Sebastian Lybeck: Latte-Siili ja Vesikivi. Kuvittanut Daniel Napp. Suomentanut Arja Kanerva. 149 sivua. Lasten Keskus 2009.Suomenruotsalaisen Sebastian Lybeckin Latte Igelkott och Vattenstenen ilmestyi alunperin vuonna 1956, mutta kirjaa ei tuolloin jostain kumman syystä suomennettu. Latte-siilin hahmon ja tarinan alkusanat Lybeck keksi työskennellessään lehtimiehenä Hufvudstadsbladetissa.
Vuonna 1958 kirja saksannettiin ja siitä tuli heti valtaisa menestys. Kirjaa on myyty Saksassa 50 vuoden aikana yhteensä 380 000 kappaletta.
Suomentaja Arja Kanerva on huomioinut käännöksessään sekä saksalaisen version sekä kirjailijan vast ikään työstämän uuden, korjatun version, joka on pitänyt vielä sovittaa saksalsaiseen kuvitukseen. Palapeliä siis kerrakseen!
Latte-siili pelastaa ystävänsä Tjum-oravan kanssa kotimetsänsä riutuvalta kuivuudelta.
Latte ja Tjum lähtevät vaaroja uhmaten noutamaan taianomaista Vesikiveä Karhukuningas Banturilta. Matkallaan ne kohtaavat susien, ilvesten ja karhujen klaanit. Juonikkuudella ja välillä myös silkalla onnella ne tietenkin pelastuvat lopulta pahimmastakin pälkähästä.
Lybeckin kerronnassa on vanhanaikaisen eläinseikkailun lumoa.
Tällaisille sympaattisille, turhaa vertauskuvallisuutta kaihtaville eläintarinoille löytyy käsittääkseni yhä paljon kysyntää.
Latte-siilin seikkailut sopivat hyvin ääneenluettaviksi runsaan ja eloisan vuoropuhelun ja vaiherikkaan, mutta eläinfantasian lakeja kunnioittavan omalakisen juonensa vuoksi.
Vähäeleisesti Lybeck piirtää pienillä ja harkituilla vedoilla kustakin eläimestä oman persoonan.
Taloudellinen, mutta silti hyvin rikas kieli ei maalaile turhia, vaan vie sopivan jännitteistä tarinaa joutuisasti eteenpäin:
– – Näytti siltä, että kaikki vaikeudet oli vihdoin voitettu. Latte ja Tjum vaelsivat hiljaisen tähtikirkkaan yön läpi, ja vähitellen aamu alkoi valjeta. Aurinko kiipesi kuusen latvaan ja linnut alkoivat visertää. Missään ei näkynyt susia. Nuo pahansuovat rosvot nukkuivat myttyyn menneiden suunnitelmiensa jälkeen, ja kun ne lopulta heräisivät, he olisivat unipulverin ansiosta voimattomia ja kehnossa kunnossa.
"Trallallaa!" Tjum huikkasi ja harppasi katajapensaan yli.
"Ajattele, miten iloisiksi kaikki metsän eläimet tulevat, kun palaamme kotiin Vesikivi mukanamme!"
"Toivottavasti emme liian myöhään", Latte totesi. "He ovat saaneet odottaa pitkään."
Daniel Nappin kuvitus karakterisoi herkullisesti eläimiä.
Omia suosikkejani olivat Karhukuningas Bantur apujoukkoineen, jotka jo asennoillaan ilmentävät kertakaikkista hölmistymistä ja voimattomuutta sisukkaan kaksikon kekseliäisyyden edessä.
Kustantajat ovat ryhtyneet käyttämään vanhaa kunnon kluuttikangasselkää entistä enemmän kirjan ulkoasun ryhdistäjänä. Tällaiseen Latte-siilin kaltaiseen klassiseen eläintarinaan perinteinen kirjansidonnan materiaali sopiikin mainiosti.
Sebastian Lybeck tunnetaan parhaiten meillä kuvakirjastaan Kun Elefantti Kyösti puistotädin ryösti (WSOY 1967), jonka Kirsi Kunnas on riemastuttavasti suomentanut ja tanskalainen Hans Jørgen Torning kuvittanut.
Kirjasta olisi hienoa saada jälleen uusi painos!
En muista isäni lukeneen minulle pienenä kirjoja, mutta muistan telttayöt, pitkänsiiman kokemisen, metsäretket, tikanheiton, pingismatsit ja hiihtolenkit.
VastaaPoistaKun pääsin ripille 1981 isäni yllätti: paketista löytyi Katri Valan kokoelma Paluu (1. painos). En muista, että olisimme koskaan puhuneet kirjallisuudesta, silti isä oli salaa tonkinut tietoonsa, että ihailin Valaa.
Vanhemmiten isäni alkoi tarttua hanakammin kirjoihin, hän ahmi mm. Utrion historiallisia romaaneja ja Päätaloa.
Lapsuuteni kiehtovin kirjallinen isä oli ehdottomasti Pepin salaperäinen isä. Kaikki tuntemani isät kalpenivat Kurrekurredut-saaren kuninkaan Efraim I Pitkätossun rinnalla. En muista lainkaan säälineeni Peppiä, vaikka hän niin harvoin tapasi isäänsä. Ehkä tärkeintä olikin se, että Pepin isä rakasti tytärtään ja oli tästä niin kovin ylpeä. Kuten oma isäni minusta.
Tämä on meidän lasten ehdoton suosikki. Kaikki kirjat on luettu.
VastaaPoistaTiina
VastaaPoistaTiina,
Latte-siilin kaltaisia hyvällä tavalla vanhanaikaisia ja pitkäkestoisia ääneen luettavia ja runsaasti nelivärikuvitettuja saturomaaneja pitäisi olla tarjolla paljon nykyistä enemmän. Kiva kuulla, että Latte on teidän perheen suosikki!