lauantai 4. joulukuuta 2010

4. luukku: Pohjoisen löytölapsen tarina lumoaa yhä


Zacharias Topelius & Veronica Leo: Tähtisilmä. Lennart Fryckin muokkaamasta sadusta lyhentäen suomentanut Irja Lappalainen. 30 sivua. Tammi 1991.














Perinteisissä joulusaduissa joulu on ihmeiden ja sadunomaisten tapahtumien aikaa.

Olipa kerran pienokainen, joka lepäsi ypöyksin lumikinoksessa tunturin laella. Lapsi oli pudonnut kyydistä.


Näin alkaa Topeliuksen alun perin vuonna 1873 ilmestynyt "Stjärnoga" -satu Irja Lappalaisen suomennoksena.

Vauva on pudonnut Lapin miehen ohjastaman ahkion kyydistä susien ajaessa ahkiota ahnaasti takaa. Simo Sorsa, Lappiin muuttanut uudisarakentaja, löytää tyttövauvan lumihangesta jouluyönä ja päättää ottaa lapsen viemisiksi vaimolleen Liisalle.

Kotona odottaa kolme poikaa. Vauvan ulkomuoto herättää vaimossa epäilyksiä, lieneekö lappalaislasta edes kastettu. Varmuuden vuoksi pariskunta vie lapsen heti kasteelle kirkkoon.

Kuluu kolme vuotta. Liisukaksi nimetty tyttö kasvaa ja hän hämmentää kasvattivanhempiaan oudoilla selvänäkijän kyvyillään. Kuten kansansaduissakin usein, äitipuoli yrittää kätkeä tytön erityiset taipumukset piilottamalla hänet kellariin. Äitipuoli rankaisee Liisukkaa monin eri tavoin tämän outojen kykyjen vuoksi isäpuolen ollessa matkoilla.

Ja taas on joulu. Äitipuoli haluaa lapsen pois silmistään ja antaa sen miehensä ollessa pois kotoa naapurin eukon Murran hoteisiin. Murra jättää lapsen samaan paikkaa, josta hänet löydettiin kolme vuotta aiemmin.

Simo saa selville vaimonsa katalat aikeet ja patistaa perheensä kirkkoon harjoittamaan katumusta.

Kauniisti satu päätyy ajan ja paikan ylittävään loppukaneettin, joka tekee löytölapsen tarinasta niin puhuttelevan myös tässä hektisessä nyky-yhteiskunnassa:


Entä Tähtisilmä – minne hän joutui?
Sitäpä emme varmasti tiedä. Mutta ehkä tuoreet suksenjäljet antavat meidän aavista, että joku löysi hänet ja vei turvaan. Kenties Tähtisilmä sai uuden hyvän kodin.
Mutta me – me voimme katseellamme etsiä Tähtisilmää mistä lapsijoukosta tahansa. Etsimme viatonta lasta, jolla on kirkkaat ja säteilevät silmät. Tummaa tukkaa ja ruskeita silmiä hänellä ei välttämättä tarvitse olla.
Tähtisilmää on joka ainoassa lapsessa, kunhan vain osaamme sillä silmällä katsoa!


Veronica Leon taidokas kuvitus jäljittelee saamelaista kansanperinnettä ja taidekäsityötä. Kuvat on kehystetty kansaomaisin kehyksin ja niiden taustalla loimottavat revontulet, pakkasen muotoilemat lumikiteet ja jylhät Lapin maisemat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti