tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kesällä ei ole pakko koohottaa












Nora Lehtinen & Anne Muhonen: Aino, Matias ja hauskat lomapäivät, 65 sivua, Pieni Karhu 2018. 

Tapani Bagge & Hannamari Ruohonen: Jenni ja punainen poni, 45 sivua, Karisto 2019. 




Olen pidemmän aikaa penännyt lukutaidon alkuun suunnattuun helppolukuiseen lastenkirjallisuuteen tavallisia, konstailemattomia arkikertomuksia. 

Ja tässä niitä on nyt peräti kaksin kappalein!

Kun lapsi ottaa vasta vähin erin lukutaitoa haltuun, hän ei niinkään hyödy äkkikäänteisestä juonesta, sanaleikeistä ja yksityiskohtien tykityksestä. 

Tähän vaiheeseen paljon parempia ovat tapahtumiltaan verkkaiset ja arkiset tarinat, joiden tuttuuden tuntu tuo lukukokemukseen oman viihtyisän lisänsä.

Järvenpäässä asuvan Nora Lehtisen viime vuoden lopulla ilmestynyt selkokirja on syntynyt havaittuun tarpeeseen. 

Lehtinen on työskennellyt erityisopettajana lapsille, joilla on kielen kehitykseen liittyviä ongelmia. Hän huomasi, että lapsille suunnattujen selkokirjojen määrä on hämmentävän pieni, ja päätti paikata vajetta itse. 

Inspiraatiota hän on saanut 6- ja 10-vuotiaista lapsistaan ja heidän kokemistaan pienistä arkisista asioista. 


On kesäloma-aamu. 
Matias ja Aino heräävät kahdeksalta. 
Aurinko on ehtinyt kiivetä korkealle taivaalle. 
Lintujen laulu kuuluu sisälle saakka. 

Kuistille rakennetusta majasta tulee sadepäivän kohokohta.
Anne Muhosen kuvitusta Nora Lehtisen lasten selkokirjaan
Aino, Matias ja hauskat lomapäivät (Pieni Karhu 2018). 

Kesälomapäivät täyttyvät leppoisista puuhista. 

Välillä joudutaan myös opettelemaan pettymysten sietämistä ja mukautumaan vallitseviin oloihin, kun hartaasti odotettu uimarantapäivä peruuntuu ja vettä tulee taivaan täydeltä. 

Kolmessa erillisessä tarinassa haastetaan myös lukijaa tai kuulijaa vuorovaikutukseen esittämällä välillä pieniä kysymyksiä kulloisestakin aihepiiristä. 

Ainon ja Matiaksen seikkailut jatkuvat piakkoin ilmestyvässä syksyaiheisessa jatko-osassa. 

Sarjakuvistaan tunnetun Anne Muhosen pääosin helakassa nelivärikuvituksessa on paikoin kummallista sinisyyttä.



Korkean legotornin rakentamisessa isolla porukalla
on omat haasteensa. Anne Muhosen kuvitusta
Nora Lehtisen lasten selkokirjaan Aino,
Matias ja hauskat lomapäivät 
(Pieni Karhu 2018). 

Karisto  aloitti viime vuonna uuden helppolukuisen Kirjakärpänen-sarjan. 

Sarjan ensimmäinen osa, Jyri Paretskoin ja Nadja Sarellin Elias ja sukkapallopommipuu, oli jo kirjan nimeä myöten varsin haastava aloittelevalle lukijalle. 

Tapani Baggen ja Hannamari Ruohosen vast ikään ilmestynyt Jenni ja punainen poni on arkisessa leppoisuudessaan samanlainen täysosuma kuin Kirjakärpänen-sarjassa aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Riina Katajavuoren ja Liisa Kallion Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin (Karisto 2019).

Bagge osaa tikistää pieneen sivumäärään riittoisan ja samastumiseen houkuttelevan tarinan, josta löytyy paljon tunteita, tunnelmia ja särmikkäitä persoonia.


Äiti lähettää skypen kautta lentosuukon Jennille.
Hannamari Ruohosen kuvitusta Tapani Baggen tekstiin
 lastenromaanissa Jenni ja punainen poni (Karisto 2019). 


Jennin perhe on muuttanut hiljattain eikä tytöllä ole vielä yhtään uusia  kavereita. 

Näin raukeasta alkutilanteesta lähdetään liikkeelle:

Jo matkalla alakertaan 
Jenni alkoi tylsistyä. 
Ei kavereillekaan jaksanut 
aina soittaa tai tekstata. 
Kaikki kirjat oli luettu, 
ja kirjasto oli kaukana. 
– Älä mene kauas pihasta!  
isä huikkasi vielä perään. 
– En, en, Jenni sanoi. Kun Jenni astui ovesta ulos, pihaan käveli  
punainen poni. Jenni hieraisi silmiään. 
Totta se oli. 
Poni jäi omenapuun alle syömään heinää. 
– Kenenkäs poni sinä olet? Jenni kysyi. 
Poni ei vastannut. 


Jenni tutustuu näkövammaiseen  kuvataiteilijaan Hannaan  ja tämän poikaan Tottiin. 

Lapset löytävät punaisen ponin omistajan, rock-yhtyeen basistin Ekin,  retkottamasta nurmikolla talonsa edustalla jalka paketissa.


Basistin uupumusta ei sen kummemmin lähdetä selittämään. 
Hannamari Ruohosen kuvitusta Tapani Baggen tekstiin
 lastenromaanissa Jenni ja punainen poni (Karisto 2019). 

Tapani Baggen luoma originelli yhteisö kietoo lukijan pauloihinsa. 

Arvatenkin Jennistä ja hänen uusista ystävistään kuullaan vielä lisääkin.

Hannamari Ruohonen tallentaa kuvituksiinsa heleän idyllin, joka muistuttaa Astrid Lindgrenin Melukylää. 

Ruohosen lapsihahmoista löytyy samanlaista ajatonta lapsikuvauksen herkkyyttä ja ilmeikkyyttä kuin Ilon Wiklandilta.  


Jenni asuu näin idyllisissä maisemissa.  
Hannamari Ruohosen kuvitusta Tapani Baggen tekstiin
 lastenromaanissa Jenni ja punainen poni (Karisto 2019). 





Ei kommentteja: