Mikä ihmeen lastenkirjahylly?

Lastenkirjahyllyn perustaminen on protesti vähentyneelle lasten- ja nuortenkirjakritiikille.

Suurimmissa sanomalehdissä vallitsee alueen suhteen tällä hetkellä ylimalkainen ”hällä väliä” -asenne: kirjatulvasta poimitaan mielivaltaisesti kirjoja, ja suurimman palstatilan saavat jo ennestään kirjamyyntitilastojen kärjessä olevat lasten- ja nuortenkirjat. Alle tuhannen merkin kritiikkipätkään on liki mahdotonta kiteyttää olennaista kirjasta.

Lehdet vetoavat ilmoitusmyynnin romahtamiseen ja karsivat jatkuvasti kovenevin ottein avustajien määrää.

Nimimerkikseni olen ottanut Rouva Huun Hannu Mäkelän tällä erää viimeisimmästä Herra Huu -kirjasta Herra Huu, rouva Huu ja vauva Huu (Tammi 2006). Nimimerkillä teen kunniaa lapsuuteni tärkeälle lukukokemukselle.

Rouva Huun hieman huvittavalla tavalla touhukas, toimissaan jopa yli-innokas olemus vetoaa minuun. Samalla vimmalla kuin Rouva Huu työntyy Herra Huun elämään liiemmin lupia kysymättä, mutta pohjimmiltaan hyvää tarkoittaen, haluan minäkin sohaista lasten- ja nuortenkirjallisuuskeskustelua, vaikka en mitään suursiivousta väitäkään lasten ja nuortenkirjallisuuden tontilla tekeväni.

Kouluneuvos Kirsti Mäkinen on ponnistellut "joka lapselle oma kirjahylly"-ajatuksen lanseeraamiseksi suomalaisiin lapsiperheisiin. Mäkisen ideana on, että kustantajat lähtisivät yhteistyöhön huonekaluvalmistajien kanssa ja kehittelisivät mallihyllyjä, jotka sopisivat lastenhuoneiden sisustukseen. Kirjahyllydesignin lisäksi Mäkisen tuotekehittelyyn kuuluu olennaisesti ajatus lapsiperheiden kirjallisuusvalistuksesta eli hyvän lasten- ja nuortenkirjallisuuden esittelystä.

Ennen kuin Mäkisen visiosta tulee kolmiulotteinen ja konkreettinen, tämä virtuaalinen lastenkirjahylly pyrkii ajamaan samaa asiaa.

Kirjailija Hannu Mäkelä ja kouluneuvos Kirsti Mäkinen ovat lupautuneet tämän Lastenkirjahylly-blogin kirjallisiksi kummeiksi.