Kristina Digman: Floran kukat. Suomentanut Tuula Syvänperä. 32 sivua. Karisto 2010.
Tämän viehättävän kuvatietokirjan kohdalla suloiset superlatiivit ovat vähällä kokea inflaation.
Aiemmin suomennettu Floran talo on saanut ihastuttavan jatko-osan, jossa piskuinen peukalonpään mittainen Flora-tyttö tutustuu luonnonvaraisiin niityllä, kedoilla ja metsän peitossa kasvaviin kasveihin.
Tietokirjamaisen asialllinen, mutta silti vivahteikas teksti kertoo perusfaktaa kasveista, niiden erityisominaisuuksista ja kasvupaikoista. Minäkertoja jutustelee leppoisasti kasveihin kohdistuvista toimistaan ja innostaa luonnosta jo tyyten vieraantunuttakin lasta avaamaan ihmettelevät silmänsä kasvien erityisominaisuuksille:
Myös KÄENKAALI eli KETUNLEIPÄ kasvaa metsässä. Sen lehdet ovat kuin kolme pientä sydäntä. Ne maistuvat happamelta ja hyvältä. Kukat ovat valkoisia, ja niissä on ohuita sinipunaisia juovia. Kun siemenet ovat kypsiä, käenkaali sinkauttelee ne ympärilleen. Kosketapa varovasti siemenkotiaa, niin näet, että se aivan kuin räjähtää… vaikkakin äänettömästi.
Kristina Digmanin kuvat kasveista ovat herkkiä ja kasvitieteelliset detaljit hienosti tallentavia. Floran hahmo tuo kuviin ripauksen luontomystiikkaa ja sadunomaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti