tiistai 6. helmikuuta 2018

Jotain ihan erilaista














Veera Komulainen & Noora Vaarala: Nietos, Lapin kansan synty, 59 sivua, Komutron 2015.








Tänään on saamelaisten kansallispäivä. 

Sen kunniaksi Lastenkirjahyllyssä luetaan Veera Komulaisen & Noora Vaaralan kuvakirja Nietos.

Kuvakirja on hyvä esimerkki siitä, että myös omakustanteena voi ilmestyä jotain aivan omintakeista, joka täyttää vaateliammankin kuvakirjankuluttajan asettamat esteettiset kriteerit.

Nietos on kirjaesineenä poikkeuksellisen kaunis. 

Sen lähtökohtana on tutustuttaa (lapsi)lukija suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Kun tietää, mistä tulee, tuntee itsensä vahvemmaksi. Voi punnita historiaa hyvine ja huonoine puolineen.
Se, joka ymmärtää oman kulttuurinsa merkityksen, osaa kunnioittaa myös muita kulttuureja. 
Tekijöiden ssaatesanojen kautta teos ottaa kauniisti kantaa saamelaisten kulttuuriperintöön kertoessaan Lapin kansan syntytarinan, rivien välissä, hienovireisesti.

Itse tarina pohjautuu Elias Lönnrotin aikalaisen, kansanrunoudentutkijan, kielitieteilijän ja arkeologin D. E. D. Europeauksen,  muistiinpanoihin. 



Yhden viivaornamentilla koristellun puun rungosta avautuu
vaivihkainen kurkistusluukku, jonka takana on käpyjä! 
Veera
Komulaisen kuvitusta 
Noora Vaaralan tekstiin kuvakirjassa Nietos, Lapin kansan synty (Komutron 2015). 



Keskushenkilöinä ovat  suomalaisen mytologian  tutut hahmot metsän kuningas Tapio, hänen vaimonsa Mielikki sekä heidän tyttärensä Tellervo.  

Sadun aktiivisena toimijana on kuitenkin metsästäjänuorukainen Lippo, joka on luonteeltaan kevytmielinen ja tuntuu menestyvän onnenkantamoisten ketjussa ajattelematta juurikaan tekojensa seuraamuksia.

Lipolle elämä oli jahdin ja levon vuorottelua. Ei hän muunlaista osannut edes kuvitella.

Kerran Lippo lähtee metsälle kahden toverinsa kanssa, mutta harhautuu muusta seurueesta ajaessaan poroa takaa. 


Metsän kuninkaan tarjoilut ovat yltäkyläiset. Veera Komulaisen
kuvitusta Noora Vaaralan tekstiin kuvakirjassa Nietos,
Lapin kansan synty
(Komutron 2015). 



Poron johdatuksella hän päätyy metsän kuninkaan Tapion talolle. 

Poro kuuluu Tapion tokkaan. Metsän kuningas ei kuitenkaan pahastu poronsa jahtaamisesta, vaan tarjoaa nuorukaiselle yösijan.

Niin Lippo kutsuttiin sisään taloon, jonka kynnyksen yli harva oli astunut. Hän tuijotti Tapiolan pirttiä ihmeissään. Uunin päällä nuokkui sileäsulkainen, valkoinen tunturipöllö, jonka silmät olivat puoliksi kiinni. Liposta tuntui, että luomiensa altakin pöllö katseli häntä. Pikkulinnut pyörähtelivät pirtin katossa. Tapion tytär Tellervo istui keinutuolissa ja punoi ahkerasti sinikuvioista nauhaa. Hän nosti katseensa työstään ja tervehti Lippoa ystävällisesti. 
Liposta tulee metsän kuninkaan kotivävy ja pian Tellervo synnyttää Lipolle  pikisilmäisen pojan, Nietoksen. 


Lippo lähtee perheensä kanssa matkaan. Spiraaliornamentti
 saa yksinään tuoda kuvaan pyryn ja viiman ja vastuksen
tuntua. 
Veera Komulaisen kuvitusta Noora Vaaralan tekstiin
 kuvakirjassa
Nietos, Lapin kansan synty (Komutron 2015). 


Lippo haluaa lähteä kotikyläänsä näyttämään esikoispoikaa omalle suvulleen, mutta ensin hänen on suoriuduttava Tapion antamasta tehtävästä tehdä sukset. 

Kansansatujen uhmakkaiden sankarien tavoin Lippo ei aluksi suhtaudu haasteeseen asiaankuuluvalla nöyryydellä, ja niin matka lykkääntyy kahdesti.

Tapio avittaa pienen perheen matkaa myös taipaleella, mutta kerran Lipon huolellisuus herpaantuu, ja siitä koituu kohtalokkaita seuraamuksia.



Jylhät tunturit ovat aukeamalla pääosassa, ja varsinainen teksti
löytyy taitetun liepeen  alta. 
Veera Komulaisen kuvitusta 
Noora Vaaralan tekstiin kuvakirjassa Nietos,
Lapin kansan synty 
(Komutron 2015). 



Paksuhkosta kartonkimaisesta paperista valmistettu kuvakirja on painettu Taiwanissa. Siinä on hyödynnetty kurkistusluukkutekniikkaa, aukeaman jatkumista sivutaitoksella laajemmaksi panoraamaksi, foliopainatusta ja herkkää reikäpainatusta Otavan tähtikuviossa. 

Kuvakirjan värimaailma pitäytyy harmaassa ja valkoisessa, jota terästetään muutamalla harkitulla värillä: keltaisella, sinisellä, ruskealla ja violetilla.

Teksti on painettu valkoisella, mikä tekee lukemisesta välillä hieman haastavaa, mutta toisaalta tämä ratkaisu tekee jäntevän tarinan kokemisesta poikkeuksellisen intensiivisen.

Nietos on ilmestynyt myös englanniksi. Johdannossa annetaan ymmärtää, että kirja aloittaisi Metsien tarut -sarjan, mutta tämä ensimmäinen osa on tainnut jäädä yksittäiseksi kulttuuriteoksi.




Freelance -toimittaja Noora Vaaralan teksti on punnittua ja tavoittaa hyvin kansansadun ikiaikaisen kertojan äänen. 

Kuvittaja, taidekasvattaja Veera Komulainen on opiskellut Singaporessa graafista suunnittelua. Hänellä on myös visuaalisen alan tutkinnot  Lahden muotoiluinstituutista sekä Lapin yliopistosta ja  lisäksi hän on opiskellut  Tanskassa multimediaa. Ulkomaiset opinahjot selittävät ehkä osaltaan Nietoksen rohkeaa visuaalista ilmaisua.

2 kommenttia:

Kia/ Luetaanko tämä? kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä, tästä kirjasta en ollut kuullutkaan. Vaikuttaa kauniilta ja todella harkiten tehdyltä (taide)kuvakirjalta, jota eri-ikäiset voivat lukea ja ihailla.

Rouva Huu kirjoitti...


Omakustanteisista lastenkirjoista ei välttämättä saa miillään ilveellä mitään tietoa. Itse näin tämän kirjan Lastenkirjainstituutissa viime vuonna, kun se oli lähetetty kisaamaan ensimmäisestä Punni-palkinnosta.