perjantai 10. huhtikuuta 2026

Peruskoulu kesken ja paksuna













Merja Pietilä: Pikkusisko. 202 sivua. Lector kustannus 2026. Kansikuva Saturn Labouf. 

 

 




Eihän siinä tietysti kovin kauaa mennyt, kun Iikka alkoi kärttää pussailun lisäksi muutakin. Olihan se juuri täyttänyt yhdeksäntoista ja sillä lailla aikuinen. Siitä minä olin kuitenkin tiukkana, etten alkanut sen kanssa millekään ennen kuin täytin kuustoista. Niinpä minä sitten menetin neitsyyteni syntymäpäiväni aamulla, ennen kouluunmenoa. Mulla oli kymmenen aamu ja olin lähtenyt muka kahdeksaksi kouluun.

 
Kotimaisia realistisia nuortenromaaneja ilmestyy muutaman vuoden pienen notkahduksen jälkeen taas aiempaa enemmän. 

Isojen kustantamojen tarjontaa täydentävät monet pienet kustantamot. Erityisesti Myllylahdella on yhtenä selvänä painotuksena nuortenkirjat. 
 
Lectorin kustantama Merja Pietilän Pikkusisko lienee tekijänsä esikoinen.

Kustantajan sivuilta ei löydy Pietilästä  taustatietoa lainkaan enkä ole liioin saanut vastausta kustantajalle lähettämääni sähköpostiviestiin. 
 
Nuortenkirja alkaa sisarusten Emman ja Annan näkökulmalukujen vuorotteluna. 

Anna on abiturientti ja tuntee samalla luokalla olevan Iikan, johon hän on ollut ihastunutkin rippileirillä. 

Iikka iskee silmänsä Annan pikkusiskoon Emmaan, ja tämä aiheuttaa sisaruussuhteiisinkin pientä kärhämää.

Pian ääneen pääsee myös Iikan pikkuveli Topi. 
 
Emma huomaa pian olevansa raskaana. Hän ei aluksi saa juurikaan tukea Iikalta, mutta päättää silti pitää lapsen. 

Emma suhtautuu teiniäitiyteen hämmentyneesti, mutta saa onneksi apua vanhemmiltaan. Ennen pitkää myös Iikka ymmärtää ottaa vastuuta teoistaan ja tarjoutuu ottamaan tyttärensä viikonloppuisin hoitoon, vaikka suhde Emman kanssa onkin jo päättynyt. 
 
Emma haluaa ottaa etäisyyttä vanhoihin kavereihinsa ja jatkaa välivuoden jälkeen lukiota Limingan sijasta Kempeleessä. 

Näkökulmakertojia tulee vielä lisää: lestadiolaisperheessä varttunut Karoliina ja rikkinäisistä kotioloista tuleva Nora. 
 
Merja Pietilän käyttämä sovinistinen ja seksistinen kieli hämmentää.  

Pojat nimittävät tyttöjä puluiksi. Topi puhuu juhannusyön pahnoista ja toteaa, että miksi tyytyä yhteen pesään, kun voi kokeilla useampaa, kun entinen tyttöystävä ei juurikaan jakanut pipariaan
 
Topi pitää fysioterapeutin ammattia ämmämäisenä ja ihmettelee, ettei hänen ystävänsä sen sijaan hakenut lääkikseen. Hän kutsuu luokkatoveriaan mutiaiseksi ja musulmaaniksi. Söpö vaaleeverikkö on Topin mielestä ”kuin tehty rutistettavaksi. semmonen ihanan pehmee ja silonen”.
 
Ongelmallisin kohta liittyy kuitenkin lukion uskonnon, psykologian ja filosofian opettajaan, ”rokkipastori” Upiin, joka liehittelee useampaakin oppilastaan

Koulun oppilaat laativat olemukseltaan ja opetusmetodeiltaan rennon Upin puolesta jopa adressin estääkseen tämän irtisanomisen! 
 
 
Saturn Laboufin kansikuvassa ja takakannessa näytetään kolme käsi kädessä seisovaa ihmistä takaapäin. Käsien ympärillä on sidottu punaiset langat, jotka vihjaavat tulkintani mukaan vallankäyttöön tai väkivaltaan, teemoihin, jotka eivät kuitenkaan nouse teoksen kantaviksi teemoiksi. 

Pikkusisko on teiniäidin selviytymistarina, jonka jännite hajaantuu useamman sivuhenkilön rönsyjen vuoksi. Todenäköisesti Pietilä on halunnut tuoda esille nuoruuden monet kipupisteet, mutta rajaaminen olisi terästänyt teoksen viestiä.


Nuortenromaanin nimellä on kaksoismerkitys. Kyse on Emman ja Annan välisistä suhteista, mutta myös Iikka puhuttelee Emmaa ajatuksissaan pikkusiskoksi.
 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Kohtaamisia















Sanna Pelliccioni & Ramona Schwartz: Mirandan mekko. 26 sivua. S&S 2026.
 
 
 


Muistan elävästi 1970-luvun alun forssalaisesta lapsuudestani romaninaisen, joka kiersi säännöllisesti kerrostaloissa kauppaamassa virkkauksiaan. 

Hänellä oli usein mukanaan kehitysvammainen poika. Naisen korea romaniasu tuntui täyttävän kotimme pienen eteisen ja pojan eloisuus vielä vahvisti entisestään tuntemuksiani.
 
Sanna Pelliccioni tarttuu kuvakirjoissaan usein ajankohtaisiin,  isoihin aiheisiin, ja  onnistuu kiteyttämään ne kompaktiin ja lapselle helposti omaksuttavaan muotoon. 
 
Viime vuosina hän on tehnyt hedelmällistä yhteistyötä erityisesti Eppu Nuotion kanssa (Anteeksi, S&S 2025, Sinä päivänä, S&S 2024 ja Lappukaulatyttö, Teos 2022). 
 
Kuvakirja Mirandan mekko on syntynyt yhdessä Ramona Schwartzin kanssa ja sen tarina pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa romanina. 

Schwartz on ottanut julkisuudessa kantaa muun muassa romanien koulutuksen puolesta ja ajanut romaninaisten oikeutta pukeutua työtehtävissä romanivaatteisiin. 

Lisäksi hän on mukana sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen romaniyhdistyksen Rakkavaha deilibosta – Puhutaan osallisuudesta -hankkeessa, joka pyrkii vahvistamaan romanien osallisuutta yhteiskunnassa. 


Mirandan kotona on tyylihuonekaluja ja muhkeita verhoja.
Sanna Pelliccionin kuvitusta yhdessä  Ramona Schwarzin
kanssa kirjoittamaan tekstiin kuvakirjassa
Mirandan mekko (S&S 2026).

 
Melissa pääsee viettämään koko päivän tätinsä Mirandan kanssa. Hän
 kokee tulevansa monin eri tavoin huomioiduksi tädin luona: 

Täti osaa olla lasten kanssa vaikka onkin jo aikuinen. Melissa haluaa olla isona itsekin sellainen – ihan niin kuin Miranda.
 
Ennen kauppaan lähtöä täti kampaa tukkansa ja laittaa sormukset sormiin.
 
Kaupan pitkässä kassajonossa jännitys yht äkkiä tiivistyy: 
 
Kaupan kassajono on kamalan pitkä. Melissa ei
jaksa odottaa vaan pyörii ja kisuaa Mirandan
ympärillä. Takana oleva nainen katsoo Melissaa tuimasti.

Kaksi naamiaisasuihin sonnustautunutta lasta tulee ihastelemaan Mirandan hametta: 
 
    Miksi sulla on noin hieno mekko?
    Meillä on tämmöinen perinne, tämä on romanihame.
     On se tosiaan hieno, lapsen äitikin ihailee.

 
Tärkeä kohtaaminen kauppajonossa kuvataan oivaltavasti tiukasti
rajaten ja lapsen perspektiivistä. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta
yhdessä  Ramona Schwarzin kanssa kirjoittamaan tekstiin 
kuvakirjassa Mirandan mekko (S&S 2026).



Kohtaus tuntuu laukaisevan kassajonon jännittyneen tunnelman. Kaikki katsovat toisiaan hieman toisin kuin ennen, arvostavammin ja kaikkien omintakeisuuden ja olemuksen paremmin tiedostaen.

Mirandan mekko kertoo onnistuneesti ja tiiviisti eheän tarinan vain 26 sivussa. Mitään ylimääräistä rönsyä ei tarvita.
 
Sanna Pelliccionin kuvituksessa Mirandan musta pitkä samettihame on usein keskiössä. 

Räiskyvämmät värit löytyvät muualta: tädin kodin sisustuksesta, kontrastia tehokkaasti antavasta Melissan keltaisesta koltusta ja kaupan asiakkaiden vaatetuksesta. 

Kuvakirjan lopussa on vielä kolmas tärkeä kohtaaminen, kun Melissan äiti tulee hakemaan tytärtään kotiin. 


Viimeisellä aukeamalla korostuu romanien välinen
tiivis perheyhteys. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta yhdessä
 Ramona Schwarzin kanssa kirjoittamaan tekstiin

kuvakirjassa Mirandan mekko (S&S 2026).

 
Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin yhteisten kuvakirjojen tapaan Mirandan mekon lopusta  löytyy pieni infoteksti, joka antaa kirjaa lapsen kanssa lukevalle aikuiselle mahdollisuuden halutessaan syventää teemaa eteenpäin. 









 
 



 


 



 

torstai 2. huhtikuuta 2026

Joka kodin värikirja
















Heli Laaksonen & Elina Warsta: Ilone. Runoilijan värinkäsityksiä. 72 sivua. Orava-kirjat 2025.


