Neal Layton: Mammuttikoulu. Suomentanut Peikko Pitkänen. 149 sivua. Otava 2009.
Neal Layton: Mammuttikoulu pulassa. Suomentanut Peikko Pitkänen. 141 sivua. Otava 2009.
Neal Layton: Mammuttikoulu lomalla. Suomentanut Peikko Pitkänen. 141 sivua. Otava 2010.
Brittiläiset osaavat yhdistää rouheasti absurdin huumorin, sutkit sanailut sekä ronskin suurpiirteisen kuvituksen toisiinsa.
Näiden menestystekijöiden varaan rakentuu Neal Laytonin uusi Mammuttikoulu-sarja. Sen pääosissa on kaksi villamammuttia, Oskari ja Arabella, jotka ensimmäisessä osassa aloittavat Mammuttikoulun. Kuten odottaa saattaa, koulu ei ole ihan tavanomainen. Barbaarimaisesti käyttäytyvät ihmislaumat yrittävät tämän tästä häiritä mammuttien elämää, mutta pienellä juonikkuudella ne yleensä selättävät juntti-ihmisten hyökkäykset.
Neal Layton (s. 1971) on monipuolinen sana- ja kielivirtuoosi Iso-Britanniasta. Hänen tavoitteenaan on tehdä kirjoja, jotka huvittavat yhtälaisesti lapsia ja aikuisia. Hän luottaa perinteisiin lapsen hauskutuskeinoihin eli kakka- ja pieruhuumoriin, mutta pysyttelee tiettyjen sovinnaisuusnormien rajoissa.
Mammuttikoulu-kirjoista on kuvittaja-kirjailijan kotimaassa tehty myös kuvakirjoja. Layton on kuvittanut lasten kuvatietokirjan myös "siitä itsestään": Otava julkaisi Nicola Daviesin kirjoittaman perusteoksen Kakka vuonna 2008.
Mammuttikoulu-sarjan helppolukuisuus syntyy suurpiirteisen, pilapiirrosmaisen kuvituksen, sarjakuvan kaltaisten tehokeinojen ja rivakan juonenkuljetuksen kautta. Uusin, vielä suomentamaton sarjan osa käsittelee surffausta. Eli kovin uskollista muinaishistoriankuvausta sarjalta on turha odottaa...
Mammuttikoulu-sarja sai Rouva Huun myös muistelemaan kaihoisasti lapsuudessa lukemaansa Bertil Almqvistin Musa ja Muru -kuvakirjasarjaa (Weilin+Göös 1971), jossa Laytonin kirjan tapaan seikkailtiin suvereenisti nykyajan ja muinaishistorian välimaastossa.
Kirjat kertovat noin 4000 vuotta sitten Mälaren-järven rannalla eläneestä Murikan perheestä, joka tekee matkoja ympäri maailmaa: sarjan kirjoissa Murikan perhe reissaa Englannissa, Egyptissä ja Amerikassa. Kirjasarja on hyvä esimerkki siitä, että jo 1970-luvulla tehtiin sarjakuvan muotokieltä hyödyntävää lastenkirjallisuutta:
Ja pienen aasinsillan kautta Rouva Huu käyttää jälleen tilaisuutta mainostaa huomenna tiistaina Tampereella Ravintola Tiiliholvissa (os. Kauppakatu 10) klo 18 järjestettävää luentoa.
Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin toiminnanjohtaja, FL Maria Ihonen alustaa Klassikkoklubissa aiheesta Latokit, kirvesheimo, jootit ja muut Suomen asutushistorian kuvitteelliset kansat nuortenkirjallisuudessa.
Järjestävänä tahona on Antiikin, keskiajan ja renessanssin monitieteinen tutkimuskeskus Trivium, jonka kupeessa toimii Klassikkoklubi ja sen kyljessä vielä alajaostona Unohdettujen kansojen klubi (UKK), jossa keskustellaan kerran kuussa vaihtuvien alustajien inspiroimana tieteen, taiteen ja kulttuurin klassikkoilmiöistä. Unohdettujen kansojen klubi jäljittää historiakirjoituksesta ja kaunokirjallisuudesta tunnettuja kansoja tai väestöryhmiä, jotka hävisivät ja sulautuivat ja joiden kansallistunnetta kukaan ei tästä syystä vaali.
Lastenkirjahyllyssä arvioidaan uusia lasten- ja nuortenkirjoja,
mutta pyyhitään välillä pölyjä myös vanhoista klassikoista.
Selailin blogia tuoreimmasta kommentista aikaisempiin. Olin jo ihan intona, kun huomasin Munan ja nyt sitten vielä Musa ja Muru!! Ihanaa, kaikki lapsuuteni (ja aikuisuuteni) suosikit.
VastaaPoistaMeillähän on nämä kolme Musa ja Muru -kirjaa (Egyptissä, Amerikassa ja Englannissa) 70-luvulta lapsuudestani vielä lukukuntoisia, ja ovat nyt olleet myös omien lasteni suosikkeja.
VastaaPoista