Lennart Hellsing & Fibben Hald: Muna. 28 sivua. Suomentanut Ulla Ropponen. Weilin+Göös 1979.
Rouva Huu pitää parasta aikaa Tampereen yliopistossa Suomen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen opiskelijoille luentosarjaa otsikolla Lastenkirjallisuus ja nonsense.
Yhden luennon aiheena on ruotsalaisen Lennart Hellsingin nonsense-sävytteinen lastenkirjatuotanto. Ja mikäs sopiikaan paremmin pääsiäisen ajan lukemistoksi kuin Lennart Hellsingin ja Fibben Haldin kuvakirja Muna!
Muna on itse asiassa niitä harvoja Lennart Hellsingin tuotannon suomennoksia. Lennart Hellsing (s. 1919) on Ruotsin oma Kirsi Kunnas, jonka kieli-iloittelu on vaikuttanut voimakkkaasti ruotsalaisen modernin lastenkirjallisuuden kehitykseen.
Hellsingiä on suomennettu tuiki vähän: Munan lisäksi satunnaisia runoja erilaisiin lastenkirja-antologioihin sekä Omppu, pomppu, loruja, riimejä ja leikkejä (Weilin+Göös 1984, suom. Kaija Pakkanen) ja Sven Otto S:n kuvittama kuvakirja Lentävä kurpitsa (Weilin+Göös 1976, suom. Kaija Pakkanen).
Muna on proosatarina munasta ja se unelmista tulla joksikin erityiseksi. Se on filosofinen ja kujeileva tarina elämänkierrosta.
Olipa kerran outo lintu. Sen mielestä elämä ei ollut osoittautunut aivan niin hyväksi kuin se oli toivonut. Se levitti siipensä, huokaisi ja muni munan.
Sitten se lensi – herra ties minne!
Siinä muna sitten makasi eikä voinut muutakaan. Toistaiseksi.
Muna ei tyydy vain olla köllöttelemään: se miettii olemassaolon tarkoitustaan: olisiko siitä moderniksi taidemunaksi taidemuseoon? Ei, muna ei tosiaankaan haluaa jäädä niille sijoilleen: se kuvittelee itselleen jalat, siivet ja olemisen tarkoituksen:
Muna näkee painajaisia… pääsiäisestä. Munat eivät nimittäin pidä pääsiäisestä – ymmärrätte varmaan, miksi.
Kun tämä muna heräsi oli pääsiäinen – onneksi – ohi. Oli kevät ja käki kukkui niin kovaa ja niin usein että muna sai hikan ja halkesi! Se mikä oli sisällä ja mistä piti tulla jotain mönki ulos.
Ja kirjan lopussa ollaan taas samassa tilanteessa kuin kirjan alussa: munasta kuoriutunut lintu on varttunut – ja kenties myös viisastunut – ja munii munan, jolle sälyttää kaikki toteutumattomat toiveensa…
Aikuinen lukee tietysti munan elämäntarinaa aivan toisesta vinkkelistä kuin lapsi, joka viehättynee ennen muuta absurdista nonsense-tarinasta, joka ei pääty koskaan.
Muna on myös mainio rakkaudentunnustus nonsense-kirjallisuuden klassikkohahmolle, Hanhiemon runoista tutulle Tyyris Tyllerölle!
Pitkäperjantain lisäksi tänään vietetään myös kansainvälisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden järjestön IBBY:n (International board on books for young people) aloitteesta kansainvälistä lastenkirjallisuuden päivää, H. C. Andersenin syntymäpäivän kunniaksi.
Voi Muna!! Se oli meillä lasten suuria suosikkeja ja äidin myös. Tykkään Munasta aivan tavattomasti. Se on niitä kuvakirjoja - Mikko Mallikkaiden ja Viiden pulskan sirkussian sekä Äidin rasavilli piltin ohella - joita ei ole annettu eteenpäin, vaan säilytetään aarteina kirjahyllyssä.
VastaaPoistaMuna on hieno tarina elämän perimmäisistä asioista.
Jee, Muna! Minunkin ehdoton suosikki! Onneksi löysin kirjaston poistomyynnistä jo vuosia sitten oman Munan.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että Hellsingin Muna-kuvakirjalla on edelleen paljon ystäviä!
VastaaPoistaSiitä olisi hauska saada myös uusintapainos. Kun suomennos ensimmäisen kerran lähes tuoreeltaan ilmestyi vuonna 1979, se oli melkoinen outolintu verrattuna muuhun suomalaiseen kuvakirjatarjontaan, mutta luulisin että se saisi nyt uutena painoksena vielä paljon enemmän ymmärtäviä ja riemastuneita lukijoita!
Olen Munan suomentaja, jolla ei ole enää ainokaistakaan tekijänkappaletta jäljellä. Nyt olisi lapsenlapsiakin sitä lukemaan. Löytyykö kenenkään varastoista yhtä ylimääräistä kappaletta? Divareista olen kysellyt, tuloksetta.
VastaaPoistaTietoa kaipaa Ulla Ropponen osoitteessa uropponen@gmail.com
VastaaPoistaRouva Huu lupaa pitää silmät auki antikvariaateissa liikkuessaan.