Joillakin ihmisillä menee paljon huonommin

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna. Suomentanut Jussi Korhonen. 235 sivua. Basam books 2010. Kansikuva Samppa Ranta/ Punavuoren folio Oy.

--- minusta tuntuu että monella menee paljon huonommin. Niin kuin siskollani silloin, kun hänen ensimmäinen poikaystävänsä rupesi seurustelemaan toisen tytön kanssa, ja siskoni itki koko viikonlopun.

Isäni sanoi: “Joillakin ihmisillä menee paljon huonommin.”

Ja äitini oli hiljaa. Ja siinä se. Siskoni tapasi kuukautta myöhemmin toisen pojan ja rupesi taas kuuntelemaan iloisempia levyjä. Ja äitini jatkoi lakaisemista. Ja veljeni jatkoi Camaronin huoltamista. Siis siihen asti, kunnes hän kesän alussa lähti yliopistoon. Hän pelaa amerikkalaista jalkapalloa Penn Statessa, mutta hänen piti osallisutua kesäkursseille saadakseen arvosanansa kuntoon ja päästäkseen pelaamaan jalkapalloa.

Minusta meistä kukaan ei ole lempilapsi. Meitä on kolme ja minä olen nuorin. Veljeni on vanhin. Hän on tosi hyvä jalkapallossa ja pitää huolta autostaan. Siskoni, keskimmäinen, on tosi kaunis ja tyly pojille. Minä saan pelkkiä kiitettäviä kuten siskonikin, ja siksi minut jätetään rauhaan.

Yhdysvaltalaisen Stephen Chboskyn romaanilla The Perks of Being a Wallflower (1999) on nuorison keskuudessa jonkinasteisen kulttiteoksen maine. Tytär luki kirjan ystävänsä vinkistä englanniksi jo viime vuonna ja infosi ystävällisesti äitiään kirjan suomennoksen ilmestymisestä Basam booksin kustantamana.

Stephen Chboskyn romaania on verrattu J. D. Salingerin Sieppariin ruispellossa. Ainekset ovat kieltämättä samanlaiset: romaani kuvaa nuoren, lahjakkaan mutta äärimmäisen herkän nuorukaisen kasvukipuja, joita höystävät mielenterveydelliset ongelmat, perheen käsittelemättömät traumat, huumeet ja hapuileva suhde tyttöihin.

Romaanin omaelämäkerrallinen tausta on ilmeinen, vaikka Chbosky ei vedäkään suoria yhtäläisyysmerkkejä päähenkilönsä ja omien lukiovuosiensa välille.

Kirjasta kehkeytyi nopeasti jymymenestys. Se oli kustantajansa parhaiten myyty teos vuonna 2000 ja The New York Times huomioi teoksen leviävän nuorison keskuudessa kulovalkean lailla.

Teoksen painosmäärä liikkuu jo yli 700 000 kappaleessa. Moraaliltaan melko höllän sukupuolielämän kuvauksen ja vapaamielisen huumeiden käytön kuvauksen takia teos on ollut odotuksenmukaisesti myös yhdysvaltalaisen sensuurin hampaissa.

Elämäni seinäruusuna on 1990-luvun alkuun, vuosiin 1991 ja 1992 sijoittuva kirjeromaani, jossa Charlieksi itseään kutsuva 16-vuotias poika kirjoittaa kirjeitä tuntemattomaksi jäävälle tytölle. Pojan ensimmäinen lukiovuosi on kasvun ja muutoksen aikaa. Hän on pitänyt välivuoden luokkatoverin tekemän itsemurhan aiheuttaman järkytyksen vuoksi, mikä on omiaan lisäämään vierauden tunnetta.

Vähin erin Charlie löytää itsensä ja oman tapansa olla ja elää suhtessa läheisiinsä. Trendikkään amerikkalaisesti Charlie käy terapiassa ja kuvaa viiltävän tarkasti suhdettaan perheenjäseniin. Äidin sisaren lapsuudessaan kokema hyväksikäyttö ja kuolema auto-onnettomuudessa on jättänyt poikaan lähtemättömät jäljet. Eheytyminen ei tapahdu hetkessä.

Hiukan monotonisesta kirjemuodosta huolimatta kerronta pitää otteessaan, Charlien ailahteleva persoona on sympaattinen ja todenmakuinen.

Kirjeissä poika työstää identiteettiään, suhdetta perheeseensä ja ystäviinsä sekä kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuviin. Pojan äidinkielenopettaja on havainnut pojan erityislahjat, ja teettää hänellä lisäharjoituksia ja kirjallisuusanalyysejä.

Chbosky antaakin monia varteenotettavia luku- ja elokuvavinkkejä myös nykynuorille: hänen suosikkeihinsa kuuluvat muun muassa Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, F. Scott Fitzeraldin Kultahattu, Jack Kerouacin Matkalla, William S. Burrroghsin Alaston lounas, David Thoreaun Elämää metsässä ja Albert Camus´n Sivullinen sekä elokuvista The Rocky Horror Picture Show (ja hieman yllättäen myös ruotsalaisen Lasse Hällströmin elokuva Elämäni koirana…)