Lohtukirja suruista suurimpaan

Martti Lintunen: Älä yritä unohtaa. Prometheus kustannus 2010. 71 sivua. Graafinen suunnittelu ja taitto Inka Happo.








Älä yritä unohtaa on täsmäkirja tärkeästä ja yhä vaietusta aiheesta.

Valokuvaaja-toimittaja Martti Lintunen on tarttunut lähes mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen. Oman poikansa itsemurhan jälkeen hän on halunnut tehdä vertaistukea välittävän kirjan lapsille ja nuorille, jotka ovat kokeneet läheisen itsemurhan.

Lintunen on esilehdellä asettanut kirjalleen kolme erilaista kontaktipintaa:

Hän haluaa 1) auttaa aikuisia selittämään itsemurhaa lapselle, 2) helpottaa lasten vaikeuksia puhua itsemurhasta aikuisille ja 3) kannustaa lapsia puhumaan asiasta myös keskenään.

Tekijä muistuttaa myös siitä, että kirjaa on hyvä lukea aikuisen sylissä, joskin vanhemmat lapset ja nuoret voivat lukea sitä myös itsekseen, omaan tahtiinsa.

Kirja on pyritty riisumaan kaikesta paatoksesta ja tulkinnanvaraisesta monisanaisuudesta. Kieli on selkeää, rauhallista ja antaa kriisin keskellä elävän lapsen ja nuoren omalle ajattelulle tilaa.

Martti Lintunen tunnetaan entuudestaan monista luontokuvistaan. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt kaksikin valokuvakuvitettua lasten kuvatietokirjaa: Merikarhun matkassa, lasten veneilykirja yhdessä Kirsi Tuuran kanssa (Otava) sekä Savannin sankarit, alakouluikäisille suunnattu eläinkuvakirja Afrikan eläimistä (Gummerus).



Tässä kuvatietokirjassa kuvat toimivat lähinnä mielenkuvina, symbolikuvina, jotka tukevat tekstiä tunnelmaltaan tai antavat kiinnekohtia vaikean asian ymmärtämiseksi. Kuva-aines on hyvin monikansallista, kulttuurirajat ylittävää.

Kenties kirja voisi kiinnostaa myös käännöksinä muilla kielialueilla?




Älä yritä unohtaa on tyypillinen ns. self help -book, johon on varattu tilaa myös lapsen tai nuoren omille muistiinpanoille, piirroksille tai muille merkinnöille, jotka auttavat ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten työstämisessä.

Kirjan levollinen teksti käsittelee myös yleisellä tasolla kuoleman kohtaamista, surutyön monia muotoja ja ajan parantavaa merkitystä. Kuvatekstit ovat aforismin kaltaisia lohtuvirkkeitä:

Pimeimmässäkin paikassa voi välillä pilkahtaa valo.

Suru ja kaipuu on pyöreä. Et voi välttää palaamasta aina välillä lähtöpaikkaan.

Eilen vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Päivän vieton on vakiinnuttanut Suomessa Surunauha ry. Se on vuonna 1997 perustettu yhdistys, joka antaa vertaistukea itsemurhan tehneiden omaisille ja läheisille.

Ulkomailla itsetuhoisuudesta ja itsemurhasta tai syvästä depressiosta on ilmestynyt Rouva Huun tietojen mukaan muutamia lasten kuvakirjoja:

Tomi Ungerer: Le Nuage Bleu, 2000
Sergei Kozlov & de Vitaly Statzynsky: Petit-Ane, 1995
Gregie de Mayerer & Koen Vanmechelen: Jules, 1996
Quentin Blake: Michael Rosen´s sad book, 2004
Shaun Tan: The Red Tree, 2001.

Suomessa on aiemmin ilmestynyt aiheesta yksi lapsille suunnattu kirjanen, Sanna Lehtiniemen, Kaisa Nybergin ja Maarit Virtasen Matin isä oli vähällä kuolla, jonka on kustantanut Omaiset mielenterveyden tukena Tampere ry 2005.

Kouluikäisen Matin isä on ollut pitkään masentunut ja hän yrittää itsemurhaa alkoholilla ja lääkkeillä. Isä pääsee hoitoon ja kuntoutuu. Matin tunteet isää ja hänen tekoaan kohtaan vaihtelevat surusta raivoon. Matti pelkää myös, että isä yrittää itsemurhaa uudelleen, mutta isä vakuuttaa, että hän osaa nyt hakea apua.


Ruotsissa on ilmestynyt vuonna 1998 Margaretha J. Runvikin kuvakirja Min pappa vill inte leva. Se kertoo viisivuotiaasta Pär-pojasta, joka on hämmentynyt isänsä itsemurhan jälkeen.

Kirja on ajateltu yleispäteväksi kuoleman kuvaukseksi, eikä se näin ollen painotu yksinomaan itsemurhateemaan. Kuvakirjan aikuiselle tarkoitetuissa asiantuntijalääkärin laatimissa jälkisanoissa kerrotaan surutyön eri ilmenemismuodoista.