitä vaaranneta pahankurisen poron tempuilla”.

Pate on apea, mutta pian se jo keksii itselleen muuta tekemistä. Joulumuorin flunssa äityy aiempaa pahemmaksi, ja muori ei pääsekään radion joululauluohjelman juontajaksi.

No, Pate hoitaa homman omalla tavallaan: se nimeää itsensä Zagge Zorkkaraudaksi ja soittaa Joulukärpäsen kanssa perinteisten joululaulujen sijaan räminämusiikkia. Epätavallinen jouluradio kirvoittaa lopulta kuulijatkin aiempaa aktiivisemmiksi.

Torailevat riitapukarit Pate ja Ärtsy sopivat tietysti lopulta kärhämänsä. 

Joulupukki siirtää tosin Ärtsyn pakkauslinjastoon, koska tontussa ei selvästi ole ainesta tulla toimeen eläinten kanssa.

Ei kommentteja: