tiistai 18. joulukuuta 2018

18. luukku: Into-tonttu pelastaa kollegoitaan kiipelistä










Raili Mikkanen & Harri Tarkka: Into-tonttu pelastaa joulun, 29 sivua, Minerva 2018.




Kotimaisia jouluisia peruskuvakirjoja ei tänä vuonna ole juurikaan ilmestynyt.

Raili Mikkasen Histamiinin joulukalenteri vuodelta 1980  äänestettiin äskettäin kaikkien aikojen suosituimmaksi television joulukalenteriksi. Histamiini sai lähes puolet kaikista annetuista äänistä. 

Mikkasen ja kuvittaja Harri Tarkan Into-tonttu on Histamiinin tapaan hieman tohelo, mutta äärimmäisen sympaattinen joulumielen eteenpäin viejä.

Into saa Joulupukilta vastuullisen tehtävän auttaa jouluaattona matkaan lähteneitä tonttuja, jos heillä on virkatehtävässä odottamattomia vastoinkäymisiä tai muuten yllättäviä sattumuksia.   

Into saa käyttöönsä pukin luottoporon, Viiman, jonka nopeutta tarvitaan pelastuspartion tehtävissä. 



Mitä ihmettä: Annin vanhemmat ovat nukahtaneet kesken 
kirjan lukemisen! Hartti Tarkan kuvitusta Raili Mikkasen tekstiin 
kuvakirjassa Into-tonttu pelastaa joulun (Minerva 2018). 

Ensimmäisessä pelastuskohteessa Hiisku-tonttu on jäänyt jumiin Anni-tytön kotiin. Anni haluaa, että tonttu lukee hänen saamaansa joululahjakirjaa aina uudelleen. 

Tytön vanhemmat ovat jo nukahtaneet Hiiskun monotoniseen ääneenlukuun ja vahtikoira ei päästä tonttua lähtemään. 

Toisessa paikassa Jossu-tonttu on koukuttunut tietokonepelin pauloihin eikä malta lähteä jatkamaan matkaa ja kolmannessa kohteessa Mili-tonttu on juuttunut savupiippuun toimittaessaan lahjoja perheelle, joka on tottunut saamaan lahjat takan kautta.


Joulutontut eivät pidä kiinni suomalaisista joulutraditioista:
tonttu voi asiakkaan toivomuksesta toimittaa lahjat myös
savupiipun kautta. 
Hartti Tarkan kuvitusta Raili Mikkasen tekstiin 
kuvakirjassa Into-tonttu pelastaa joulun (Minerva 2018). 


Äkkikäänteisen aattoillan kruunaa Joulupukin juhla-ateria. Into on saanut kunniapaikan istua Joulupukin vieressä. 

Harri Tarkka piirtää ilmeikkäitä ja karismaattisia tonttuja, joilla on hauskat kulmikkaasti kääntyilevät tonttulakit. 




Tarkan karismaattisissa tontuissa on samaa särmikkyyden ja sympaattisuuden yhdistelmää kuin Usko Laukkasen (1930–2000) aikanaan suosituissa peikkokuvituksissa. Laukkasen kuvitusnäyttely Satumaja on avautunut Tampereella, Tamperetalossa Muumimuseon Observatorio-galleriassa. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Suomen Sarjakuvamuseo ry:n kanssa. 

Näyttely on avoinna maaliskuun loppuun asti. 


maanantai 17. joulukuuta 2018

17. luukku: Joulukuusi tuo joulun









Juris Zvirgzdins & Evija Stukle-Zuitina: Ensimmäinen joulukuusi = Pirma Ziemassvetku eglite = The First Christmas Tree suomentanut Mirja Hovila, englanninkielinen käännös Seppo Hovila, 48 sivua, Paperiporo 2016. 







Tämä kolmikielinen tietokuvakirja kertoo vuonna 1510 Riiassa Latviassa alkaneesta perinteestä, joka nyttemmin on levinnyt ympäri maailman: suurien ja pienten kaupunkien ja kylien keskustaan pystytetään joulun aikaan valaistu joulukuusi. 

Vanhan legendan mukaan perinne on aloitettu Riiassa ja kaupunki onkin julistautunut sillä perusteella maailman joulupääkaupungiksi.  

Kuvakirjan tarina on suomeksi, englanniksi ja latviaksi. 

Matias on nuohoojamestarin oppipoika. Poika on tullut äitinsä kanssa maaseudulta Riian kauppakeskukseen paremman elämän toivossa. 


Riian kaupunki oli  tärkeä kaupankäynnin keskus keskiajalla.
Evija Stukle-Zuitinan kuvitusta Juris Zvirgzdinsin tekstiin
kuvakirjassa Ensimmäinen joulukuusi (Paperiporo 2016).  
 


Nuohoojamestari on pyytänyt poikaa hakemaan läheisestä metsästä katajan- oksia ja pienen kuusen, sillä niitä tarvitaan nuohoamisessa. 

Pojan pitää kiirehtiä  takaisin kotiin, ennen kuin kaupungin portit suljetaan yöksi. Matias eksyy lumituiskussa ja päätyy rosvojoukon leirinuotiolle. Rosvot päästävät pojan kuitenkin jatkamaan matkaansa ja antavat vielä kolikon, jolla poika voi tarvittaessa lahjoa portinvartijat.


Mustapäiden veljeskunnan riehakasta juhlintaa.
Evija Stukle-Zuitinan kuvitusta Juris Zvirgzdinsin tekstiin
kuvakirjassa Ensimmäinen joulukuusi (Paperiporo 2016).
 

Matias päätyy takaisin kaupungin muurien suojiin, mutta joutuu keskelle mustapäiden veljeskunnan riehakasta juhlintaa. 

Veljeskunnan jäsenet tempaavat Matiakselta kuusen ja koristelevat sen omenilla ja silkkinauhoilla. 

Paperiporo on pieni erikoiskustantamo, joka julkaisee latvialaista kirjallisuutta. 



sunnuntai 16. joulukuuta 2018

16. luukku: Se raottaa ovea, ja vihdoin joulu on kaikkialla.










llona Pietiläinen: Tervetuloa jouluun! Säteilevät kodit, satumaiset ideat ja lempeät tarinat. Toim. Heli Bergius, 192 sivua,  Docendo 2018. Graafinen suunnittelu Eija Kuusela







Monet naistenlehdet julkaisevat nykyisin hyvissä ajoin ennen joulua teemanumeroita, jotka on pakattu täyteen kulloisenkin trendin mukaisia joulusisustuksia, -reseptejä ja lahjaideoita. 

2000-luvulla on ilmestynyt myös paljon jouluihanteita välittäviä lifestyle-kirjoja, joissa tuodaan esille ihanteellisen joulun perusasioita, vaihtelevin painotuksin. 

Tervetuloa jouluun ei kuitenkaan ole yltiö-makeileva joulukirja, vaan jokainen voi poimia siitä omaan elämäänsä sopivat jouluiset mausteet, tai olla poimimatta. Jonkun joulu voi tulla jo siitä, että pääsee näkemään toisten kauniita joulukattauksia. 


Tulppaanit eivät kavahda lumensekaista vettäkään.
Ilona Pietiläisen valokuvakuvitusta kirjaan
  Tervetuloa jouluun (Docendo 2018). 

Kirjassa todetaan, että ”Pienistä asioista tulee suuria, jos vain annamme niille luvan”  ja että ”Joskus vähemmän saattaa olla enemmän. Joulukoti voi näyttää juuri siltä kuin me itse tahdomme”. 

Valkoinen puutalokoti-blogia pitävä valokuvaaja ja sisustustoimittaja Ilona Pietiläinen on vieraillut erilaisten perheiden joulukodeissa. 

Kirjan lukija pääsee kirjaa selailemalla vierailulle koteihin, joiden eri ikäiset asukkaat jakavat parhaita reseptejään ja kertovat, kuinka itse virittyvät parhaiten jouluun. 



Jouluna muistetaan myös lintuja. Ilona Pietiläisen valokuvakuvitusta kirjaan
  Tervetuloa jouluun (Docendo 2018). 


Vaikka kirjan kodit ovatkin järkiään aistikkaasti sisustettuja, niissä on silti onneksi myös asumisen ja arjen tuntuakin.

Kirjassa on paljon kiinnostavia vinkkejä. Esimerkiksi tulppaanit pitävät kylmästä, joten ne voi laittaa maljakkoon, jossa on lunta! 

Perinteistä riisipuuroa voi terästää kuohukermalla. Aion oitis kokeilla kumpaakin itselleni ihan uutta vinkkiä joulun aikaan. 

 Pienen Melina-tytön jouluun kuuluvat myös yhteiset kirjanlukuhetket:

Illalla kaivaudutaan peittojen alle ja kuunnellaan satuja. Kirjoja voi välillä selailla, mutta silloin kuunnellaan, kun äiti lukee.
 
Joulutunnelmointia lapsiperheessä.
 
Ilona Pietiläisen valokuvakuvitusta kirjaan
  Tervetuloa jouluun (Docendo 2018). 

Tervetuloa jouluun -kirjassa ei turhia hötkyillä. 

Joulu tekeytyy vähin erin valmiiksi ilman turhaa stressiä ja säntäilyäkin:


Oman kodin joulu valloittaa pikkuhiljaa. Se kiipeää ensin pihalle, ja siitä se hiippailee kuistille. Se raottaa ovea, ja vihdoin joulu on kaikkialla.



Joulu ei liioin tarkoita vain koristeita ja kimallusta. Se on ennen kaikkea "tähtihetkiä ja aikaa rakkaiden kanssa". 

Varmuuden vuoksi kirjassa annetaan silti hyvä ja helppo neuvo, joka pätee niin arkeen kuin juhlaankin: 

Hengitä syvään ja rentoudu.














lauantai 15. joulukuuta 2018

15. luukku: Jouluseimen tarina














Pertti Luumi & Anniina Mikama: Pyhä Fransiscus ja jouluseimi, 48 sivua, Kirjapaja 2008.



Tämä kymmenen vuoden takainen tietokuvakirja on mennyt ilmestyessään minulta kokonaan ohi, mutta onneksi se tarttui matkaan lähikirjaston Tuo tullessas ja vie mennessäs -hyllystä jo aiemmin syksyllä.

Mikä mainio täydennys Lastenkirjahyllyn joulukirjakalenteriin. 

Pyhä Fransiscus ja jouluseimi kertoo Giovanni Francesco di Bernardonen eli paremmin  Fransiscus Assisialaisena tunnetun ja pyhimykseksi kuolemansa jälkeen julistetun miehen elämäkerran.  

Hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä, eri lähteissä mainitaan vuodet 1181 ja 1188. Hän kuoli 1226.  

Pertti Luumin koostamaa Assisialaisen elämän tarinaa on erityisen kiinnostavaa lukea  tämän syksyn kotimaisten naisten sankaritarinoita kertovien kokoelmien jälkeen: tietokuvakirja kiinnostaa yhtälaisesti lapsia, nuoria kuin aikuisiakin. 



Fransiscus viihtyi jo pienenä lapsena eläinten parissa. 
Anniina Mikaman kuvitusta Pertti Luumiin tietokuvakirjaan 
Pyhä Fransiscus ja jouluseimi (Kirjapaja 2008). 

Giovanni syntyi varakkaiden vanhempien lapseksi. Monien vanhempien tavoin he  tarkkailevat jatkuvasti poikaansa, arvuuttelevat hänen luonteenpiirteitään ja vahvuuksiaan ja suunnittelevat lapsen puolesta tämän myöhemmän elämän käänteitä.

Mutta poika osoittaa omintakeisuutensa ja omapäisyytensä jo varhain. Hän on kiinnostunut eläimistä ja niiden suojelusta sodankäyntiä ja valtataisteluja enemmän. 

Käänteentekeväksi nuorukaisen myöhemmän elämän kannalta muodostuu Pyhään maahan, Jerusalemiin ja Betlehemiin suuntautuva ristiretki, jonka jälkeen hän  omistaa elämänsä kristinuskolle. 



Päätös elämän suunnasta vahvistuu ja Fransiscus 
perustaa fransiskaanien veljeskunnan.Anniina Mikaman 
kuvitusta Pertti Luumiin tietokuvakirjaan 
Pyhä Fransiscus ja jouluseimi (Kirjapaja 2008). 

Fransiscuksella oli unelma saada viettää joulua Betlehemissä. Tämä suunitelma ei koskaan toteutunut mutta hän päätti rakentaa Betlehemin seimiasetelmineen omaan kotikaupunkiinsa. 


Ystävykset ja eräät harmaat veljet, joille Fransiscus myös kertoi suunnitelmansa, alkoivat kunnostaa luolaa jouluyötä varten. Paljon ei tarvittu. Vain seimi piti rakentaa. Maatilan tallista saatiin malli seimen psytyttämiseksi. Rakentamiseen riitti muutama lauta ja parru, ne saatiin maatilan omistajalta. Tämä tuntui aavistavan, että jotakin ainutlaatuista ja ennenkokematonta oli tapahtumassa. Häneltä saatiin oljet seimeen, ja muutahan ei enää tarvittu. Betlehemin talli oli valmis ottamaan vastaan joulyön sanoman ja jouluyön suuuren Vieraan.  


Jouluaaton seurue suuntaa luolaan rakennetulle seimelle.
Anniina Mikaman kuvitusta Pertti Luumiin tietokuvakirjaan 
Pyhä Fransiscus ja jouluseimi (Kirjapaja 2008). 


Jouluyönä Fransiscus lähtee seurueensa kanssa seimelle, missä pappi jakaa ehtoollisen ja luetaan Luukkaan evankeliumin tuttu tarina.

Tämän jälkeen seimiperinne levisi ympäri Italiaa ja Espanjaa ja vähitellen siitä tuli maaimanlaajuinen.

Anniina Mikama debytoi tänä vuonna historiallisella fantasiaromaanilla Taikuri ja taskuvaras (WSOY), mutta hän työskentelee myös kuvittajana. Mikama on tehnyt tarkkaa työtä historiallisten detaljien, mm. pukujen ja miljöön tallentamisessa.  



Lisää historian suurmiehistä kertovia tietokuvakirjoja lapsille ja nuorille:



Peter Sis: Elämänpuu, suomentanut Taina Wendorf, Karisto 2005 / Charles Darwin

Mauri Kunnas: Koiramäen lasten historia, Otava 2017

Tapani Bagge & Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne, kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius, Tammi 2015


Katri Kirkkopelto: Soiva metsä. Jean Sibeliuksen matkassa, Lasten Keskus 2015 

Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen, Maisa Tonteri: A sanoi Agricola, kuvittanut Pekka Rahkonen, Lasten Keskus 2016 

Guido Visconti & Bimba Landmann: Nerokas Leonardo, suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä, Lasten Keskus 2001 / Leonardo da Vinci 

Tiina Kekäläinen & Anna Vepsä: Taiteilijan matkassa. Juho Rissanen ja taidelokki Hönttiäinen maailmalla, omakustanne 2016 

Marjatta Säkkinen & Helmiriitta Honkanen: Poika, joka rakasti kukkia, Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistys 2006 / Lars Levi Laestadius 

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Leonardo oikealta vasemmalle, Teos 2014 / Leonardo da Vinci

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Eero, Otava 1994 / Eero Järnefelt 

Marjatta Levanto: Tonttukuningas kuoleman puutarhassa, Hugo Simbergin kuvia, Otava 1985



perjantai 14. joulukuuta 2018

14. luukku: ”Tuli naksui, kello raksutti ja kaikkialla tuoksui joulu”














Timo Parvela: Maukan ja Väykän parhaat, kuvittanut Virpi Talvitie, 142 sivua, Tammi 2018. 





Lastenkirjoissa on paljon eläinyhdyskuntia, joiden toimet muistuttavat ällistyttävän paljon meidän ihmisten edesottamuksia.

Ajatellaanpa vaikka Beatrix Potterin ja Janoschin eläintarinoita tai Arnold Lobelin Kurnua ja Loikkaa.

Timo Parvelan & Virpi Talvitien Maukka ja Väykkä kokivat ensitulemansa Parvelan oman Itupiikki-kustantamon kautta vuonna 2007 ja myöhemmät osat ovat ilmestyneet Tammelta. 

Kaksikko, Paavo Kerosuon ja Lotta Kuusiston tulkitsemat hahmot,  on entuudestaan tuttu Pikku Kakkosen lastenohjelmistakin ja Maukka ja Väykkä seikkailevat tänä vuonna myös TV 2:n joulukalenterissa.

Maukka ja Väykkä ovat kissa ja koira, jotka elävät kaksin miten parhaiten taitavat, pohdiskellen elämän suuria ja pieniä ydinkysymyksiä. 

Maukka on kaksikon dominoivampi puolisko, Väykässä on luontaista vaatimattomuutta ja diplomaattisuutta. 

Maukan ja Väykän arkea tasoittavat osaltaan  Kana von Got, Härkä Möö, Ankka Kvakström, Humma Ihalainen, Possu Röhkötti, Aasi Oinkvist, Karhu Murhinen  ja Vuohi Mäk Käkätin 

Kokoelmassa on aiemmin ilmestyneistä kirjoista poimittuja vuodenkiertoon liittyviä tarinoita. 

Maukan ja Väykän elämää seurataan kirjassa joulusta jouluun. 


Odottavan aika on pitkä. Virpi Talvitien kuvitusta
Timo Parvelan tarinaan Joulu
(Maukan ja Väykän parhaat, Tammi 2018). 

Ensimmäisessä Joulu-nimisessä tarinassa odottavan aika on jouluaattona pitkä:
Joulupuuron jälkeen alkoi pitkä ja hiljainen iltapäivä. Väykkä istuskeli takan ääressä ja tuijotteli tulta. Maukka teki ristisanoja. Tuli naksui, kello raksutti ja kaikkialla tuoksui joulu. Jouluaterialla syötiin laatikoita, rosollia, piirakoita, savukalaa ja paahdettuja ydinluita.
Tai ei Maukka tietenkään ydinluihin koskenut, Väykälle ne maistuivat sitäkin paremmin. 
Maukka ja Väykkä lausuivat toisilleen kohteliaisuuksia ja välttivät kaikin eri tavoin puheenaiheita, joista olisi voinut tulla toraa. Koiran ja kissan tuvassa vallitsi rikkumaton joulurauha.  

Jouluaaton edetessä Maukka ryhtyy panikoimaan lahjojen määrästä. 

Väykkä muistuttaa, että aiemmn sovittiin, että tänä vuonna ei anneta lahjoja lainkaan. 

Materiaan ja omaan napaan mieltynyt Maukka ei sulata asiaa kovin helposti. Sovitteluun taipuvainen Väykkä keksii taas kerran ratkaisun...


Pienellä päästäisellä on iso sydän. Virpi Talvitien
kuvitusta 
Timo Parvelan tarinaan Joulu 
(Maukan ja Väykän parhaat, Tammi 2018).  


Kokoelman lopusta löytyy vielä kolme toisiinsa kytkeytyvää joulutarinaa, joissa seurataan Karhu Murhisen eli pikkuruisen päästäisen uhkarohkeaa matkaa halki nietosten sen ihaileman Possu Röhkötin luokse. 

Maukan ja Väykän maailmassa pidetään pienistä erimielisyyksitä huolimatta aina yhtä. Vaikka usein ollaankin asioista eri mieltä, niin kukaan ei ole pitkävihainen. 

Maukan ja Väykän visuaalisenilmeen on toteuttanut kuvittaja Virpi Talvitie. Hän tavoittaa eläinten olemukseen suuria tunteita ja dramatiikkaa.

Tänä vuonna on ilmestynyt myös Riikka Tuohimetsän selkomukautus ensimmäisestä Maukka ja Väykkä -kirjasta Avain-kustantamon kautta. Sen on pelkistetyin mustavalkokuvituksin toteuttanut Emmi Kyytsönen. Selkokirjan kuvitukselle asetetaan tyyten toisenlaiset tavoitteet kuin perinteiselle lastenkirjalle, eikä kuvituksia ehkä sen vuoksi ole perusteltua vertailla keskenään. 


Talvitien Maukassa ja Väykässä on juuri oikeanlaista rosoa ja asennetta, rouheutta ja elämänmakua, joka tekee kunniaa omintakeisille eläinhahmoille.











torstai 13. joulukuuta 2018

13. luukku: Lucia on valon ja hyvän tahdon lähettiläs














Kirsti Ellilä: Niilon joulukoulu, 76 sivua, Raakku kustannus 2018.




Jouluaiheinen sarjakuva onkin vähän harvinaisempi ilmiö.

Lasten- ja nuortenkirjoistaankin tunnettu turkulainen Kirsti Ellilä on toteuttanut joulun aate- ja kulttuurihistoriaa sisältävän tuhdin paketin sarjakuvana.

Kirja on saanut taakseen ikäsuosituksen 0–100 ja sitä suositellaan 
aikuisten ja lasten yhteisesti tutkittavaksi. 

Jouluaiheisessa kirjallisuudessa on tyypillistä, että pieni lapsi kokee joulun ensimmäistä kertaa, ja on siksi erityisen utelias joulun vieton yksityiskohdista.


Niilo oppii myös piparkakkujen muotoon liittyvää
symboliikkaa. 
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan 
Niilon joulukoulu (Raakku kustannus 2018). 


Niilo-pojan taustoja ei juurikaan sarjakuvassa avata. 

Kenties hänet on adoptoitu Suomeen? Niilon mainitaan olevan katolilainen.   

Niilon kanssa tutustutaan vanhoihin kristillisiin joulutraditioihin sekä saadaan tietoa suomalaisten omista jouluperinteistä.  

Uudet ja vanhat jouluperinteet ottavat myös mittaa toisistaan esimerkiksi silloin, kun todetaan että Ruotsissa hermostuttiin hakaristin mallisista joulutortuista.


 
Lapsiperheen arjen haasteet tuodaan esille  humoristisesti.
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan Niilon 
joulukoulu (Raakku kustannus 2018). 


Tänään vietetään Lucian päivää. 

Suomessa Lucia-pyhimyksen asema ei ole ollut kovin näkyvä. 

Niilo oppii, että kansanuskossa ajateltiin pimeyden voimien olevan liikkeellä Lucian päivänä. 


Anna-täti kertoo lapsille Luciasta ja tämän karusta kohtalosta.
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan
Niilon joulukoulu (Raakku kustannus 2018).



Kirsti Ellilä on pakannut kirjan täyteen joulutietoutta. 

Raikas kertojan ote säilyy puhekuplissa yllättävän hyvin. 

Ellilä havahtui siihen, että joulua vietetään Suomessa perinteiseen tyyliin ilman että enää edes muistetaan perinteiden alkuperäisiä taustoja. Hän tunnustaa oppineensa itsekin paljon uutta kootessaan kirjan aineistoa yhteen. 

Sarjakuvakupliin ripoteltuna tiedosta ei kuitenkaan tule ähkyn tunnetta. 

Kirjan lopussa on vielä luettelo käytetyistä lähteistä.

Raakku kustannus on turkulainen pienkustantamo, jonka kirjoista osa on vapaasti ladattavissa kustantamon sivuilta. 

Niilon joulukoulua  on myynnissä Turun Pienessä kirjapuodissa, Turun Kansallisessa kirjakaupassa ja Turun sarjakuvakaupassa. 

Kirjaa voi tilata myös suoraan tekijältä. 


Sarjakuvaformaatti on Ellilälle tuttu myös Pyhän Birgitan perillisistä (julk. Birgittalaissisarten ystävät ry 2014), joka on sarjakuvamuotoon tehty elämäkerta ja historiallinen tietokirja Naantalin luostarissa vaikuttaneesta Pyhästä Birgitasta.


keskiviikko 12. joulukuuta 2018

12. luukku: Kamppailu hyvän ja pahan välillä joulun aikaan













Ilkka Auer: Domowik, 262 sivua, Haamukustannus 2018. Kansikuva Ilkka Auer.





Kahdeksasluokkalaisen Vilman perhe saa yllättäen perinnön. 

Vilman originelli isosetä on jättänyt Vilmalle vanhan kartanon tiluksineen, mutta on asettanut perinnölle ankaria ehtoja.

Vilma on huojentunut voidessaan jättää vanhan elämän kaupungissa taakseen. 

Hän on kokenut olevansa ulkopuolinen omassa luokassaan ja saanut opettajiltakin ongelmalapsen leiman ailahtelevaisuuden ja impulsiivisuuden vuoksi. 

Tytön koulumenestys on sitä vastoin loistava, mutta Vilmalla on keskittymiskyvyttömyyden vuoksi ongelmia sosiaalisissa suhteissa muihin ikätovereihinsa. 

Vanhan kartanon henki tuntuu vaikuttavan alavireiseen isään heti tervehdyttävästi ja kiireinen äitikin osaa vihdoin rentoutua.

Kartano on täynnä antiikkihuonekaluja ja historian eri kerrostumia. Vilman huoneesta löytyvään palapeliin ilmaantuu päivittäin uusia kuva-aiheita, jotka antavat vihjeitä menneisyyden tapahtumista.

Vilma tutustuu kotitonttu Domowikiin, jonka kanssa hän ryhtyy ratkomaan isosedän sisarien arvoitusta. 

Kartanon lähellä sijaitseva Raaseporin linna on myös osittain tapahtumien näyttämönä ja tätä kautta Auer sitoo romaania väljästi myös osaksi paikallishistoriaa. 


Jännitys tihentyy talvipäivänseisaukseen:


– Talvipäivänseisaus on väkevä päivä, tiesitkö sitä? Se on yksi päivistä, jona raja tämän ja muiden maailmojen välillä on heikoimmillaan.  
– –  Talvipäivänseisaus on Manalan väen päivä, pimeyden voimien juhla-aikaa, silloin kuolleet pääsevät kosketuksiin elävien kansa. Pirut, maahiset, peikot, kaikki sen sellaiset yrittävät saavuttaa valtaa tulevan vuoden varalle. Ne keräävät sieluja kuin ihmiset polttopuita

Fantasiakirjojen peruskliseiden tapaan Vilmakin saa huomata olevansa erikoislaatuinen eli Vaeltaja, joka voi kulkea maailmojen välillä. 

Vilman tehtävänä on lähteä selvittämään asioita Alismaahan. 


Romaanin lopussa Ilkka Auer melkein tipauttaa lukijan tyhjän päälle ja vihjaa, että kyse olisikin ollut vain Vilman mielikuvituksesta, mutta yhtä nopeasti hän palauttaa maagisen tunnelman takaisin kohdilleen.

Domowikin traileri tavoittaa hyvin teoksen talvisen ja  tihentyneen tunnelman.   

Luulen, että visuaalisesti houkutteleva traileri voi useinkin toimia nykylapsen ja -nuoren lukemisen koukuttajana.




tiistai 11. joulukuuta 2018

Lydecken- ja Topelius-ehdokkaat julki




Suomen Nuorisokirjailijat ry:n kahden perinteikkään lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaat on julkistettu tänään.


Topelius-palkinnon ehdokkaina  on viisi romaania. 

Ohessa myös raadin perustelut:



Tuula Kallioniemi: Kaksoisolennot, Otava 2018


Steffen ja Mihain elämät järkkyvät, kun heidän osansa yllättäen vaihtuvat. Suomeen kerjäläiseksi tullut Mihai päätyy keskelle Steffen vaurasta arkea. Steffe puolestaan huomaa joutuneensa karuihin oloihin kerjäläisleiriin. Molemmat pojat joutuvat pohtimaan omaa elämäänsä ja arvojaan. Realistisessa nuortenkirjassa tuodaan näkyväksi yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Sujuvasti kirjoitettu teos käsittelee myös aina ajankohtaista koulukiusaamisaihetta.



Laura Lähteenmäki: Yksi kevät, WSOY 2018


Kirjassa seurataan viiden nuoren tytön tarinaa punaisten puolella Suomen sisällissodan aikana. Tamperelaiset tehtaantytöt hoitavat haavoittuneita poikia ja nuoria miehiä alkeellisissa olosuhteissa. Selviytymiskamppailu piirtää näkyviin sodan mielettömyyden ja julmuuden. Hienovireinen nuorten naisten näkökulmasta kerrottu teos koskettaa. Kaiken järjettömyyden ja kauheuksien keskellä näkyy silti pilkahdus toivoa.




Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras, WSOY 2018


Orvon Minan elämä 1800-luvun Helsingissä on kurjuuden ja kylmyyden kyllästämä. Sattuma johdattaa hänen polkunsa yhteen nuoren taikurin kanssa. Steampunk-henkinen esikoisfantasiaromaani yhdistelee taitavasti menneisyyttä ja tulevaisuutta. Kirjaan luotu maaginen maailma on yllätyksiä ja illuusioita täynnä. Taidokkaasti kirjoitettu historiankuvaus ja juonen yllätyksellisyys pitävät lukijan otteessaan loppuun saakka.




Maria Turtschaninoff: Maresin voima. Punaisen luostarin kronikoita, suom. Marja Kyrö, Tammi 2018, ruotsinkielinen alkuteos Brevet från Maresi, Förlaget 2018


Kirjeiden kautta etenevä tarina kertoo Maresista, luostarissa kouluttautuneesta nuoresta naisesta, joka palaa kotikyläänsä. Kahdeksan vuoden poissaolon jälkeen moni asia kotona on muuttunut. Tiukka verotus pitää kyläläiset ahtaalla ja nälkä on vakituinen vieras. Haave oman koulun perustamisesta tuntuu ylivoimaiselta toteuttaa. Maresin on tehtävä valinta, kulkeeko hän omaa polkuaan vai taipuuko yhteisön painostukseen. Kaunis kieli ja päähenkilön vahvuus tekevät kirjasta mieleenpainuvan lukukokemuksen.


Nonna Wasiljeff: Loukkupoika, Otava 2018


Aaron on kasvanut Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat pelottavat Tomut. Loukusta katoaa ihmisiä salaperäiselle toiselle tasolle. Sattuma ja kauan sitten kuolleen äidin ennustus pakottavat Aaronin toimimaan ja pako Loukusta alkaa yhdessä hänen liittolaistensa kanssa. Esikoiskirjassa on taidokkaasti punottu juoni, jossa perinteinen hyvän ja pahan taistelu yhdistyy uskottavasti kuvattuun fantasiamaailmaan. Teos antaa lukijalle tilaa pohtia omia ennakkoluulojaan ja näkökantojaan. Elämä ja valinnat eivät ole aina yksioikoisen mustia tai valkoisia.





Arvid Lydecken-palkinnon ehdokkaina ovat:

Petja Lähde: Surunsyömä, kuv. Matti Pikkujämsä, Karisto 2018


Kymmenvuotiaan Pentin äiti on kuollut. Isä on masentunut ja surunsyömä. Pentin suru ja äidin kaipuu näkyvät monella tavalla. Pienellä pojalla on raskas taakka; hän yrittää kannatella isäänsä ja selviytyä kuoleman aiheuttamasta kriisistä. Kirja on koskettavasti kirjoitettu tarina surutyöstä läheisen menetyksen jälkeen. Vaikeaa aihetta käsitellään syvällisesti lapsen näkökulmasta.




