tiistai 7. joulukuuta 2010

7. luukku: Tuulahdus 1970-luvun lapsiperheen joulunvietosta


Anna Tauriala: Valtterin tarinoita: Salaperäiset joulupaketit. 23 sivua. Gummerus 1978. 2. painos 1980.










Kuvittaja-kirjailija Anna Tauriala (1941–2007) tunnetaan varmasti parhaiten Leena-tytöstä kertovista kirjoistaan Leena menee kouluun, Leenan sairaalamatka ja Kun Leenan ällästä tuli ärrä (Gummerus 1971–1974).

Tauriala kuvitti myös aikoinaan kohutun Vuokko Österlundin (nyk. Niskanen) lasten tietokirjan Ihminen ja ihmisiä. Kouluhallitus hyväksyi kirjan vuonna 1975 peruskoulun ensimmäisen luokan ympäristöopin integroivaksi oppimateriaaliksi. Samana vuonna Anna Tauriala sai kirjan kuvituksesta Rudolf Koivun palkinnon. Erityistä tunnustusta hänelle annettiin yhdyntää esittävästä ennakkoluulottomasta kuvasta. Toisen painoksen ilmestyssä vuonna 1979 Kouluhallitus veti kirjan pois oppimateriaalivalikoimastaan perusteenaan samainen yhdyntäkuva, johon olisi häveliäisyyden nimissä kaivattu sukupuoliaktin verhoavaa peittoa.

Neliosainen katselukirjasarja Valtterista ilmestyi 1974 ja sittemmin sama päähenkilö jatkoi seikkailujaan myös Valtterin tarinoita –sarjassa, jossa ilmestyi jouluaiheisen kirjan lisäksi Isän kaveri, Nenu-nenua ja Minä ja leppäkerttu.

Valtterin tarinoita-sarjan ensimmäiset osat ilmestyivät samana vuonna kuin Maikki Harjanteen neljä ensimmäistä Minttu-sarjan kuvakirjaa.

Taurialan sarjassa on tiukan arkirealistinen ote, ja tarkalla lähiluvulla niistä löytää hienoista yhteiskuntakritiikkiäkin.

Valtterin ikää ei suoraan kerrota: hän lienee 3-4-vuotias leikki-ikäinen. Vasta kirjan viimeisellä sivulla paljastuu, että hänellä on myös isosisko. Kirjassa rajaudutaan tiukasti Valtterin elämys- ja kokemusmaailmaan.

Valtteri katsoo Joulukalenteri-ohjelmaa televisiosta. Kesken ohjelman tulee mainoksia uusista leluista. Oivaltavasti Tauriala on kuvannut Valtterin television maagisen ja lumoavan taikapiirin sisälle tässä kuvituskuvassaan:



Valtteri näkee lelukaupan ikkunassa tv-mainoksessa esitellyn raketin ja pyytää äitiään ostamaan sen. Äiti pitää lelua kuitenkin liian kalliina ja heppoisena.

Valintamyymälässä Valtteri mankuu karkkia, mutta äiti epää tämänkin toiveen perustelemalla, että nyt ei ole karkkipäivä. Valtterin pettymys äidin kiellon edessä on paljon pidättyneempää kuin Kristiina Louhen Ainon fyysinen, kaupan lattialla tapahtuva uhmakohtaus karkkihyllyn edessä kirjassa Ainon kanssa vuonna 1984!

Kulutuskriittinen lähestymistapa jatkuu jälleen Valtterin katsellessa mainoslehtisen kuvia hienoista joulukoristeista. Äiti on kädentaitojen kannattaja ja askartelee poikansa kanssa itse tehtyjä koristeita. Lopulta Valtterinkin on myönnettävä, että heidän koristeensa ovat paljon hienompia kuin kaupan koristeet!



Valtteri koristelee joulukuusen, ja tässä vaiheessa isäkin vilahtaa jo tarinassa äityen kehumaan kuusta hienoksi. Valtteri saa kolme joululahjaa, joista iloitsee täydestä sydämestään.

Salaperäiset joulupaketit sisältää hauskan-liikuttavaa ajankuvaa 1970-luvulta. Kirjan kohderyhmää on ovelasti lavennettu pienimmistä myös lukemaan opetteleviin lapsiin siten, että teksti on ladottu tavutetuin versaalikirjaimin.

1 kommentti:

  1. Ai, mitä helmiä täältä löytyy! Tämä ei ole minulle lapsuudesta tuttu, mutta Leena-kirjat ovat. Täytyy lisätä nyt metsästyslistalle myös Taurialan teokset.

    Olen viime aikoina muistellut paljon jo hävinneitä kirjoja lapsuudestani ja yrittänyt hakea niitä nettidivareista ja -huutokaupoista. Aika huonosti niitä tuntuu löytyvän, mutta ns. keräilyharrastuksessa saakin olla vähän haasteita. :)

    Karoliina

    VastaaPoista