Ongelmanratkaisutarinoita lapsista ja lapsille

Ben Furman: Muksuopin lumous. Uusi tapa auttaa lapsia voittamaan psyykkiset ongelmat. 158 sivua. Tammi 2010. Kannen suunnittelu: Katariina Tirkkonen-Wane. Kuva: iStockphoto.

Televisiostakin tutulta psykiatrian erikoislääkäriltä, psykoterapeutilta ja ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttajalta Ben Furmanilta on vast ikään ilmestynyt uusi ajantasaistettu tietokirja Muksuopin lumous hänen 1990-luvulla lanseeraamastaan ja nyttemmin kansainvälisestikin tunnetusta Muksuopista, jota pidetään vaihtoehtona perinteisille lastenpsykiatrisille hoitomuodoille, lääkitykselle ja psykoterapialle.

Kuvaavaa tälle ajalle on se, että erilaisia lastenkasvatusoppaita ilmestyy todella paljon. Muksuopin kantavana ajatuksena on, että lapsen lähipiiri sekä päiväkotien ja koulujen henkilökunta voivat ilman psykoterapiakoulutustakin olla avuksi ja liennyttää kohtuullisen nopeasti lapsen psyykkisiä ongelmia.

Muksuopissa lasten ongelmat nähdään ilmentyminä puutteellisesti kehittyneistä psyykkisistä tai sosiaalisista taidoista. Ongelmien ratkonta alkaa sillä, että lapsen ongelmat kartoitetaan ja ne käännetään taidoiksi, jotka lapsi voi opetella voittaakseen ongelmansa.

Muksuopin lumous sisältää yhteenvedon Muksuopin keskeisistä periaatteista. Suurimman osan kirjasta vievät eri puolilta maailmaa raportoidut tapaukset, joissa eri-ikäiset lapset ovat voittaneet monenlaisia ongelmia Muksuopin avulla. Aiempiin Muksuoppia esitelleisiin teoksiin (Muksuoppi – ratkaisun avaimet lapsen ongelmiin, Tammi 2004) ja julkaisuihin verrattuna mukana on kuvauksia myös siitä, miten Muksuoppia on käytetty onnistuneesti päiväkodeissa ja kouluissa lapsiryhmien tai koko luokan oppilaiden kanssa.

Muksuopin voisi nimetä mainiosti myös moderniksi lastenkasvatuksen kyökkipsykologiaksi. Furmanin 15 askeleen strategia lähtee lapsen onnistumisen ilosta, voimaantumisen tunteesta ja ennen muuta siitä vakaumuksesta, että jokainen lapsi kohtaa varhaislapsuudestaan lähtien monia ohimeneviä, mutta ratkottavissa olevia vastoinkäymisiä, hankauksia ja ongelmia.

Ben Furman: Ollin painajainen. Ongelmanratkaisutarinoita 1. Kuvittanut Anne-Maria Muhonen. 29 sivua. Lyhytterapiainstituutti/ Oy Satusiivet–Sagovingar ab 2000.

Ben Furman: Elina kesyttää tiikerin. Ongelmanratkaisutarinoita 2. Kuvittanut Virpi Talvitie. 30 sivua. Lyhytterapiainstituutti/ Oy Satusiivet–Sagovingar Ab 2001.

Ben Furman: Veikka teki väärin. Ongelmanratkaisutarinoita 3. Kuvittanut Liisa Kallio. 29 sivua. Lyhytterapiainstituutti/ Oy Satusiivet–Sagovingar Ab 2001.

Harva taitaa tietää, että Ben Furman on debytoinut myös lastenkirjailijana. Häneltä on vuosituhannen taitteessa ilmestynyt Ongelmanratkaisutarinoita-kirjasarjassa kolme kuvakirjaa Ollin painajainen, Elina kesyttää tiikerin ja Veikka teki väärin, jotka käsittelevät lapsen painajaisia, raivokohtauksia ja varastamista.

Kirjasarja on hyvä esimerkki pienkustantamoiden suhtautumisesta ns. vaikeisiin, rankkoihin aiheisiin. Furmanin tarinat itsessään ovat selkeitä, joskin saman Muksuopin yllätyksettömän kaavan mukaan eteneviä. Ensimmäisessä osassa amatöörimäinen kuvitus vesittää kirjan hyvän sanoman kuitenkin kokonaan. Toisessa ja kolmannessa osassa on jo oivallettu, että ammattitaitoinen ja loppuun asti mietitty kuvitus on tällaisessa tietopainotteisessa kuvakirjassa aivan olennaisessa osassa.

Elina kesyttää tiikerin on myös aiheen käsittelynsä puolesta sarjan parasta antia.

Siinä lapsen kiukkukohtaus nujerretaan lapsen omilla ehdoilla ja koko lähisuvun kannustamana. Päähenkilö, pieni Elina-tyttö, saa hysteerisiä kiukkukohtauksia, joista äiti on huolissaan. Elinan mummi muistuttaa, että äidillä itselläänkin on ollut samanlaisia kiukunpurkauksia omassa lapsuudessaan ja että niistä päästiin yhteistuumin eräänlaisen tarinateatterileikin avulla eroon.

Lastenpsykiatrian asiantuntemus ja pelkistetty kerrontatyyli niveltyvät yllättävän luonnikkaasti toisiinsa. Virpi Talvitien elämykselliset ja eri-ikäisten perheenjäsenten tunnetiloja myötäilevät kuvat ovat napakymppejä. Kuvittaja menee täysillä mukaan lapsen tunnetiloihin; niinpä Elina ja hänen äitinsä esitetään aivan oikeasti äkäilevinä tiikereinä!

Samaa väkivahvaa kuvallista tehokeinoa on käyttänyt myös Salla Savolainen Tove Appelgrenin Vesta-Linnea-kirjojen kuvituksissa, kun äiti esitetään sutena, pandana ja villiminkkinä...

Jokaisen Ongelmanratkaisutarinoita-kirjan loppuun on koottu asiateksti aikuiselle, jossa annetaan taustatietoja ja vinkkejä ongelman selättämiseksi. Furman toivoo myös saavansa lukijoilta lisää arkisia onnistumiskertomuksia lapsenkasvatuksen tiimoilta.