tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ruualla ei saa läträtä – ei edes elokuvissa!










Poutapilviä ja lihapullakuuroja.
Koko perheen animaatiokomedia. Ohjaus ja käsikirjoitus Chris Miller & Phil Lord. Pääosissa (dubbaus): Lari Halme, Paula Vesala, Juha Paananen, Sami Uotila. (K7). Levitys Suomessa Finnkino.

Vain amerikkalaiset pystyvät kehittelemään näin absurdin tarinan. Columbia Picturesin ja Sony Pictures Animationin tuottama ja Chris Millerin & Phil Lordin ohjaama 3D-animaatioelokuva Poutapilviä ja lihapullakuuroja perustuu löyhästi Judi ja Ron Barrettin samannimiseen kuvakirjaan Cloudy with a Chance of Meatballs (1978). Kuvakirjalla lienee kotimaassaan Yhdysvalloissa jonkinlaisen kulttiteoksen maine.

Animaatioelokuva on napannut alkuperäisestä kuvakirjasta vain raakamateriaalia, jota on sitten häpeilemättä työstänyt nykyiseen kerskakulutukseen ja ruokakeskeiseen ajattelutapaan sopivaksi sopaksi.

Alkuperäisessä kuvakirjassa päähenkilöinä ovat Henry ja hänen sisarensa, jotka rakastavat kuunnella isoisänsä tarinoita sadunomaisesta kaupungista, jossa sää vaihtelee kolmesti päivässä, kun taivaalta sataa aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi eri ruokalajeja lisukkeineen ja juomineen. Kun outo sääilmiö äityy myrskyksi ja ruokien koko kasvaa kestämättömiin mittoihin, kaupunkilaisten on paettava kaupungista ja muutettava toisaalle.

Elokuvassa pääosassa on Flint, nuori keksijä, joka on lapsesta lähtien harjaannuttanut taitojaan keksijänä. Kun aikuisuus lähestyy, myös paineet menestyksestä kasvavat. Isän sardiinikaupan jatkaminen ei houkuttele poikaa. Hän kehittelee verstaassaan kojetta, joka tekee haluttua ruokaa pelkällä napinpainalluksella. Kone ampaisee – oops... tietysti vahingossa… –avaruuteen ja syytää sieltä Satamalan pikkukaupungin asukkaiden äimistykseksi geenimanipuloitua jättimäistä ruokaa. Odotustenmukaisesti homma tietysti karkaa ahneiden kaupungin isien kädestä, kunnes sirpakka televisiokanavan säätyttö Sam Sparks palauttaa Flintin itsetunnon kirjaimellisesti maanpinnalle.

Ruuan kanssa läträtään antaumuksella. Amerikkalaisella suurpiirteisyydellä sitä lätsähtelee suoraan asvaltille ja kaikkea taivaalta satavaa ruokaa ei tietenkään kukaa jaksa syödä. Ruokajäte singotaan kaupungin laidalle joutomaalle, mutta kasa huojuu pian uhkaavasti...

Ruokaorgioiden lomassa opetetaan lähimmäisenrakkautta ja perheenjäsenten välistä tunnerehellisyyttä.

Sanomattakin on selvää, että minua elokuvan epäeettinen ruokakulttuuri etoi, mutta kuopus nautti koko sopan antaumuksella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti