lauantai 1. joulukuuta 2018

1. luukku: Näitkö sinä jo tontun?














Taru Viinikainen & Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu: Joulujupakka, 76 sivua, WSOY 2018. 





Päiväkoti-ikäiset sirpakat sisarukset Tiltu ja Lettu valloittivat lukijoiden sydämet jo sarjan avausosassa Tiltu ja Lettu ja leikkimökin asukas, jossa pääosan anasti leikkimökkiin muuttanut särmikäs puutarhatonttu pertinjuntti.


Kaikki hankeen tallentuneet jäljet voivat olla
tontun jälkiä, uskovat Tiltu ja Lettu. Oili Kokkosen
kuvitusta Taru Viinikaisen lastenromaaniin
Tiltu ja Lettu: Joulujupakka (WSOY 2018). 


Kirjan alussa eletään lokakuuta. Tytöt yrittävät hillitä käytöstään, sillä äiti väittää joulutonttujen olevan jo liikkeellä. Sinnikkäästä tarkkailustaan huolimatta  tytöt eivät näe mitään ylimääräistä liikettä pihalla. 

Ihan tavallinen päiväkotipäivä huipentuu vanhempien yllätykseen: perheeseen tulee uusi nelijalkainen asukki, kissanpentu, jolle keksitään kilvan sopivaa nimeä.

Lenni Keinonen lähtee omille teilleen, ja jäljet johtavat leikkimökkiin, missä lymyää pertinjuntin kanssa kaksi muutakin puutarhatonttua. 


Pertinjuntti puutarhatonttuystävineen vauhdissa, ratsunaan
kissanpentu Lenni Keinonen. 
Oili Kokkosen 
kuvitusta Taru Viinikaisen lastenromaaniin 
Tiltu ja Lettu: Joulujupakka (WSOY 2018). 

Tytöile selviää, että jouluruuhkan aikaan puutarhatontutkin avittavat virkavelijään ja -sisariaan ja pestautuvat joulupukin kausityöläisiksi. 

Tontut haluavat ilahduttaa erästä tiettyä poikaa, jolla on ollut paljon elämän mullistuksia ja ehdottavat, että kissanpentu annetaan pojan iloksi.  

Kun tytöt saavat selville, että kyse on päiväkodin kiusanhengestä, Riesa-Ramista, he asettuvat päättäväisesti vastustamaan tonttujen hyväntahtoisia aikeita.  

Mutta niin vain käy, että Riesa-Ramistakin kuoriutuu ihan kelpo kaveri.


Leikkimökkiin loihdittua joulutunnelmaa. Oili Kokkosen 
kuvitusta Taru Viinikaisen lastenromaaniin 
Tiltu ja Lettu: Joulujupakka (WSOY 2018). 


Taru Viinikaisen kerronnassa on ripaus Marjatta Kureniemen Onneli ja Anneli-kirjojen taituroivaa kerrontaa, jossa liikutaan toden ja kuvitellun houkuttelevassa välitilassa. 

Oili Kokkosen vesivärikuvitus loihtii viihtyisiä miljöitä ja keskushenkilöiden eleissä ja ilmeissä on aimo annos kujemieltä.






2 kommenttia:

Pikku Pia kirjoitti...

Nimileikittely kuulostaa oikein hupaisalta - ja värikuvitus riemastuttaa kuin Marja-Liisa Pitkärannan akvarelli-piirroksissa konsanaan :-)

Rouva Huu kirjoitti...


Tosiaan, Pia, Pertinjuntti-niminen kotitonttu on yliveto!

Marja-Liisa Pitkärannan jouluaiheisia kuvituksia on nähtävillä Tampereella Vapriikin musoessa. Yritän ne ennättää ennen joulua katsastaa.