maanantai 5. kesäkuuta 2017

Yokon yökirja tallentaa tätä päivää osuvasti












Annika Sandelin: Yokon yökirja: Kiusallista ja huipputärkeää, kuvittanut Linda Bondestam, kuvittanut Liisa Ryömä, 157 sivua, Teos & Förlaget 2017.









Sympaattisen ja kursailemattomasti sisimpiä tuntojaan tilittävän Yoko-tytön yökirja on ilmestynyt kaikkien fanien julkisesti luettavaksi. 

Ensimmäinen osa ilmestyi kaksi vuotta sitten (arvio Lastenkirjahyllyssä), ja tämä jatko-osa toimii hyvin myös itsenäisenä lasten- ja varhaisnuorten-romaanina,  sen verran hyvin aiempia tapahtumia ja keskushenkilöitä taustoitetaan.

Yokon yökirjalla on selvä esikuva: ruotsalaisen Barbro Lindgrenin Erittäin salaisia juttuja (alk. Jättehemligt, 1971, suom. Tammi 1972), jossa noin 10-vuotias Ulla ihmettelee ilman suurempia estoja arkisia asioita.

Annika Sandelinin lastenromaanin sankari Yoko täyttää nyt 11 vuotta ja on kovin herkkä sen suhteen, ettei vaikuta liian lapselliselta: 

Kahden viikon päästä täytän 11 vuotta. Kuulostaa aika vanhalta. Ajatella että kahden voden ja kahden viikon päästä minä olen jo teini. Äiti kysyi tänään haluanko kutsua kaikki meidän luokan tytöt synttäreille. En vielä tiedä haluanko minä, mutta jos haluan, minun täytyy panna kaikki nuket piiloon.

Yokon vaari saa aivoinfarktin ja joutuu sairaalaan. Isän suhtautuminen vaarin uuteen elämänkumppaniin on onneksi jo vähän edellisestä osasta lientynyt. 

Yokon äiti on yhä originelli hössöttäjä, Yokon sanoin "villi ja kiusallinen". Yokon kauhuksi äiti aloittaa hänen koulussaan kuvaamataidon opettajana, ja niinpä joutuu elämään alituisessa jännityksessä sen suhteen, mitä noloja tempauksia äiti taas järjestää.

Sandelin tallettaa romaaniinsa kiinnostavaa ajankuvaa. Yoko ihmettelee katukerjäläisiä ja keskustelee maailman epätasa-arvosta myös äitinsä kanssa. Pikkuveljen tietokonepeliriippuvuus huolettaa äitiä. Psykologi-isän mielenterveyspotilas, Mårten, vilahtaa myös pariin otteeseen Yokon päiväkirjan sivuilla.

Moniarvoisuus näyttäytyy luontevasti  myös Yokon luokkakaverin,  Danielin,  kautta.  Pojan lyhytkasvuisuus ei ole Yokolle mikään huutomerkki ja ällistyksen aihe, eikä se liioin estä hänen ihastumistaan poikaan. 

Monen lapsiperheen tavoin Yokon perhettäkin koetellaan putkiremontilla. Tätäkään arkista aihetta ei taatusti ole aiemmin lastenkirjassa käsitelty! Perhe lähtee evakkoon sukulaistädin omistamalle alkeellisesti varustetulle mökille, joka on soutumatkan päässä rannikosta. Perheen dynamiikka ja huumori tuleekin testatuksi moneen otteeseen.  

Suomenruotsalainen arki näyttäytyy myös kiinnostavina nostoina, esimerkiksi Yokon vanhempien tapellessa eduskuntavaalien alla. Aikuisten puoluekantaa ei olekaan aiemmin suomalaisissa lastenromaaneissa käsitelty näin herkullisesti:

Huomenna on eduskuntavaalit ja riita alkoi siitä, kun äiti kysyi ketä isä aikoo äänestää. Isä vastasi, että luultavasti jotain Ruotsalaisen kansanpuolueen ukkoa, ja silloin äiti raivostui. Hän kiljui että se ukko oli täydellinen idiootti joka ei piitannut mistään muusta kuin omasta palkastaan. Isä yritti puolustautua ja sanoi että hänen ehdokkaansa ainakin taistelee ruotsin kielen puolesta, mutta äiti vain vaahtosi ja ärjyi, että huomaa kyllä että isä on rikkaasta perheestä ja että isä on hemmoteltu ja oikeistolainen. Minä kysyin mitä se tarkoittaa, ja äiti sanoi että ne jotka ovat oikeistolaisia ajattelevat vain niitä jotka jo ovat rikkaita, mutta vasemmistolaiset haluavat että kaikilla olisi yhtä hyvin.  – –
 
Yoko elää suomenruotsalaista arkea. Suomen kielen tunnit ovat tylsiä ja ainoat suomea äidinkielenään puhuvat lähipiirin ihmiset ovat naapurissa asuva Karppisen täti ja vaarin poikaystävä Harri.

Yokon paras ystävä Anna on adoptoitu pikkuvauvana Kiinasta. Hänen maailmansa järkkyy, kun hän saa kuulla saavansa pikkusisaruksen. Yoko on huolissaan Annan uhkauksista lähteä karkumatkalle. Lujat, lämpimät perhesuhteet korostuvat Annika Sandelinin lasten romaanissa kautta linjan kauniisti ja uskottavasti.


Linda Bondestamin mustavalkoinen piirroskuvitus on ilmeikästä ja tallentaa hauskoja tilanteita. Todennäköisesti haalea kuvitusjälki johtuu huokoisesta paperilaadusta.






Ei kommentteja: