perjantai 12. maaliskuuta 2010

Kotimainen kelpo koirasarja

Merja ja Marvi Jalo: Jesse pentukoira. 140 sivua. WSOY 2010. Kansikuva G.K. Hart & Vikki Hart/ Getty Images. Kansikuvan suunnittelu Eija Kuusela.

Rouva Huu lupaa laajentaa tajuntaansa tutustumalla uudehkoihin varhaisnuorten kirjasarjoihin, joita ei ole aiemmin lukenut lainkaan.

Sisarukset Mervi ja Marvi Jalo ovat pitkän linjan sarjakirjailijoita, joiden tuotanto alkoi jo 1970-luvulla. He eivät juurikaan viihdy julkisuudessa, mutta tekevät sitäkin uutterammin töitä.

Jalot tunnetaan parhaiten mm. Pappilan ponitytöt-, Haavikon ravitalli, Nummelan ponitalli- ja Nea-sarjoistaan. Vuonna 2004 alkanut Jesse-koirasta kertova Koiratytöt-sarja on karttunut kuudessa vuodessa jo 12-osaiseksi.

Hevosaiheisen sarjakirjallisuuden suosio näyttää ahmimisikäisten parissa vähän haaltuneen, mutta tilalle ovat tulleet koiraharrastuksen liepeille sijoittuvat sarjat.

Jesse on kultainen noutaja, jolla on värikäs menneisyys. Se on kokenut kovia, joutunut koirien löytökotiin ja sieltä päätynyt noin 10-vuotiaan Jennan omaksi koiraksi. Jenna on vastuullinen koirankasvattaja, joka ajattelee aina Jessen parasta. Jennan paras ystävä Hannele on hänkin kunnon koirafriikki ja yhdessä tytöt ajautuvat melkein huomaamattaan erilaisiin seikkailuihin.

Tällä kertaa hämminkiä aiheuttaa Hannelen sukulaistädille Elsalle kyläilemään tuleva pesunkestävä brittiläinen lady Ashford, joka paljastuu Jessen emon kasvattajaksi. Lady Ashfordilla on ollut impulsiivinen suhde Jessen entisen isännän Mats Söderlundin kanssa, joka on nykyisin alkoholistiparantolassa aloittamassa uutta elämää.

Eläinaiheisissa lastenkirjoissa on aina Anna Sewellin Uljaasta Mustasta lähtien (Black Beauty 1877, 1. suom. nimellä Pulska musta: hevosen elämänvaiheet sen itsensä kertomana, WSOY 1895) korostettu eläinsuojelun merkitystä. Niinpä Jenna ja Hannelekin joutuvat aina uusiin kiperiin tilanteisiin vastuuttomasti ja välinpitämättömästi eläimiä kohtaan käyttäytyvien aikuisten kanssa.

Tietty konservatiivinen ja melko yksioikoinen arvomaailma leimaa Jesse-kirjoja – tässä kohtaa lajityypin vaikutevelka on suuri Enid Blytonin Viisikko-kirjoille! Niinpä alkoholistit, aateliset ja suomenruotsalaiset ovat kaikki omia lajityyppejään, joille on varattu tietty käyttäytymiskoodi, josta ei juurikaan ole lupa poiketa. Vaatteita, ruokalajeja ja trivia-tyyppisiä yksityiskohtia mainitaan niin ikään juonen lomassa taajaan, kuten Viisikoissa konsanaan.

Jalon sisarukset kuvaavat eloisasti turkulaista kaupunkimiljöötä ja heidän ansiokseen on laskettava korkeatasoinen, kieliopillisesti jämpti kielenkäyttö.

Rouva Huun mottona on ollut jo pitkään, että laadukas kotimainen sarjakirja on aina parempi kuin pussillinen käännettyjä. Jesse-sarjakin on hyvällä tavalla kotikutoinen ja siksi kelpo lukemista ahmimisikäisille. Jesse-sarja on myös lukijoiden keskuudessa ilmeisen suosittu. Alkupään kirjoista on otettu parhaimmillaan jo viisikin painosta!

Merja ja Marvi Jalon pitkäaikainen sarjakirjailijan ura näkyy myös nerokkaassa sarjakonseptissa: Hannelen sisaren hevosharrastuksen kautta päästään aina välillä myös tallien liepeille. Seuraavassa sarjan osassa seikkaillaan suurella todennäköisyydellä Englannissa aatelislinnojen eksoottisessa maisemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti