Itsetietoiset, hurmaavat brittilapset

Lauren Child: Minä tiedän marsuista vaikka mitä. Suomentanut Riitta Oittinen. 32 sivua. WSOY 2009.

Lauren Child: Nämä juhlat ovat oikeasti minun! Suomentanut Riitta Oittinen. 32 sivua. WSOY 2009.

Lauren Child: Minun on ihan pakko piirtää ja värittää. Suomentanut Riitta Oittinen. 24 sivua. WSOY 2009.

Sirpakat sisarukset Samu ja Salla ovat tuttuja myös tv:stä, missä ne seikkailevat Pikku Kakkosen lastenohjelmissa.

Ensimmäiset brittiläisen Samu ja Salla –sarjan suomennokset tulivat Pieni Karhu –kustantamon kautta (En kyllä ikinä syö tomaattia ja Minua ei nukuta enkä ikinä mene nukkumaan, 2005).

Sarja on sittemmin karttunut WSOY:n kustantamana ja tekijyys on näiden kirjojen kohdalla jo hieman monitulkintaisempi. Tekstin kerrotaan perustuvan näissä kahdessa uusimmassa kuvakirjassa Paul Larsonin, Laura Beaumontin ja Dave Inghamin käsikirjoituksiin ja kuvien kerrotaan perustuvan Tiger Aspectin tuottamaan televisioanimaatioon.

Onneksi sarjan suomentaja on kustantajavaihdoksesta huolimatta säilynyt samana: Riitta Oittinen tavoittaa jämäkän kielen vivaihteissa hyvin sen anarkistisuuden, päättäväisyyden ja kaikkivoipuuden, mikä selittää sarjan suosiota sekä meillä että maailmalla.

Samu ja Salla ovat sisaruksia. Samulla on kadehdittavan hyvät anturit selvitellä pikkusiskonsa kasvatukseen liittyviä pattitilanteita. Niinpä sisarukset seikailevat kirjoissa varsin itseriittoisasti. Salla osaa olla niin halutessaan varsinainen maanvaiva ja nirsoilija, mutta luovalla ongelmanratkaisulla ja norsun kärsivällisyydellä Samu hoitaa kaiken aina parhain päin.

Tällä kertaa Salla on kiinnostunut marsun hoidosta ja saa kaverinsa marsun hoitoon. Mutta miten käy, kun hoidokki yht äkkiä katoaa ja löytyy pieneksi kutistuneena? Kirjassa kerrotaan perusasioista marsun hoidosta.

Toisessa kirjassa Samu viettää hirviösynttäreitä kavereidensa kanssa, mutta Salla tuppautuu juhlavalmisteluihin ja anastaa omalla tyttömäisellä karismallaan kaikkien huomion. Tohotuksen lomassa käsitellään kepeästi sisarusten välistä mustasukkaisuutta, mutta lopussa tehdään tietysti sovinto.

Lauren Childin sekatekniikka hyödyntää tietokonetta ja kollaasia. Childin tunnusmerkkinä ovat räväkät värit ja ilmeikkäät lapsihahmot, jotka saavat vielä lisäpontta terhakasta vuoropuhelusta.

Childin kuvitustyyli on itse asiassa melko lähellä Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas -kirjoihin kehittelemää lapsilähtöistä riehakointia.

Samu ja Salla –sarjasta on kehkeytynyt jo Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa oikea tuoteperhe leluineen ja muine oheistavaroineen. Suomessa Samu ja Salla –tuotteet tekevät jo tuloaan, esimakuna siitä WSOY on julkaissut myös piirustus- ja värityskirjan.