 




Uus färi ol juur syntyny.
Se ol semmonen ko vastsyntyny o:
ei kenenkä näköne viäl,
pehmiä, pyöriä ja yksinkertanen ko
liina al nouseva pulla. – –
 
Katkelma runosta "Färi sai nime"

 

 
 
Heli Laaksosella on ihmeellinen kyky energisoida ja voimaannuttaa lukijansa. 
 
Laaksosen ja Elina Warstan Ilone. Runoilijan värinkäsityksiä on ikärajaton runokuvakirja ja tietokuvakirja väreistä.  
 
Runot kertovat yleensä tarinan: Runossa ”Kevätjuhlapulma” siemen miettii sysimustassa mullassa, mitä laittaisi päällensä kevätjuhliin. 

Joskus runot ovat täynnä tietoa, oivalluksia ja havaintoja,  kuten ”Lila työhaastattelus”, jossa Lila-tyttö lähtee työnhakuun palolaitokselle.  
 
”Mitä maalar ei ehtiny maalaama” -runossa kerrotaan työlleen omistautuneesta maalarista, joka kokee kaikki valkoiset asiat, ruoka-aineet, esineet ja eläimet haasteena.
 
Erityisen kiireistä aikaa maalarille on pääsiäinen:
 
– –  Päässiäisen vast puuha ol: 
oi miljoona miljona miljona valkost muna! 
Niist kuariutus valmiiks keltassi tipui.
 
Kukas ne o jo kerjenny maalama?

 
Laaksonen ilkamoi myös nasevasti ”Färiallerkia” -runossa nykyisille sisustustrendeille, joiden kalvakasta  väripaletista löytyy valkoista, mustaa ja beessiä. 
 
Aina runot eivät suoranaisesti  liity tiettyyn väriin, mutta silloin Elina  Warstan kuvitus saa hoitaa visualisoinnin ja kuvan katsoja pääsee kylpemään  tietyssä värisävyssä. 

Samalle aukeamalle taitetut ”Kylmi”- ja ”… lämpimi” -runot havainnollistavat kylmien ja lämpimien värisävyjen eroja konkreettisesti, sanoin ja kuvin.



Kylmien ja lämpimien värisävyjen havainnollistamista.
Elina Warstan kuvitusta 
Heli Laaksosen runokuvakirjaan
Ilone. Runoilijan värinkäsityksiä
 (Orava-kirjat 2025).

 
”Ihmisen färine” -runo ottaa kauniisti kantaa moniarvoisuuden puolesta
 
Näeks ihmist:
yks o viti,
toine on piki,
kolmas ruskia ko rannan kivi – – 

 
Sama teema jatkuu runossa ”Tul föli”, jossa haastetaan kaikkia ruskeita lähtemään rauhanmarssille, kaakaota, teetä, kanelia ja jopa mämmiä.
 
Ja taas palataan värioppiin: 
 
      – Kaikkien pualel o ruskia väki!
Meis o hippu sinist, trippu punast,  tippa keltast,
tuuttaus valkost, priiskale musta.
 
Ruskia o rauhan färi.
 
 
Variaatioita ruskeasta runossa "Tul föli". Elina Warstan kuvitusta
Heli Laaksosenrunokuvakirjaan Ilone. Runoilijan värinkäsityksiä
 (Orava-kirjat 2025).


 
En ole vähäisessäkään määrin lounaismurteiden asiantuntija, mutta runoja ääneen lukiessa huomaan ymmärtäväni vaivattomasti olennaisen ja nauttivani niiden rytmistä ja huumorista. 


Aloittelevalle murrelukijalle Laaksonen tarjoilee myös sanastonselityksiä kirjan lopussa ja perustietoa lounaismurteista. 

Teoksen monikäyttöisyyttä laventaa vielä ”Väriesitelmä”, essee väreistä, niihin liitetyistä uskomuksista ja merkityksistä ja väriopin historiasta lähdeviitteineen kaikkineen.
 

 
Lisää kuvakirjoista väreistä:
 
Pipsa Pentti: Lyyli ja karmea värinkäsitys, Otava 2020
 
Mauri Kunnas: Riku, Roope ja Ringo: Värikäs päivä, Otava 2025 up.
 
Christel Rönns: Totti ja villit värit, Lasten Keskus 2022
 
Metsämarja Aittokoski: Pikkuli oppii värejä, Mäkelä 2021
 
Marika Maijala: Väriverstas, Etana Editions 2021
 
Ella Brigatti: Sängynaluskansa: Pensseli on punainen / Pensseli on keltainen / Pensseli on sininen / Pensseli on vihreä, Kulttuurikioski 2019 

Aino-Maija Metsola: Värit, Nemo 2015
 
Jenni Erkintalo: Värejä meressä, Etana Editions 2014