Ville Hytönen: Ötökkämaan talvi, kuv. Virpi Penna, Tammi 2018

Ötökkämaan asukkaat viettävät talvea. Kinosten ja ötököiden keskellä tapahtuu monenlaista. Herra Pöntinen tapaa yksinäisen Kiepin, Lempiäinen rakastuu taas, Lötkö-täti käy kylässä ja Mäkämäkkien suku kokoontuu. Teoksessa leikitellään kielellä omintakeisesti ja ötököistä on löydettävissä samoja piirteitä kuin meistä ihmisistäkin. Kirjassa korostuvat ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen.



Mari Kujanpää: 102 askelta mummilaankuv. Paula Mela, Otava 2018
Mummi on tokaluokkalaiselle Akselille tärkeä ystävä ja läsnä pojan päivittäisessä arjessa. Mummin käytös muuttuu hänen sairastuessaan muistisairauteen. Tarkkanäköisesti kirjoitettu teos kertoo sairauden mukanaan tuomista haasteista lapsen kokemana. Miten suhtautua, kun huolehtijasta tulee huolehdittava? Lämminhenkinen, kiireetön kerronta antaa eläytymiselle tilaa.


Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadutkuv. Ninka Reittu, Otava 2018

Prinsessa Pikkiriikki tarttuu rehvakkaalla asenteella tuttuihin satuihin muokaten niistä mieleisiään. Sadut saavat äkkinäisiä, hassuja ja absurdejakin käänteitä, kun kertomusten dynamiikka ja henkilöiden roolit muuttuvat. Huumorin lisäksi Pikkiriikki on aktiivinen ja kantaaottava prinsessa, joka tekee itse valintansa. Oivaltava ja intertekstuaalinen kerronta uudistaa perinteisiä satuja raikkaalla otteella.

Veera Salmi: Puluboi, agentti NollaBullaNolla ja kamukiemuratkuv. Emmi Jormalainen, Otava 2018

Puluboi joutuu kiperiin agenttitehtäviin selvittäessään ystävyyden mukanaan tuomia iloja ja suruja. Agentin apurina toimii ikivauva. Maailman inhottavin peikko on yksinäisyys, jonka selättämiseen Puluboi tarvitsee myös lukijan apua. Vuorovaikutteinen teos tarjoaa apua kaveruuden haasteisiin ja ristiriitoihin sekä auttaa samaistumaan toisen tunteisiin. Leikkisä, näennäisen kepeä kieli kätkee taakseen vakavia aiheita.


Säännöllisesti jupistaan siitä, että lasten- ja nuortenkirjallisuus saa niin vähän ja satunnaista julkisuutta.
Jouduin haravoimaan tovin verran verkkoa, jotta sain itse kokonaiskuvan ehdokkaista. Turun Sanomat nostaa uutisensa kärkeen turkulaislähtöiset ehdokkaat Ville Hytösen ja Petja Lähteen.

Förlaget uutisoi facebookissa omasta ehdokkaastaan, Maria Turtschaninoffista.

Ennen vanhaan järjestettiin jopa ehdokkaiden julkistustilaisuus, raadin puheenjohtaja saattoi jopa pitää puheen ja summata vähän vuoden antia ja   julkistettiin perustelut kullekin ehdokkaalle.
Saamani tiedon mukaan edes ehdolle asetetut kirjailijat eivät ole saaneet ennakkoon tietoa ehdokkuudestaan.

Ja nykyisenä aikana tiedonvälityksen pitäisi olla nopeaa ja tehokasta.

Nuorten Kirja ry:n (nyk. Suomen Nuorisokirjailijat ry) perustamilla palkinnoilla on pitkät ja arvostetut perinteet. Itse olen myös kokenut, että nämä palkinnot kommentoivat osaltaan myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdolle asettelua, koska ehdokkuudet julkistetaan aina pari viikkoa Finlandia-palkintojen jälkeen.

Olisi myös kiinnostavaa saada ehdolle asettettujen teosten perustelut heti julki, jotta saisi tietää raadin linjauksista.

Topelius- ja Lydecken-raadissa työskentelevät tänä vuonna puheenjohtajana tutkija, tietokirjailija Sara Kokkonen sekä jäseninä kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen sekä luokanopettaja Matias Laivamaa. 



PÄIVITETTY ehdokkaiden perustelut ja raadin kokoonpano.