tiistai 1. joulukuuta 2009

1. luukku: Anteeksiannon ja muun antamisen juhlaa Maukan ja Väykän kanssa

Timo Parvela: Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo. Kuvittanut Virpi Talvitie. 149 sivua. Tammi 2009. Ulkoasu Eevaliina Rusanen.

Tänään on tärkeä päivä: joulukirjakalenterista saa avata ensimmäisen luukun.

Timo Parvelan Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo on kokenut ensitulemansa viime vuonna Alma Median lehtikonsernin 14 sanomalehdessä joulukalenterin kaltaisena 24-osaisena jatkosatuna.

Tavallaan tällainen julkaisuformaatti uusintaa vanhojen lastenlehtien joulusatuperinnettä. Joulukuun 1:stä päivästä jouluaattoon asti jatkuva jatkokertomus helpottaa joulun odotukseen liittyvää jännitystä nyt myös kirjan muodossa.

Maukka-kissa ja Väykkä-koira tunnetaan jo entuudestaan Maukka ja Väykkä -kertomuskokoelmasta, jonka ensimmäiset kaksi painosta ilmestyivät Parvelan oman Itupiikki-kustantamon kautta ja uusi nelivärikuvitettu painos Tammelta tänä vuonna.

Maukka on impulsiivinen ja melko itsekeskeinen kissa, jonka äkkiväärää persoonaa Väykkä-koiran toimissaan vakaa ja käytännöllinen hahmo hienosti täydentää. Eläinyhteisön tärkeitä toimijoita ovat myös Kana von Got, Lehmä Muukkonen, Lammas Bääkkönen ja Ankka Kvakström.

Parvelan eläingalleria ja kertomisen tapa muistuttaa yleispätevyydessään Arnold Lobelin rakastettuja Kurnu ja Loikka -tarinoita. Lobelin tapaan myös Maukka ja Väykkä -kertomukset ovat parhaimmillaan ääneen luettuina.

Kirjassa Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo Väykkä on askarrellut Maukan iloksi hienon lumipallon muotoisen ja kooltaan valtaisan joulukalenterin. Pahaksi onneksi se lähtee vierimään ystävysten kotitalon kukkulalta alas kylään ja uppoaa lopuksi järveen.

Maukka suree vain menettämäänsä yllätystä ja 24 pikkulahjaansa, mutta Väykkä ymmärtää silkasta huolimattomuudesta johtuneen kömmähdyksensä laajamittaisemmat seuraukset. Kyläläisten talot ovat kärsineet lumipallovyöryssä melkoisia vaurioita. Väykkä häpeää asiaa siinä määrin, ettei saa kerrotuksi asian todellista laitaa muille eläimille lainkaan.

Eläinyhteisön lojaalisuus ja yhteishenki tulevat moneen otteeseen punnituiksi. Perinteiseen joulusatuperinteeseen verrattuna Parvelan jatkotarinasta löytyy poikkeuksellisen paljon myös kaunaisia ajatuksia, itsesyytöksiä ja kyräilyä.

Parahiksi juuri jouluaatoksi paha mieli kuitenkin lopulta lauhtuu, kun Maukka ja Väykkä oivaltavat, kuinka ne saavat tekemänsä möhläykset hyvitetyiksi koko kylälle. Ja tietysti Maukkakin tekee parannuksen oivaltaessaan, että Väykältä saatu anteeksianto on sittenkin lahjoista parhain!

Sanomalehtien jatkosatuversion amatöörimäinen lehtikuvitus joutuu auttamatta altavastaajaksi Virpi Talvitien vivahteikkaan kuvailmaisun rinnalla.

Talvitien visuaaliseen joulumaisemaan mahtuu paljon koristeellisia pintoja ja persoonallisia, viehkosti karakterisoituja eläinhahmoja. Perinteisen joulunpunaisen sijasta kirjassa on paljon pakkaslumen kuultoa ja vitilumen monia sävyjä.

Tänä aamuna ylos katsoessa on vaikea uskoa, että tästä joulusta tulisi vielä valkea.

Jouluaiheiset lastenkirjat pitävät kuitenkin runsaslumisuudessaan ja silmäähivelevissä maisemissaan sitkaasti yllä valkean joulun idylliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti