Tuula Kallioniemellä on kadehdittavan herkät anturit alakoululaisten arkeen. Vuodesta 1999 lähtien ilmestynyt Konsta-sarja on jo käsite. Uutta kirjaa odottavat havaintojeni mukaan yhtälaisesti niin oppilaat kuin opettajatkin.
Konsta-kirjat ovat – jos tämä paradoksaali ilmaus sallitaan – konstailemattomampia kirjoja kuin mittavasti mainostetut ja kaikkien läpikotaisin tuntemat Timo Parvelan Ella-kirjat. Konstat pureutuvat juurevasti lapsen intiimiin maailmaan ja niiden huumori on selvästi muhoilevampaa kuin Ella-kirjojen absurdi tilannekomiikka.
Molemmissa kirjasarjoissa on toki kyse hyvästä draaman tajusta, mutta kirjailijat hyödyntävät tätä kirjallista syntymälahjaansa eri tavoin.
Konsta-kirjat ovat ääneenluettuina herkkua, sillä näin niiden eloisa dialogi ja huumori pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.
Kallioniemi käsittelee suvereenisti lapsen arjen solmukohtia. Uusimmassa Konsta, kovanaamassa ruoditaan koviksen roolia. Sysäyksen tämän aihepiirin pohdintaan Konsta saa Pena-papan hänelle tuomasta nyrkkeilysäkistä. Hyväätarkoittava mutta sanavalinnoissaan ehkä harkitsematon pappa toivoo nimittäin Konstaan enemmän kovuutta.
Yksin on hankala olla kovis, niinpä Konsta soluttautuu luokan räyhähenkien, Eetun ja Valtterin, seuraan. Poikien puheet ovat kuitenkin tekoja roisimpia, mutta vähin erin Konsta saa koviksena olosta kyllikseen.
Aikuinen lukee tietysti Konstaa eri silmin kuin lapsi. Kallioniemen tavassa kuvata heltymyksellä nykylapsen ristiriitaista, monien vaatimusten, odotusten, roolipaineiden kyllästämää lapsuutta on jotain hätkähdyttävästi samaa kuin Astrid Lindgrenin tavassa kuvata Peppi Pitkätossussa remellyksen alla myös Pepin yksinäisyyden ja erillisyyden tuntoja.
Konsta-kirjat ovat myös mainioita johdattajia moniin etiikan, tapatietouden ja suvaitsevaisuuden aihepiireihin. Ja perinteisille sukupuolikuvauksille Kallioniemi antaa palttua: Venäjältä adoptoitu Olga-Tuulia ja sirpakka Siiri jallittavat Konstaa mennen tullen.
Hei Päivi, hienoa että saamme lukea lastenkirjoista jatkossa blogistasi. Sääli, jos sanomalehdissä tätä kirjallisuudenlajia ei osata tarpeeksi arvostaa.
VastaaPoistaOlisitko ystävällinen ja lisäisit blogisi Blogilistan seurantaan, niin tänne tietäisi tulla katsomaan päivityksiä. Kiitos!
Alaluokilla kaivataankin kivoja ääneenlukukirjoja, joten Konsta-sarja vastaa hyvin tähän tarpeeseen. Eikä suhteellisen helppoja lastenromaaneita ole koskaan liikaa! Konstan kokemuksiin pienten koululaisten on helppoa ja hauskaa peilata tunteitaan. - Tittamari -
VastaaPoistaTämmöistä blogia mie oonkin kaivannu :) Ite en saa aikaseks kirjoittaa kovin tiuhaan luetuista kirjoista blogiin, vaikka suurin osa lukemastani kaunokirjallisuudesta onkin lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Keskittyykö tämä blogi vain uusiin kirjoihin vai käsitelläänkö myös vanhempia teoksia?
VastaaPoistaHienoa että ajatusten vaihto on jo rivakasti käynnissä! Rouva Huu MUHOILEE siis nyt erittäin tyytyväisenä.
VastaaPoistaSirkulle tiedoksi, että Lastenkirjahyllyssä vanhaakin lasten- ja nuortenkirjallisuutta voi aina tarkastella jostakin uudesta näkökulmasta, eli täällä on tosiaan tarkoitus välillä nostaa esille myös unhoon jääneitä lasten- ja nuortenklassikoita. Kirjailijan uutuuden rinnalla viittaillaan välillä myös hänen aiempaan tuotantoonsa. Kyllä hyllyyn mahtuu koko lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjo!
Pitää vielä palata Konsta-kovikseen. Pelkäsin ensin tarttua uutukaiseen, koska ajatus Konstasta rankkana tyyppinä kauhistutti. Vaan ei mitään hätää! Konsta on koviksenakin pumpulinpehmoinen ja oikeudentajuinen itsensä. Johan helpotti.
VastaaPoistaKonsta oli ihana kovis.
VastaaPoistaHyvin tarkasti Kallioniemi on myös poiminut koviksena olemisen tärkeät tuntomerkit.