Jaarittelematta paras

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur, eli karhu, 34 sivua, Tammi 2016.

Olen hihkunut tänä vuonna useammankin kotimaisen kuvakirjan äärellä:  silmät ovat levänneet tasapainoisesti sommitelluilla aukeamilla ja olen nauttinut vetävistä tarinoista.

Suomalaisen kuvakirjan yksi kompastuskivi liittyy nykyisin ylipitkiin teksteihin, jotka eivät malta antaa riittävästi tilaa kuvan ilmaisuvoimalle.

Kaisa Happosen (aik. Järnefelt) ja Anne Vaskon Mur, eli karhu on sekä kuvan että tekstin osalta riemastuttava täysosuma, visuaalisesti nautinnollinen herkkupala.

Suomalaiset kuvakirjat kiinnostavat myös maailmalla. Bonnierin kirjallisuusagentti Terhi Isomäki-Blaxallin kertoman mukaan Anne Vaskon kuvakirja on ennättänyt herättää maailmalla jo vahvoja assosiaatioita Marimekon väri- ja muotokielen kanssa.

Anna-Kaisa Huuskon ja Juho Huttusen Retroaarteet- ja  isomman työryhmän Kuvioissa Marimekko -kirjoja (WSOY 2011 ja 2012) on  käännetty Japaniin, Koreaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, joten kenties siellä on hetken päästä markkinarako myös unettomasta karhusta kertovalle kuvakirjalle?

Anne Vasko on aiemmissa kuvakirjoissaan hyödyntänyt retromuotia sekä värien että muotokielen osalta, muistetaanpa vaikka 1970-luvun tekstiilejä viehkosti hyödyntänyt ja pääosin kangaskollaasina toteutettu Jellona Suuri (WSOY 2010).

Tässä painotuoreessa seka- ja kollaasitekniikalla toteutetussa kuvakirjassa Vaskon energisoiva kolorismi ja muotokieli on helposti tunnistettavaa. Isot karhuhahmot ja harkitut yksityiskohdat metsämarjoineen ja lehtineen ovat synkassa keskenään. 

  

Kuka ei kuulu joukkoon? Anne Vaskon kuvitus tiivistää hahmojen
karakteristiikkaan tarinan kannalta kaiken olennaisen. Anne Vaskon kuvitusta
Kaisa Happosen tekstiin kuvakirjassa Mur, eli karhu Tammi 2016). 

Tässä metsässä karhut nukkuvat talviunta. Kaikki paitsi yksi.Sen karhun nimi on Mur.

Ensimmäiseen lauseeseen ladataan jo kaikki oleellinen: tapahtumapaikka ja päähenkilö sekä  suuri ristiriita tai ongelma tai neutraali asiantila, kuinka sen itse kukin haluaa tulkita.

Kotipesän ahtaudessa ongelmasta tulee kokoaan isompi,
 joten  ei ihme, jos Mur näyttää hiukan hämmentyneeltä. Anne Vaskon
 kuvitusta Kaisa Happosen tekstiin kuvakirjassa Mur, eli karhu
(Tammi 2016). 

Mur on oman tiensä kulkija, jääräpää, joka ei hanakasta yrittämisestäkään huolimatta vaivu lajitoveriensa tavoin talviuneen. Edes emon komennus ei auta. 

Mur ei pysty noudattamaan karhuheimon ikiaikaisia perinteitä:  

Mur painoi silmänsä kiinni ja teeskenteli nukkuvansa. Se oli ankea leikki! Jos vain pitää silmiä kiinni mutta ei nuku, ei näe unia.

Nukkumisteeman ympärille sommiteltuja lastenkirjoja on aikojen saatossa tehty lukuisia. 

Tämä kuvakirja ei kuitenkaan jää jumittamaan vain tämän teeman ympärille, vaan lyhyt teksti onnistuu käsittelemään myös erilaisuuden tuntoja laajemmassa kehyksessä.

Vaikka Mur kuinka yritti pitää silmään kiinni tai auki, se oli aina väärään aikaan hereillä ja väärään aikaan unessa.

Tämä aukeama on kuin oodi suomalaiselle talviselle metsälle.
Anne Vaskon kuvitusta Kaisa Happosen tekstiin kuvakirjassa
Mur, eli karhu (Tammi 2016).  

Voi olla, että syyllistyn nyt vähän yliampuvaan kyökkipsykologiaan, mutta ehkäpä Murilla on tarkkaavaisuushäiriö tai ylipäätään vähän isompi identiteettikriisi? 

Yhtä kaikki, kliseisen aiheen syventämisen kautta tekstiltään niukka ja kuvitukseltaan jämäkkä mutta lempeä kuvakirja nousee isompiin, jopa filosofisiin sfääreihin asti.

Mur siis pääsee ongelman yli. Se ei halua kierrellä ja kaarella asian äärellä, vaan nostaa erityisyytensä uhallakin tikun nokkaan …  nimeämällä itsensä Talvikarhuksi! 

Mikä mainio ongelmanratkaisustrategia! 

Chris Haughtonin tänä vuonna ilmestyneessä Unen aika -kuvakirjasuomennoksessa (Lasten Keskus 2016, suom. Tuula Korolainen) on myös kyse karhujen univaikeuksista, mutta siinä lopputulema on kaikkien metsän eläinten osalta sama –  syvä, rauhoittava uni. Kirjan typografiassa ja lauserakenteissa tähdätään hypnoottiseen rauhoittumisen tunteeseen.