Yleisradion aamu-tv:ssä haastateltiin tänään hiukan ennen kahdeksaa kahta äidinkielenopettajaa, Minna Harmasta ja Marja Rikanimemeä, liittyen Äidinkielen opettajain liiton äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumiin, joka jatkuu vielä tänään Helsingin Hakaniemessä. Foorumiin on kokoontunut noin 250 äidinkielenopettajaa pohtimaan mm. sitä, kuinka innostaa nuoret lukemaan.
Toimittaja Jakke Holvas jutteli opettajien kanssa mukavia tuulisella Yleisradion terassilla.
Hän oli tehnyt myös pientä taustatutkimusta nuorten lukemiseen liittyen, mutta lyhyessä alle kymmenen minuutin haastattelussa onnistuttiin käsittelemään lopulta vain yleisesti tunnettuja fraaseja ja oletuksia nuorten lukemisesta.
Haastattelua seuratessa juohtui rouva Huun mieleen seuraavaa:
Pitäisikö median ammattilaisille järjestää pikimmiten kursseja, joilla heitä koulutettaisiin tasa-arvoiseen, kunnioittavaan ja tolkulliseen lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja -kulttuurista tiedottamiseen?
Pahimman ala-arvoisen sammakon Jakke Holvas päästi suustaan todennäköisesti omasta mielestään lystikkäässä letkautuksessa, jossa hän naurahtaen väitti, että uskoonkin taitaa hurahtaa nykyisin helpommin kuin saada nuoret innostumaan lukemisesta.
Suorassa lähetyksessä äidinkielenopettajat eivät tohtineet tai ehtineet torpata toimittajan vitsikästä letkautusta.
Enemmän positiivisuutta ja asiantuntemusta kehiin, toivoo rouva Huu, joka tuulettaa tänään kesän päätteeksi päätään Hyvinkään taidemuseon kollaasinäyttelyssä.
Lastenkirjahyllyssä arvioidaan uusia lasten- ja nuortenkirjoja,
mutta pyyhitään välillä pölyjä myös vanhoista klassikoista.
Puolison kanssa katsoimme myös hämmästyneinä toisiimme tuon toimittajan letkauksen kohdalla. Hämmästyneiltä näyttivät äidinkielenopettajatkin. Mistä ihmeestä Holvas tuollaista keksi letkauttaa? Ei ollut osuva eikä edes hauska huomautus.
VastaaPoistaRouva Huu taitaa olla oikeassa siinä, etteivät toimittajat oikein hallitse lasten ja nuorten maailmaa. Olen itsekin törmännyt siihen, kun media on uutisoinut ympäristökasvatuksesta tai lasten luontoharrastuksesta tms. Käsitykset lapsista ja nuorista näyttävät olevan stereotyyppisiä ja kapeita. Myös lasten haastatteleminen on vaikeaa.
"Pitäisikö median ammattilaisille järjestää pikimmiten kursseja, joilla heitä koulutettaisiin tasa-arvoiseen, kunnioittavaan ja tolkulliseen lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja -kulttuurista tiedottamiseen?"
VastaaPoistaJep, rouva Huu. Hyvä ajatus, mutta...
Vai milläköhän kurssilla mediaan saisi ylipäänsä edes hiukan enemmän kulttuuria, lastenkulttuurista nyt puhumattakaan saati sitten tasa-arvoista, kunnioittavaa ja tolkullista sellaista.
Katsoin saman ohjelman aamulla, vaikka en ehtinyt ihan alusta mukaan. Sääli tosiaan, että sen kerran kun niinkin tärkeästä asiasta puhutaan, on taso fraaseja, oletuksia ja letkautuksia. Voi voi...
Edelleen haastaisin Ylen ja kirjallisuusjärjestöt panostamaan takavuosien tapaan silloisen Kirjaseikkailun tyyppiseen ohjelmasarjaan.
Rikkana sekin olisi rokassa, projekti poikikin oikein hyvän tuloksen.
T von L
Kiitos, Rouva Huu, tärkeää asiaa!
VastaaPoistaJoskus aikoinaan olin vetämässä Koulu-TV:n puolella lasten kirjaraatia, hauskaa ja eläväistä ohjelmaa kirjoista. Jotain sellaista pitäisi ehdottaa Ylelle tai muille kanaville nytkin näinä raatien ja kilpailujen aikoina. Kirjoista voisi tosiaan puhua innostavasti ja kannustavasti myös lapsille ja nuorille.
Minäkin meinasin vetää aamukahvit väärään kurkkuun tuossa kohtaa.
VastaaPoistaToivoisin myös toimittajalle positiivisia nykykoulukokemuksia, ettei aina tarvitsisi kuulla noita aikuisten "silloin meidän aikaa" versioita ja vertailuja.
Hienoa kuitenkin, että molempina aamuina tärkeä asia nostettiin aamutelevisioon. Helsingin Sanomissa ei näkynyt ikävä kyllä merkkiäkään tärkeästä aiheesta. Miksi näin?