perjantai 5. heinäkuuta 2019

Pienieleisesti isoista tunteista ja tärkeistä käännekohdista














Essi Kummu & Marika Maijala: ätanssit, 45 sivua, Tammi 2019. Sarja-asu ja tekstaus Réka Kiraly. Taitto Laura Lyytinen. 




Essi Kummun & Marika Maijalan kirjasarja Eliaksen uusperheestä  on viehättävä kummajainen lastenkirjatarjonnassa.

Kirjojen jokaiselta aukeamalta löytyy kuvitusta, joten niitä voisi kutsua kuvakirjoiksi. 

Tarinan nyanssien rikkauden ja kerronnan intensiteetin puolesta on mielestäni oikeutetumpaa kutsua trilogian osia läpikuvitetuiksi miniatyyriromaaneiksi. 

Sarjan osat ovat ilmestyneet melko harvakseltaan: Puhelias Elias vuonna 2012 ja Harjoituspusuja vuonna 2015. 

Essi Kummu on tavoittanut vanhempien avioeron ja uusperheen vähittäisen muotoutumisen lapsen näkökulmaa kunnioittavasti. 

Ensimmäisessä osassa juuri koulunsa aloittaneen Eliaksen vanhemmat eroavat, toisessa osassa äiti tutustuu Inariin ja kolmannessa osassa vietetään Inarin ja äidin häitä.


Elias ei enää koe saavansa riittävästi tilaa
äidin sängyssä eikä osaa edes nauttia Inarin ääneen
lukemasta kirjasta. Marika Maijalan kuvitusta
Essi Kummun tekstiin lastenkirjassa
Häätanssit (Tammi 2019).


Elias on mustasukkainen äidistä. Inari  on muuttanut Helga-tyttönsä kanssa äidin, pikkusiskon Inkerin ja Eliaksen kotiin. Pohtivainen, herkästi tunteva Elias uhmaa ja kapinoi äitiään kohtaan, eikö osaa pikkusiskonsa tavoin ilmaista ajatuksiaan suoraan.

Inari oli tuonut muuttoautolla taloon ison kattokruunun, ja se oli ripustettu keittiön korkeimpaan kohtaan. Uusi keittiö oli iso kuin tanssisali. Koska nyt asuttiin yhdessä, oli kattokruunu  kaikkien yhteinen, vaikka se ei tuntunut yhtään omalta. Eliaksen mielestä kirkkain lasipisaroin koristeltu valaisin oli pelkkää huijausta. 
  
Kummun lempeä kasvatusfilosofia tiivistyy ensin Eliaksen ja isän väliseen keskusteluun, jossa isä antaa äidille luvan olla onnellinen uuden rakkautensa kanssa. 

Vielä sitäkin latautuneempi on Eliaksen ja vaarin välinen keskustelu, missä Elias työstää Inarin ja äidin naimisiinmenoa omasta näkökulmastaan ja vaari omastaan. 


Frakin sovitus miesten kesken ja keskustelu vaarin kanssa on
yksi tärkeistä  kulminaatiokohdista. Marika Maijalan kuvitusta 

Essi Kummun tekstiin lastenkirjassa Häätanssit (Tammi 2019).


Aikuinen lukija oivaltaa, että asia on vaarillekin hieman haastava.

– Ajat muuttuu, Elias. Täytyy vain mennä mukana.  
– Vaikka ei itse haluaisi? 
– Sellaista se on elämässä, aina ei saa itse päättää asioista. Joskus täytyy suostua semmoiseenkin, mitä ei ole itse valinnut. Vaari nosti käsiään ylös peilin edessä. Takin helma nousi mukana. Vaari yskäisi vakavana. – Totta puhuen en minäkään ole tottunut kaikkeen uuteen, hän sanoi. 
– Minä vasta harjoittelen. Joka päivä ajattelen, että jaahas, ehkä minä joskus vielä tuohonkin totun, mutta mistä sitä tietää kuinka siinä käy, että sopeutuuko koskaan, vaikka eläisi kuinka vanhaksi. 

Lastenkirjoissakaan kahden isän tai äidin perheet eivät ole enää harvinaisia. Johanna Hulkon Geoetsivät-sarjan (Karisto v:sta 2013) Raparperilla on kaksi isää, perheiden moninaisuutta käsitellään myös Tittamari Marttisen Ikioma perheeni -kirjassa (Pieni Karhu 2014). 

Kahden äidin perheitä löytyy myös Katriina Rosavaaran ja Reetta Niemensivun Villiina ja isosiskopakkaus- (WSOY 2017) ja Helmi Kekkosen ja Aino Louhen Nurinkurin Anna -kuvakirjoista (S&S 2019).


Tanssiharjoitus keittiössä keskellä yötä äidin kanssa
unen ja valveen rajalla. Marika Maijala pystyy
tallentamaan kuvituksiinsa isoja, tärkeitä tunnetiloja.
 
Maijalan kuvitusta Essi Kummun tekstiin
lastenkirjassa 
Häätanssit (Tammi 2019).


Häähössötys hermostuttaa Eliasta. 

Hän kapinoi ja äksyilee. Juuri ennen häitä hän löytää yllättävistä paikoista mysteeriviestejä. 

Kuka niitä on kirjoittanut ja miksi?



Kuvitustekniikan rouheudestakin huolimatta Marika Maijala
onnistuu tiivistämään päähenkilöidenkatseisiin voimakkaita
tunnetiloja, kuten tässä Eliaksen huojennusta, hyväksymistä ja
rakkautta uutta perhettä kohtaan. 
Marika Maijalan kuvitusta 
Essi Kummun tekstiin lastenkirjassa Häätanssit (Tammi 2019).

Loppu kiertyy tietysti kirjan nimenkin perusteella oikeutetusti onnelliseksi. 

Erilaisten tunteiden palaset loksahtelevat kohdalleen kirkossa, kun Elias aivan konkreettisesti aistii rakkaudentäyteisen ilmapiirin. 

Marika Maijalan väriliitukuvitus tallentaa tunnepitoisia kohtaamisia, joissa on poikkeuksellisen intensiivisiä katseita ja läsnäolon tuntua.











Ei kommentteja: